maanantai 19. tammikuuta 2009

Pitäisikö kokeilla, osa 2

Nykytaiteen arvostelija, siis arvostelija merkityksessä dissaaja, alkaa nopeasti kuulostaa Tony Halmeelta. Sitä en halua, mutta pakko on vähän dissata.

Kävin Kiasmassa tuossa yksi päivä. Aiemmin en ollut siellä käynyt, mutta maailmalla tutustunut nykytaiteeseen. Minä en vain tajua.



Mielestäni taideteokseen kuuluu oivaltavuuden (jota kai joku tuossakin työssä väittää olevan) lisäksi myös se, että se on taidokas teos. Sellainen teos, jota ei kuka tahansa pysty tekemään. Jos minä naulaan verisen villasukan seinään kiinni, onko se taideteos? Ilmeisesti.

Kuinkakohan moni muistaisi MikkoAnkelon, jos hän olisi Sikstuksen kappelin kattoon maalannut ison sinisen neliön ja kertonut paaville, että teos kuvaa pyhää kolmiyhteyttä?

NP: Opeth - When

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Pitäiskö kokeilla, osa 1

Maailmassa on hirveästi asioita, jotka näyttävät helpoilta, mutta ovat vaikeita. Tietämättömän on helppo arvostella. Siitä huolimattta sanon seuraavaa.

Pitäisköhän kokeilla sarjakuvan piirtämistä. Näyttää siltä, että suomalaiselta puolelta ei ainakaan kilpailua löydy.



Oheiset stripit ovat tuoreesta Hesarin Nyt-litteestä. Molemmat kai yrittävät olla hauskoja. Minusta ne ovat vain perseestä.

Siitä vain mustia pikkuruutuja rustaamaan. Ehkä ensitekeleessäni kärppä ajaa raitiovaunulla. Vastaan tulee hauki, joka sanoo "Ei täällä kärpät saa ajella." Menestykseni on oleva taattu.

NP: nada

lauantai 10. tammikuuta 2009

Mikä vanhuksia vaivaa?


Ihmettelen kaupoissa ihmisiä, jotka ovat tiedostavia kuluttajia tuotteiden päivämäärien suhteen. Tiedättehän nämä tyypit, joiden pitää käydä läpi jokainen maksalaatikkorasia, jos vaikka siinä alimmaisessa olisi parasta ennen -päiväys päivän verran isompi.

Tyypillisesti nämä henkilöt ovat vanhuksia, mutta on joukossa keski-ikäistäkin porukkaa.

Kyllä itsekin katson vähän, että palvikinkku ei ihan huomenna mene vanhaksi, mutta nämä tyypit saattavat pari minuuttia kaivella hyllyä yhtä tuotetta varten. Onko jonkun ruoankulutus oikeasti niin hidasta, että sillä yhdellä päivällä on näin paljon merkitystä, vai onko tämä joku merkki höperyydestä.

Vanhuksille on tehty melkoinen karhunpalvelus (olen monesti miettinyt, mitä vikaa karhujen palveluksissa mahtaa olla...) lisäämällä päivämäärä tieto ruokiin. Muuten söisivät kaiken ihan mukisematta, luulen.

Tänään näin kuitenkin jotain vielä oudompaa. Vanha nainen valitsee olutpulloa. Tämä nainen tarkasti varmaan kaikki esillä olleet Karhu-pullot ennen kuin otti sitten kaksi. Kyl mää nii palkauhiast sitä ihmettelin.

NP: Bad Religion - Tested (Live) [Älkää kysykö miksi.]

perjantai 9. tammikuuta 2009

Kierrätysohjeita ja klamydiaa


Olen utealias ja narsistinen, ainakin jos vaimoltani kysytään. Ja taidan olla itse samaa mieltä.

Meikäläisellähän on nuo omat verkkosivut ja - utelias kun olen - tulee seurattua sitä, miten siellä ihmisiä liikkuu. Salaliittoja pelkääville tiedoksi, että teistä totisesti jää jälkiä, kun liikutte verkossa.

En tietojen pohjalta voi yksilöidä, kuka sivuillani on käynyt. Sen esmes kuitenkin näen, mistä sivuilleni on tultu, jos tulija on tullut linkin kautta.

Tämän blogin ja Facebookin kautta tulee muutamia. Loput Googlesta, koska kellään muulla ei taida olla linkkiä minun sivuilleni :)

Googlesta on tultu sivuilleni erilaisilla hauilla. Yleisimmin nimelläni, mutta on muitakin.

Kahdesti on mm. tultu "Roskien lajitteluohjeet" -haulla ja joillain muilla kierrätysaiheisilla sanoilla. Yksi CV-osiossa oleva juttu käsittelee kierrätystä Keski-Pohjanmaalla. Tuo oli oma aiheeni, samoin kuin yksi perus sukupuolitautijuttu, jonka tein terveyssivuille.

Ko. seksitautijuttuun on tultu Googlen kautta haulla "Klamydian hoito". Tiedä sitten, onko tällä helsinkiläisellä ihmisellä ollut jo akuuttia tarvetta hoidolle. Jos pissatessa kirvelee, suosittelen ensisijaisesti lääkäriä, vasta sitten Googlea.

Ja jos tauti on tarttunut, en ymmärrä pihistelyäkään. Yksi, uusikaupunkilainen, kävijä armaille sivuilleni on tullut haulla: "Paljonko klamydialääkkeet maksavat".

Että tämmöistä.


NP: Dark Tranquility - Focus Shift

torstai 8. tammikuuta 2009

Mitä lie?


"Tämä on teille kaikille, jotka mahdollisesti olette herätelleet suuria toiveita perintöni jaosta. Olen luopunut vanhempieni perintöosuudesta, sekä kesäpaikan osuudesta. Muun vähäisen omaisuuteni olen nyt testamenttanut minua eniten auttaneelle säätiölle. Joko näppinne ehtivät syyhytä kovasti?"

Ystävällisesti teitä "ahneita" tervehtien Siri

Edellinen on tekstari Metro-lehdestä. Metro-tekstarit ovat kyllä hyvää huvia. Voi vain kuvitella, mitä tuonkin tarinan taakse kätkeytyy.

Ketä ovat syyhysormet? Eivat lapsia ainakaan, sillä heitä ei voi jättää perinnöttä. Ehkä sisko perheineen? Ettäs kehtaavat.

Suku on pahin.

NP: Dark Tranquility - Icipher

perjantai 2. tammikuuta 2009

Uusi ihastus


Joulunaikaan tuli sukuloitua. Näin siis aina toisinaan vilauksen televisiosta.

Yhä edelleen sieltä tulee aika paljon tuubaa ja paljon uusintoja. En ymmärrä, miten aina kun satun Simpsoneitakin katsomaan, niin jaksot on sellaisia, jotka olen nähnyt jo kolmesti. Pieni rinki, vissiin.

Törmäsin kuitenkin uuteen ihastukseen. Morsian-niminen sarja alkoi ja itse satuin taajuudelle koko jakson ajaksi. Loistavaa televisioviihdettä.

Sarjan ensimmäinen osa oli tehty niin huonosti, että sitä oli nautinto seurata. Näyttely ei ollut kaksista, mutta parasta oli juoni.

Kenellekään ei nyt varmasti jäänyt mitään epäselväksi, ekasta sekunnista asti katsojalle alleviivattiin, että tää mies nyt petkuttaa. Muutenkin kaikki oli niin yksinkertaista valmiiksi pureksittua kamaa, että aloin epäillä Kotikadun käsikirjoittajien olleen asialla.

Suosittelen sarjaa lämpimästi teille onnellisille teeveen omistajille.

NP: Sabaton - Wolfpack.