torstai 30. lokakuuta 2008

Neljädee

Pari päivää sitten silmiini osui mielenkiintoinen nimi. 4D ylitti jälleen itsensä.

"4D: Äitimme painaa 400 kg"

Mitä tuohon dokkarinimeen voi sanoa?


NP: Maggie Thatcher

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Hajujournalisti bussissa

Pari viestiä alempana on puhetta bussien hajusta. Pääsin itse tekemään tutkimusta tänään. Ajelin nimittäin täydellä bussilla Tampereella. Ohessa todiste.



Bussi oli täynnä, jopa takapenkillä oli kaikki viisi penkkiä ihmistetty ja käytävällä seistiin etuosaan saakka. Nuuhkin ilmaa kuin hullu (mikä ehkä olenkin).

Ja ei, nuuhkin ja makustelin ilmaa, mutta en huomannut sen olevan erityisen paha. Tietysti, kun on tuollainen massa tungettu samaan, niin ei siellä mikään keto haise, mutta ei se haju paha ollut.

Väite on siis perätön.

NP: Simon kello tikittää

Kriminaalivalokuvaaja iskee

Olen rikollinen, suuri roisto. Ohessa kaksi todistetta siitä.





Kuten kaikki tunnistavat, kyse on Pohjoisen Hesperiankadun (vai mikä se on?) ja Töölönkadun risteyksen Alepasta. Siinä Ahtisaaren (Sussin mukaan) naapurissa. Siellä on kuvaaminen kielletty.

En tiedä, miksi kuvaaminen on kielletty. Se korpeaa minua. Ei siksi, että kaupassa haluaisin kuvata, vaan koska sitä ei saa kieltää. Kauppa on julkinen paikka.

Tästedes kriminaalikuvaaja iskee aina, kun kuvaaminen kielletään aiheettomasti. Katsotaan, mitä kennolle tallentuu.

NP: AH luennoi...

tiistai 28. lokakuuta 2008

Nokkela huomio I

Olin eilen Helsingin Kaapelitehtaalla keikalla. Siellä oli lämmin tunnelma. Bändit eivät olleet ihmeellisiä, vaikka kyllä In Flamesin vanhemmat biisit toimivat oivallisesti.

Lämmin tunnelma tuli siitä, että siellä on niin juukelin kuuma. Sisällä sille ei tietysti voi mitään, se on vain kestettävä.

Jos keikka olisi ollut ulkosalla, olisi voinut käyttää vanhaa vesikikkaa, eli ruiskuttaa yleisöön vettä. On vain yksi ongelma.

Milloin tahansa keikan aikana nimittäin useat, parhaimmillaan kymmenet majakat loistavat katsomossa. Ihmiset kuvaavat keikkaa kameroin ja puhelimin. Ennen vanhaan sytkärit heiluivat, nykyään nokialaiset.



Järjestäjäparat eivät varmaan uskalla enää vettää laittaa sekaan. No, toivottavasti edes Akku Laiho yhä ruiskii vettä suustaan yleisöön.

NP: Iron Maiden - The Longest Day

maanantai 27. lokakuuta 2008

Väälit II

Mielenkiintoista. Yli puolet tulevasta Helsingin valtuustosta kannattaa ruuhkamaksuja. Kivakiva.

Nyt ollaan puuttumassa yhteen pyhistä lehmistämme, eli autoiluun, brummm-brummm. Juntti-Einarit eivät diggaa.

Hupaisaa lukea uutisen herättämää keskustelua. Autoilevat J-E:t eivät halua maksaa ruuhkamaksuja, mutta eivät käyttää julkisiakaan. Yleisin peruste on se, että "en halua matkustaa haisevissa busseissa".

En Helsingissä ole käyttänyt kai koskaan bussia, vaan aina huristellut raiteilla. Busseista on kyllä kokemusta muualta Suomesta. Aika harvoin niissä mielestäni haisee...

NP: In Flames - Jotun (live in Tokyo, and hopefully tonite in Hellsinki)

Väälit

"Heidän politiikallaan ei ole mitään systematiikkaa eikä (heitä) tulisi hyväksyä puoluerekisteriin. Yhtään uskottavaa poliitikkoa ei ole (heillä) ollut ja loppujenlopuksi eivät osaa edes ajaa omaa asiaansa uskottavilla argumenteillä."

Arvatkaa huviksenne, mistä puolueesta puhe. Lainaus hs.fistä. Se on kyllä hauskaa, kun puolue, jota joku vastustaa, menestyy. He eivät sitten osaa yhtään mitään. LOL :)

Kuntavaalien tulos oli aika vänkä. Mielenkiinnolla odotan - vaikka en heitä diggailekaan - mitä perussuomalaiset duunaavat. Enää ei voi huudella marginaalista, nyt täytyy tulla näyttöjäkin. Demokratia taitaa ainakin jossain määrin toimia, kun valtasuhteet vaihtelee.

Eräs sana vaan tympii. Urpilainen puhuu "torjuntavoitosta". Niin suomalainen sana. Pienikin tappio on siis voitto. Kaikki on positiivista, jos ei tule turpaan kunnolla. Niinhän se Suomi taisi voittaa jatkosodankin.

NP: Lamb of God - Remorse is for the Dead

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Back in business

Huippusuosioon keväällä yltäneen blogini hiljaiselo on nyt ohi. Aion taas kiihdyttää kirjoitustahtini huippuunsa. Ei tässä parempaakaan ole...

Karlsson on Hesarin pilakuvailija, kuten tiedämme. Mielestäni mies on viime vuosina kehittynyt ammatissaan aika päteväksi. Tällaista tällä viikolla.

Televisiolupa on kyllä hyvin hämmentävä juttu. Kaikuja jostain Reporadion ajoilta. On yksi laite, jota ei saa käyttää ilman valtiolle maksettavaa lupaa kotonaan, ja sitä käydään oikein ovelta kysymässä.

Taannoin, pitkän odotuksen jälkeen meidänkin ovella kävi tarkastaja. Iloissani kutsuin miestä sisään. Ei se tullut, näki kuulemma jo siitä, että meillä ei ole tölsyä. Eikä ollut. Kuvittelin, että nyt loppui puhelinpiina, mutta eipä aikaakaan, kun vaimolleni soitti taas joku, kun oli unohtunut maksaa lupa. Gestapo-meininkiä.

Kyllä mun puolesta Yle voidaan pitää ja kansalaisten rahoja telkkariin laittaa (tai olla laittamatta), pistetäänhän niitä vaikka mihin. Mutta verorahoja perkele. Uusin ehdotus jostain asuntokohtaisesta maksusta on absurdi. Miksei saman tien asuntokohtaisista maksuista oteta rahaa uusiin bussilinjoihin. Käyttäähän niitäkin jotkut, osa vielä pummilla...

In Flames - Venus Terminus (uutta paska-Fleimaria kuunneltava, kun keikka kutsuu)

maanantai 20. lokakuuta 2008

Suomen NRA

Aika raflaavia on taas puhuttu.

Itse mielipiteeseen en sinänsä osaa ottaa kantaa, se on vain kunnallisvaalihumua Jyppälässä. Ei sillä, ettäkö mielestäni aseita paljon mihinkään tarvittaisiin.

Nyt kuitenkin tänä massamurhakautena on kummallisesti noussut esiin jonkinlainen "Suomen NRA". Jenkeissähän National Rifle Association tekee parhaansa, jotta jenkki saa halutessaan olla hampaisiin saakka aseistettu. Nyt Suomemme maassa on vähän sama meininki.

Mitä tahansa rajoituksia aseisiin esitetään, vastaukset ovat aina samat, jotka toistuvat suuren joukon voimalla. "Ei aseet tapa, vaan ihmiset" "Voi puukolla ja autollakin tappaa, kielletäänkö nekin, hekoti-heko" Yms. sontaa. Varsinkin ensimmäinen väite on täyttä paskaa, joten sen hokemisen voisi lopettaa.

Kummastuttaa tuo kiivaus. Onko ase junteille joku toteemi, vai?

Hesarin eräässä keskustelussa huomasin jopa ihmisen, joka yritti kuntavaaleihin agitoida muita aseen omistavia äänestämään vain aseiden kannattajia. Yksi asia nousee siis joillakin tärkeimmäksi, aseet. Läikkyykö vähän jossain?

NP: vanha kunnon nada.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Muumioitumisesta

Jälleen löytyi yksi kauan kuolleena ollut ihminen kerrostalosta. Jälleen alkanee jeesustelu siitä, miten kilpailuyhteiskunta unohtaa heikot.

Ok, näin voi olla. Mutta milloin alkaa keskustelu siitä, mistä tämä syrjäytyminen johtuu? Ei se johdu kilpailuyhteiskunnasta, Lipposesta eikä BB:stä. Se johtuu alkoholista. Viinalla läträäminen on edelleen niin siistiä ja hyväksyttävää. Nuorena örvelletään kadulla, keski-ikäisenä tissutellaan kotona aina, kun töiltä ehditään.

Vanhempana juodaan sitten itsemme hengiltä sen jälkeen, kun ihmisetsuhteet ovat vaihtuneet pulloon. Turha kilpailuyhteiskuntaa syyttää siitä, mitä jos syytetään perverssiä suhtautumistamme alkoholiin?

Eiku ai niin, sehän on jokaisen oma asia, ja kyllä MINÄ osaan juoda oikein ja sopivasti.

NP: Vivaldi - Neljä vuodenaikaa (Heh, sattuipa sopivasti)

maanantai 6. lokakuuta 2008

Vilkunkäytöstä

Ajelin aika paljon autolla kesällä. Kiinnitin huomiota vilkunkäyttöön.

Ajelin kerran jossain Keski-Pohjanmaan metsiköissä, jossain mökkitiellä, jolla hädin tuskin autolla pääsi eteenpäin. Tulin melkein umpeenkasvaneeseen risteykseen. Käytin kääntyessäni vilkkua, ihan selkärangasta.

Keskustelin asiasta ystäväni kanssa. Hän totesi, että onhan se ihan hyvä käyttää vilkkua, kun ei koskaan tiedä, kuka sieltä tulee. Tottahan se, vilkkua sopii aina käyttää.

Mutta joskus se kummastuttaa. Oma päiväni ei mene pilalle, jos joku ei käytä vilkkua, mutta se vituttaa, kun ihmiset ohittelevat edesvastuuttomasti. Näitä näin useita.

Kaikkia mahdollisia sääntöjä vastaan ohitetaan, riskeerataan ihmishenki. Ja silti. Nämä kuskit jotka luottavat siihen, että vastaantulija tarvittaessa väistää, niin nämä älykääpiöt silti aina vilkuttavat ohittaessaan. En tajua.

Olisihan se kauhea rike jättää vilkuttamatta.

NP: Nada.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Tee löytöjä

Kävin eräässä kauppaliikkeessä tänään. Se on sellainen ketju, jolla oli sellaiset halpispäivät menossa. Ostin pitkät alushousut, koska kohta on ulkona kylmä, eikä mulla ole sellaisia. Mustat, joita voi pitää myös 3/4-pituisina, ihan buenot.

En tehnyt löytöjä. Niitä siellä tarjottiin tehtäväksi. Tavaratalossa oli jotain ihan mielenkiintoisia tarjouksiakin, mutta huomioni kiinnittyi crap-rekkeihin.

Ne on sellaisia vaaterekkejä, joissa on kaikki 10 viime vuoden aikana myymättä jääneet surkeat räsyt. Tee löytöjä -käsky houkuttaa etsimään jotain kivaa edullisesti. Kyseessä on kuitenkin melkoinen eufemismi. Osuvampaa olisi "Halvalla paskaa tyylitajuttomille."

Ei sillä, kyllähän noita vaatteita voisi ostaa, jos vaikka kotona maalaisi ja haluaisi tehdä sen kauluspaidassa ja pikkutakissa ihan periaatteen vuoksi. Muuten en kehtaisi vuodesta toiseen samaa settiä pitää esillä omassa kaupassani.

"Tee löytöjä" on yhtä hyvä kiertoilmaus kaupan maailmassa kuin "toiminnan tehostaminen" liikemaailmassa. Kuulostaa positiiviselta.


NP: nada.