Sähköistä oppimista

Selasinpa kansalliskirjaston hyllyjä. Etsiskelin mahdollisesti kiinnostavaa kasvatusopillista kirjallisuutta. Löysinkin Cygniksen Uken kirjan vuodelta 1863, mutta mielenkiintoisempana jenkkikirjan vuodelta 1982.

Se oli artikkelikokoelma sähköisen opetuksen tulevaisuudesta. En voinut olla tutustumatta. Tietokoneet ovat se ala, jossa vuosikymmenten mittaiset ennustukset menevät yleensä pahiten metsään.

Gibbonin Sam muun muassa ennusteli muun ohessa, että tulevaisuudessa on erityisiä Computer learning centereitä, jotka toimivat kaupallisella rahalla. Jotain mestoja siis, joissa opitaan asioita tietokoneiden avustuksella. Myönnettävä on, että miehen monet ennustukset ovat järkeviäkin, joskin usko tietokoneoppimiseen on luja.

Tietokoneiden avulla voidaan oppia kaikenlaista, jotenkin paremmin ja enemmän kuin aiemmin. En jaksanut perehtyä aiheeseen enempää, niin en tiedä. Ei ole aivan tainnut toteutua tuo. Mitenkä tietokoneiden avulla opitaan, jos herroja google ja wikipedia ei lasketa, näitä tietokirjojen korvaajia? Harva englannin epäsäännöllisiä verbejä tietokoneelta tahkoaa.

G visioi, että Newtonin lakeja voi opiskella leikkimällä tietokonemaailmassa, jossa lait eivät päde. Harva noin tekee. Tietokoneella pelataan autopelejä, siinä fysiikantreenaus.

Joskin kai tietokone on avain menestykseen. Elisa ainakin mainostaa samanlaista aparaattia, jota itse käytän, ja antaa ymmärtää, että tämä kone on se pieni lisä, joka tarvitaan koulumenestykseen. En jummarra. Tsätissä mä tällä enimmäkseen oon.

Mistä pääsemmekin Gibboniin. Mies ennusti yhden asian nappiin. Joskus ammoisina aikoina miehellä nimittäin oli joku netin esiaste käytössä kotonaan. Hänen 12-vuotias poikansa saikin yllättäen tsättikutsun toiselta puolelta USA:ta. Isä ja poika sitten yhdessä huuli pyöreänä asiaa ihmettelivät. Mies epäili moisen olevan yleistä tulevaisuudessa.

Chättäilyä netissä vuonna 1982. HC.

NP: Kent - Visslaren tai jotain sinnepäin