Suomessa ei menestyjistä tykätä. Eikä siitä, että joku on itsevarma. Tai siitä, että joku edes yrittää. Janten laki on Suomessa voimallinen, se on oikea Lex Nokia-land, joka kateudellaan tappaa turhan luovuuden.
Joskus sitä kuitenkin yllättyy. Tänään lueskelin tapahtumia Lahdesta tän kuun alkupuolelta. Siellä eräs nuori lahtelainen yritti ja tanner ryskäsi, aitaa kaatui ja niin edelleen.
Jannu järjesti hevifestarit. Kiinnostava kokoelma bändejä olikin kyseessä, ja melkein läksin itsekin. Olisin mennyt, jos kotiinpaluu Lahdesta ei olisi ollut niin ongelmallinen. Lamb of God houkutti. Harmi, että en mennyt, LoG oli kuulemma kuuma ja nyt voisin minäkin olla osa suomalaista populäärihistoriaa.
Mikä oli festareiden historiallinen merkitys? Surkein mahalasku koskaan, meininki ihan kummelia. Kaikki mahdollinen meni perseelleen, tappiota tuli ehkä 160 000 euroa tai enemmän. Kun tapahtuma järjestettiin Ky-pohjalta, lasku menee ilmeisesti maksuun. Konkurssi ei auta. Vitsit on jossain päin Lahtea vähissä.
Tapahtumien järjestäjä oli 18-vuotias tuntematon tyyppi. Ilman kokemusta, ilman mitään. Olin kuin klapul päähän lyöty, kun luin asiasta tarkemmin. Kiinnostava olisi tietää, kuka on pistänyt nimeä paperiin, jotta rahat järjestämiseen on saatu.
"Kyllä meiän poika vestarit osaa järjestää. Sillähän on bändiki." Juuri näin.
Suomalaisilta puuttuu keskitie. Joko ei tehdä mitään, tai sitten mennään ilman tolkkua. Mä ajattelin hakea Lauttasaareen formula 1 -osakilpailua ensi vuodeksi. Takaajaksi anyone?
Meriselvitystä Frostista.
NP: Lamb of God - Omerta