”Maalaistollot ajetaan takaisin navettoihin ja lantaläjiin, heti!” Näin toteaa ilkeä Monni elokuvassa Pekka Töpöhäntä. Monni on tosissaan. Maalta tullut Pekka on erilainen ja häntä vihataan sen takia. Erilaisen osa ei ole helppo Ruotsissakaan.
Pekka Töpöhäntä lienee useimmille tuttu lapsuudesta, mutta se sopii aikuisempaankin makuun.
Elokuvan katsominen aikuisena voi olla yllättävä kokemus. Lapsuudesta muistamme töpöhäntäisen kissan, joka joutuu moneen kiipeliin, mutta selviää. Vanhemmiten elokuvan sanoma uppoaa paremmin. Pekan kurjaa kohtaloa alkaa väkisinkin sääliä.
Ennakkoluuloistahan tässä on kyse. Maatiaiskissan kaupunkiin saapumisen aiheuttama myllerrys viitannee 1930-luvun Euroopan rotusortoisiin tapahtumiin. Valitettavasti elokuvasta tunnistaa kuitenkin myös nykyajan.
Välillä elokuvan vääryys surettaa, mutta muuten elokuva on oivaa viihdettää. Piirrosjälki on kaunista, isku vasten tietokoneajan humpuukin kasvoja, mutta vielä parempi on ääniraita. Pekka Autiovuoren Monnin täytyy olla kaikkien aikojen paras äänirooli.
”Haaa, Pekkahan huijaa, fuskua, petkuhuiputusta! Tsäh-hää-häää, mitä näen, merkillistä, mitä-mitä? Väärennetty irtovalehäntä!” Loistavaa.
Päälähtöinen tuomioni: viisi tähteä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti