Ei ole asunnottomana hääviä, sen olen joutunut huomaamaan. Kuten moni tietää, olen teknisesti ottaen (eli käytännössä) ollut ilman asuntoa syyskuun ajan. Lähinnä siksi, että elämääni on niin vaikea ennustaa, että se on sama olla pitämättä asuntoa:)
No, onneksi minulla on vaimo, jolla oli Hoasin solu Helsingissä. Olenkin viettänyt (ja jälleen huomenna vietän) hetero-miehen unelmaa asumalla osan ajasta 17- ja 19-vuotiaan naisen kanssa samassa solussa. Hoas ei oikein digannut kuitenkaan kirjojeni siirtämisestä, niinpä muutin anoppini luokse. Kirjojen pitäminen perkule yllättävän vaikeaa, kun ei ole omaa asuntoa. Otti koville löytää sopiva. Ja uhohdin ilmoitella Kelalle... Millä tänkin järjestelyn selvität?
Aika jännää oli myös Makuunissa. Myyjätär yllätti ihan puskista, ja kysyi osoitettani. Himputti, niin vaikeita! Latelin sille Kokkolan osoitteen, tyytyköön siihen. Edellinen osoitteeni oli noin 10. viimeinen vuodelta 2004 tai jotain.
Yksi asia mitä myös mietin, on se, että missä kuntavaaleissa saankaan äänestää. Olen kuukauden aikana asunut kolmessa kunnassa. Asunnottoman elämässä on monia vaikeuksia. Suurin tietysti se, että joutuu toisten nurkissa pyörimään. Jotain - en kyllä voi ymmärtää mitä - olen elämässäni oikein kuitenkin tehnyt, kun niin monesta paikasta yösija löytyisi. Kiitosta vaan.
Ääh, anteeksi kaikki, kyllä tää bloggaus tästä paranee. Jotenkin vaikeasti lähtee liikkeelle. Ei ole sitä normaalia tappamisen meininkiä. Terveisiä Annelle!
Lisähuomautuksena mainittakoon, että selailin suomi24:ää ja huomasin, että arikoivuskeskustelijat olivat siteeranneet lehtijuttuani. Melkein harmittaa oma puolisarkastinen - joskin totuudenmukainen - heittoni. Koskaan ei tiedä, mistä sarkasminsa edestään löytää.
NP: Kalmah - Bitter Metallic Slide
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti