Sama suomeksi

Kirjoitetaanpa välillä suomeksikin. Tällä kielellä sentään pystyn sanomaankin jotain, sen sijaan että vain kirjoittaisin asioita peräkkäin MOTin avulla.

Alla olevassa tekstissä selitän lukuharrastuksestani. Luen nykyään varsin laiskasti, vaikka mieli tekisi lukea enemmänkin. En tiedä, mistä se johtuu. Ei sitä vaan jotenkin innostu. Vaikka luenkin vähän, luen silti paljon. Tai ainakin montaa kirjaa yhtä aikaa.

Olen monesti tilanteessa, että mulla on kesken useampi kuin yksi kirja. Tänään hoksasin kuitenkin, että tilanne on tavallistakin monimutkaisempi; minulla on kesken viisi kirjaa. Ne ovat: John Irving: A Son of the Circus, John Irving: Trying to Save Piggy Sneed, JD Salinger: The Catcher in the Rye, Ernest Hemingway: Den gamle och havet och Sven Hassel: Kuolema telaketjuilla.

Näistä Sieppari ruispellossa on ollut kesken kauiten, en muista edes milloin sen aloitin. Ei siitä ehkä vuotta ole, mutta voipi ollakin.

Onkohan tämä kovinkin tavanomaista lukea kirjoja näin jakomielisesti? Tunnustaako joku harrastavansa samaa, vai olenko ainoa? Joku tällaisessa lukutyylissä minua viehättää. Monenlaisiin mielentiloihin löytyy sopivaa luettavaa.

Esmes tuo Hassel, olen ne kaikki lukenut, mutta luen nyt jo toistamiseen. Hyvää vastapainoa tieteelliselle sonnalle. En ole sotahullu, en voisi mitään muuta sotakirjaa äkkiä kuvitella lukevani, mutta Hasselin musta huumori toimii. Oikeasti meinasin eräs yö tukehtua.

NP: Mesen plirinä