Olen viettänyt viime aikoina kohtalaisen paljon aikaa Tampereen pääkirjastossa Metsossa.
Viime viikolla kävin, kun tarvitsin pari opusta kirjaston varastosta ja halusin lukea yhtä käsikirjaston nidettä. Odotellessani varastohakujani (jo kolmannella kerralla sain oikean kirjan!), kuulin sivukorvalla, että joku tyyppi kyseli kirjastotädiltä, että onko suomessa olemassa "pornokirjoja".
Osoittautui, että kyseessä oli kaksi nuorta saksalaispoikaa, jotka halusivat oppia suomesta muutakin kuin kirjakielen. En tiedä, onnistiko poikia, sillä vaihdoin käsikirjaston puolelle.
Lukiessani Aleksanterin yliopiston säädöskokoelmaa minun läheisyyteeni tuli kaksi teinityttöä setvimään jotain. Välillä itkettiin, välillä naurettiin. Ilmeisesti toinen teinix oli saanut sukupuolitaudin joltain, ja tytöt yhdessä toivoivat pojan tulevan steriiliksi. Tällekään keskustelulle ei muuta paikkaa löytynyt kuin käsikirjasto.
Tänään olin jälleen Pirkanmaa-kokoelman kimpussa lukien oppikoulujen vuosikertomuksia. Samassa tilassa on myös stereot, en tiedä miksi. Niitä tuli kuuntelemaan joku mies. Istuin parisen tuntia siinä ja tuon ajan ko. mies nukkui tuolissa. Välillä hän heräsi, venytteli, rassasi cd-soitinta ja nukkui taas.
Eikä tässä kaikki. Lainasin myös yhden romaanin graduni vastapainoksi. Sitä selatessani huomasin, että kaikki lauseen aloittavat "ja"-sanat oli sutattu lyijykynällä ja kaikki "senkin"-sanat (esim. "Senkin sika!") oli sutattu ja päälle kirjoitettu "vitun"-sana.
Että näin. Kirjastossa sattuu ja tapahtuu.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
tiistai 26. helmikuuta 2008
Sitaatit part deux
Pari päivää sitten skriivailin sitaateista. Uusimmassa Journalistissa olikin aiheesta. Puhujana maailman paras ja viisain suomen opettaja Sirkka Wahlstén. Hän on journalistisen kielen lehtori Tampereen yliopistossa.
Sike kirjoitti seuraavaa:
"Kansalaisilla on oikeus saada oikeita tietoja, mutta tämä ei tarkoita sitä, että replikoinnin pitää olla nauhalta purettua. Haastateltavan sanomaa ei saa muuttaa, mutta sana- ja lausemuotoihin voi ja pitää puuttua. Kielivirheet pitää korjata, ja lausahdus pitää sovittaa toimittajan tekstiin."
NP: CoB - Hellhounds on My Trail
Sike kirjoitti seuraavaa:
"Kansalaisilla on oikeus saada oikeita tietoja, mutta tämä ei tarkoita sitä, että replikoinnin pitää olla nauhalta purettua. Haastateltavan sanomaa ei saa muuttaa, mutta sana- ja lausemuotoihin voi ja pitää puuttua. Kielivirheet pitää korjata, ja lausahdus pitää sovittaa toimittajan tekstiin."
NP: CoB - Hellhounds on My Trail
maanantai 25. helmikuuta 2008
Animaatio-Marski
Joku on voinut luulla, että Raimo Ilaskivi on kupsahtanut. Ei ole, vaikka miehestä ei liieemmin ole kuulunut viime aikoina. Tässä miehen tuoretta blogitusta.
En tiedä asiasta kauheasti, kyseessä on joku animaatio, jossa marski on kuvattu vähän epäilyttävästi. Saattaa olla, että tuo elokuvan lipaston ja sotamarsalkan sekasikiö on jopa homppeli. Voi kauhia.
Ilmeisesti Kummolalla on ollut vapaapäivä, kun asiaan on kommentoinut toinen ajatusten Kymijoki, eli Raipe Ilaskivi. Kiitos vaan tiedonannoistasi, Raimo.
Naurattaa tää suomalainen mentaliteetti, ainakin joidenkin vanhojen gubbejen. Joku tekee jotain epäilyttävää animaatiota yhdestä sotasankarista tai sanoo Tali-Ihantalaa myytiksi (mitä se osin on jo pelkästään kokoluokkansa takia), niin heti joku on torumassa, että ei se näin ole, me on todettu toisin.
Suurvallan ja pienen käpykylän ero taitaa olla se, että suuressa valtiossa, jolla on suuri historia, kaikista asioista voi olla eri mieltä, ja kaikkea voi arvostella. Briteillä on varaa luulla vaikka Churchilliä mielikuvitushahmoksi, koska historiassa riittää suurmiehiä ja tapauksia. Ei tarvitse turvautua yhteen ajanjaksoon. Suomessa ei ole varaa siihen, kenenkään ei ole täällä suotavaa poiketa "tultiin hyviksi kakkosiksi sodassa neukkuja vastaan" -mantrasta.
Ja ei, en väheksy noiden vuosien tapahtumia. En tiedä niistä mitään, en onneksi voikaan, mutta en väheksy. Mutta kyllä niistä voi ja pitää esittää erilaisia mielipiteitä.
Haluaisin myös tietää, miten marski olisi vähemmän marski, jos olisi tykännyt pojista? Miten se vähentäisi hänen arvoaan, mitä M tuumisi itse. Mitä pahaa homoudessa on muutenkaan, arvon Raimo?
Kovimmat homofoobikot ovat usein itse kaappinsa kätköissä. Mitäköhän Raipe haluaisi meille kertoa, mutta ei uskalla...
NP: Äsken uutta Bodomia
En tiedä asiasta kauheasti, kyseessä on joku animaatio, jossa marski on kuvattu vähän epäilyttävästi. Saattaa olla, että tuo elokuvan lipaston ja sotamarsalkan sekasikiö on jopa homppeli. Voi kauhia.
Ilmeisesti Kummolalla on ollut vapaapäivä, kun asiaan on kommentoinut toinen ajatusten Kymijoki, eli Raipe Ilaskivi. Kiitos vaan tiedonannoistasi, Raimo.
Naurattaa tää suomalainen mentaliteetti, ainakin joidenkin vanhojen gubbejen. Joku tekee jotain epäilyttävää animaatiota yhdestä sotasankarista tai sanoo Tali-Ihantalaa myytiksi (mitä se osin on jo pelkästään kokoluokkansa takia), niin heti joku on torumassa, että ei se näin ole, me on todettu toisin.
Suurvallan ja pienen käpykylän ero taitaa olla se, että suuressa valtiossa, jolla on suuri historia, kaikista asioista voi olla eri mieltä, ja kaikkea voi arvostella. Briteillä on varaa luulla vaikka Churchilliä mielikuvitushahmoksi, koska historiassa riittää suurmiehiä ja tapauksia. Ei tarvitse turvautua yhteen ajanjaksoon. Suomessa ei ole varaa siihen, kenenkään ei ole täällä suotavaa poiketa "tultiin hyviksi kakkosiksi sodassa neukkuja vastaan" -mantrasta.
Ja ei, en väheksy noiden vuosien tapahtumia. En tiedä niistä mitään, en onneksi voikaan, mutta en väheksy. Mutta kyllä niistä voi ja pitää esittää erilaisia mielipiteitä.
Haluaisin myös tietää, miten marski olisi vähemmän marski, jos olisi tykännyt pojista? Miten se vähentäisi hänen arvoaan, mitä M tuumisi itse. Mitä pahaa homoudessa on muutenkaan, arvon Raimo?
Kovimmat homofoobikot ovat usein itse kaappinsa kätköissä. Mitäköhän Raipe haluaisi meille kertoa, mutta ei uskalla...
NP: Äsken uutta Bodomia
lauantai 23. helmikuuta 2008
Jälleen FB:stä
Marokossa on jaettu oikeutta. Joku erehtyi tekemään facebook-tilin kunkun veljestä ja sai siitä hyvästä kolme vuotta vankeutta.
Facebookin valetilit ovat sinänsä mielenkiintoinen ajatus. Joskus olen lukenut, että tekaistujen tilien avuilla on hommattu kavereita, joiden tietoja on sitten koottu sivuilta ja yritetty käyttää hyväkseen. Valekaverit ovat myös joskus mainostaneet jotain kansainvälisiä lottoja ja vastaavia, joiden avulla idiooteilta on viety rahoja. Ei niistä kuitenkaan nyt enempäti, eiväthän ne ole niin vakavia kuin kuninkaan veljenä esiityminen.
Olen lainkuuliainen mies ja haluankin seuraavaksi auttaa Suomen poliisia - ja mahdollisesti pikkurahan tarpeessa olevia julkkuja - iskemään valetilien kimppuun. Seuraavina listattuna muutamien suomalaisten ihmisten nimillä olevia tilejä, jotka kaikki tuskin ovat originaaleja.
- Matti Nykäsen fanikanta on joko jo kuollut tai sitten ei vaan yksinkertaisesti FB-väkeä, Nykäsiä löytyy noin 15. Kaikki tuskin ovat kuitenkaan aitoja. Onnea silti Matille veteraanien MM-kisoihin.
- Susanna Sievinen lienee Suomen turhin julkkis, tai ainakin lähellä. SS:iä löytyy onneksi vain kaksi, josta toinen voi olla jopa se aito lööppilehtien Tyrkky. Kavereina löytyy mm. Jussi "Nyt mä vedän kokaa nokkaan" Ahde ja Tommi Hyyppä, jonka asiantuntijat tietävät olevan Children of Näsin kovin junnunosto koskaan.
- Kimi Räikkönen -nimisiä ihmisiä näyttäisi olevan yli 30 kappaletta. Aika paljon noinkin harvinaisella etunimellä ja kuvista päätelleen nää muutkin ajaa formulaa. Kimi vaikuttaisi siis olevan tunnetumpi maailmalla kuin Susanna Sievinen.
- Suomalaisilla rokkareilla tuntuu riittävän kaimoja. Ville Valoja löytyy useampia kymmeniä. Yksi ihan Kuwaitista asti. Haiskahtaa petokselta, ja joltain öljysheikiltä varmasti saisi oivat korvaukset. Myös Alexi Laiho on ilmeisen yleinen nimi maailmalla. Tarja Turusia on vain muutamia, mutta sehän ei yllätä. Ei sitä kiekumista kukaan jaksa. Marcellon on siis keksittävä joku muu rahastustapa.
- Ville Valon jälkeen Suomen toiseksi seksikkäin mies on tietysti Matti Vanhanen. Vanhasen viimeaikaiset Kuros-höykytykset ovat saaneet kansan varovaiseksi. Kolme Masaa ja kaikki vaikuttavat oikeilta ihmisiltä. Tarja Halosia löytyy viisi. Kuvista ei pääse päättelemään, olisiko joku näistä ehta. Kuukan Tarjoista ei ainakaan ole Tuomion kavereita, sen tarkistin.
- Viimeisenä ja raskaimpana ovat Jussi Koivistot. Niitä löytyy kuusi. Joukossa on ihan selvää viisi feikkiä.
Tästä siis vaan haasteita raapustamaan.
NP: Lamb of God - One Gun
Facebookin valetilit ovat sinänsä mielenkiintoinen ajatus. Joskus olen lukenut, että tekaistujen tilien avuilla on hommattu kavereita, joiden tietoja on sitten koottu sivuilta ja yritetty käyttää hyväkseen. Valekaverit ovat myös joskus mainostaneet jotain kansainvälisiä lottoja ja vastaavia, joiden avulla idiooteilta on viety rahoja. Ei niistä kuitenkaan nyt enempäti, eiväthän ne ole niin vakavia kuin kuninkaan veljenä esiityminen.
Olen lainkuuliainen mies ja haluankin seuraavaksi auttaa Suomen poliisia - ja mahdollisesti pikkurahan tarpeessa olevia julkkuja - iskemään valetilien kimppuun. Seuraavina listattuna muutamien suomalaisten ihmisten nimillä olevia tilejä, jotka kaikki tuskin ovat originaaleja.
- Matti Nykäsen fanikanta on joko jo kuollut tai sitten ei vaan yksinkertaisesti FB-väkeä, Nykäsiä löytyy noin 15. Kaikki tuskin ovat kuitenkaan aitoja. Onnea silti Matille veteraanien MM-kisoihin.
- Susanna Sievinen lienee Suomen turhin julkkis, tai ainakin lähellä. SS:iä löytyy onneksi vain kaksi, josta toinen voi olla jopa se aito lööppilehtien Tyrkky. Kavereina löytyy mm. Jussi "Nyt mä vedän kokaa nokkaan" Ahde ja Tommi Hyyppä, jonka asiantuntijat tietävät olevan Children of Näsin kovin junnunosto koskaan.
- Kimi Räikkönen -nimisiä ihmisiä näyttäisi olevan yli 30 kappaletta. Aika paljon noinkin harvinaisella etunimellä ja kuvista päätelleen nää muutkin ajaa formulaa. Kimi vaikuttaisi siis olevan tunnetumpi maailmalla kuin Susanna Sievinen.
- Suomalaisilla rokkareilla tuntuu riittävän kaimoja. Ville Valoja löytyy useampia kymmeniä. Yksi ihan Kuwaitista asti. Haiskahtaa petokselta, ja joltain öljysheikiltä varmasti saisi oivat korvaukset. Myös Alexi Laiho on ilmeisen yleinen nimi maailmalla. Tarja Turusia on vain muutamia, mutta sehän ei yllätä. Ei sitä kiekumista kukaan jaksa. Marcellon on siis keksittävä joku muu rahastustapa.
- Ville Valon jälkeen Suomen toiseksi seksikkäin mies on tietysti Matti Vanhanen. Vanhasen viimeaikaiset Kuros-höykytykset ovat saaneet kansan varovaiseksi. Kolme Masaa ja kaikki vaikuttavat oikeilta ihmisiltä. Tarja Halosia löytyy viisi. Kuvista ei pääse päättelemään, olisiko joku näistä ehta. Kuukan Tarjoista ei ainakaan ole Tuomion kavereita, sen tarkistin.
- Viimeisenä ja raskaimpana ovat Jussi Koivistot. Niitä löytyy kuusi. Joukossa on ihan selvää viisi feikkiä.
Tästä siis vaan haasteita raapustamaan.
NP: Lamb of God - One Gun
maanantai 18. helmikuuta 2008
Sitaateista
Seuraavaan tekstiin haluaisin mieluusti kommentteja opiskelutovereiltani, mutta tietysti myös muilta.
Tänään viimeksi keskustelimme sitaateista, tiedättehän nuo lehtitekstiä elävöittävät vuorosanat, joita toimittajat lyövät uhriensa suuhun. Ihmettelen sitä, miksi jotkut tuntuvat pelkäävän niiden muokkaamista.
Siis mitä tarkoitan? No tarkoitan sitä, että lehtijuttu voi esimerkiksi syntyä niin, että joku soittaa Kari-Pekka Kyrölle ja kysyy häneltä mielipidettä Kaisa Variksen epoilusta. Tällöin koko, sanotaan 1000 merkin mittainen, juttu syntyy tuosta yhdestä puhelinkeskustelusta.
Miten tässä tilanteessa voi olla tarkkana siitä, mitä Kyrö sanoo ja saada sanatarkat lainaukset? Juttuun tarvitaan sen elävöittämiseksi Kyrön "vuorosanoja" ja niitä harvoin muokkaamatta voi käyttää. Tottakai, jos luurista mäjähtää joku hyvä one-liner, niin se kannattaa laittaa, mutta muuten tekstiä on tarpeen muokata. Eikä siinä tehdä mitään pahaa, päinvastoin.
Itse olen sitä mieltä, että kertomisen "Käryn jälkeen Kyrö kirosi", referoivan tekstin "Kyrön mukaan Varis oli typerä" ja suoran lainauksen "Munat valtiolle, Kyrö manaa" ero on pieni: kaikki syntyvät toimittajan kynästä, kaikissa väärinymmärryksen mahdollisuus on yhtä suuri ja kaikissa noissa lähde on Kyrö. Kertomusmuoto vaan on eri. Sisällön oikeellisuuden vastuu on toimittajalla joka kerta, mutta hän saa valita sisällön muodon ja sanat, joka kerta.
On mielestäni hölmöä olla uskollinen haastateltavan sanomisille, jos itse voi muokata parista (ehkä eri yhteyksissä sanotusta) kommentista hyvän sitaatin, joka kiteyttää haastateltavan mielipiteen. Puhelimessa kysymyssarjaan lauotut vastaukset eivät voi olla kovin punnittua puhetta, mutta toimittajalla on - ehkä - aikaa rakentaa hyvää kommenttia. Sitaatin pitää vain olla sellainen, että haastateltava sen allekirjoittaa. Ja varmaa on se, että ketään ei haittaa se, että toimittaja saa kommentit näyttämään järkevämmiltä, kuin ne ovatkaan.
Haluaisin tietää, miten esim. tämän jutun voisi tehdä niin, että haastateltavan kommentit olisivat edes lähelle sitä, mitä hän on puhelimeen sanonut. Ei se ole mahdollista. Kaikki vastaukset ovat minun päästäni ja olen kysymyksistä ja vastauksista luonut kuvitellun vuoropuhelun. Vuoropuhelu perustuu kuitenkin oikeaan keskusteluun. Ja mikä tärkeintä, Virtala voi allekirjoittaa sanomiset omikseen.
Toivottavasti joku tajusi pointtini. Kommentoikaa ihmiset, olenko tajunnut oikein? Ja onko joku vastakkaista mieltä, pitääkö sanatarkkuus säilyttää sitaateissa?
Tänään viimeksi keskustelimme sitaateista, tiedättehän nuo lehtitekstiä elävöittävät vuorosanat, joita toimittajat lyövät uhriensa suuhun. Ihmettelen sitä, miksi jotkut tuntuvat pelkäävän niiden muokkaamista.
Siis mitä tarkoitan? No tarkoitan sitä, että lehtijuttu voi esimerkiksi syntyä niin, että joku soittaa Kari-Pekka Kyrölle ja kysyy häneltä mielipidettä Kaisa Variksen epoilusta. Tällöin koko, sanotaan 1000 merkin mittainen, juttu syntyy tuosta yhdestä puhelinkeskustelusta.
Miten tässä tilanteessa voi olla tarkkana siitä, mitä Kyrö sanoo ja saada sanatarkat lainaukset? Juttuun tarvitaan sen elävöittämiseksi Kyrön "vuorosanoja" ja niitä harvoin muokkaamatta voi käyttää. Tottakai, jos luurista mäjähtää joku hyvä one-liner, niin se kannattaa laittaa, mutta muuten tekstiä on tarpeen muokata. Eikä siinä tehdä mitään pahaa, päinvastoin.
Itse olen sitä mieltä, että kertomisen "Käryn jälkeen Kyrö kirosi", referoivan tekstin "Kyrön mukaan Varis oli typerä" ja suoran lainauksen "Munat valtiolle, Kyrö manaa" ero on pieni: kaikki syntyvät toimittajan kynästä, kaikissa väärinymmärryksen mahdollisuus on yhtä suuri ja kaikissa noissa lähde on Kyrö. Kertomusmuoto vaan on eri. Sisällön oikeellisuuden vastuu on toimittajalla joka kerta, mutta hän saa valita sisällön muodon ja sanat, joka kerta.
On mielestäni hölmöä olla uskollinen haastateltavan sanomisille, jos itse voi muokata parista (ehkä eri yhteyksissä sanotusta) kommentista hyvän sitaatin, joka kiteyttää haastateltavan mielipiteen. Puhelimessa kysymyssarjaan lauotut vastaukset eivät voi olla kovin punnittua puhetta, mutta toimittajalla on - ehkä - aikaa rakentaa hyvää kommenttia. Sitaatin pitää vain olla sellainen, että haastateltava sen allekirjoittaa. Ja varmaa on se, että ketään ei haittaa se, että toimittaja saa kommentit näyttämään järkevämmiltä, kuin ne ovatkaan.
Haluaisin tietää, miten esim. tämän jutun voisi tehdä niin, että haastateltavan kommentit olisivat edes lähelle sitä, mitä hän on puhelimeen sanonut. Ei se ole mahdollista. Kaikki vastaukset ovat minun päästäni ja olen kysymyksistä ja vastauksista luonut kuvitellun vuoropuhelun. Vuoropuhelu perustuu kuitenkin oikeaan keskusteluun. Ja mikä tärkeintä, Virtala voi allekirjoittaa sanomiset omikseen.
Toivottavasti joku tajusi pointtini. Kommentoikaa ihmiset, olenko tajunnut oikein? Ja onko joku vastakkaista mieltä, pitääkö sanatarkkuus säilyttää sitaateissa?
perjantai 15. helmikuuta 2008
Pieni ihmetys
Maailmassa on monenlaisia ihmetyksiä. Isoimmasta päästä on kysymys siitä, mistä maailmankaikkeus on syntynyt, vähän pienempenä ihmetyttää esmes se, miten megalomaaninen paikka Rooma onkaan mahtanut olla jo 2000 vuotta sitten. Vielä vähän pienempään ihmetykseen törmäsin taas tänään ulkosalla kruisatessani.
Käveleminen Ratinan suvannosta Koskikeskusta viistäen Hatiksen valtikselle on näitä pienesti ihmetyttäviä asioita. Nousun puolivälissä olevien ovien kohdalla soi aina klassinen, joka ei tietääkseni muualla Koskikeskuksessa soikaan. Jotenkin kummallista.
Syynhän tiedämme, mutta se ei absurdiutta vähennä. Ymmärtääkseni klassinen soi teinien häätämiseksi. Muuten tuo paikka olisi omiaan teineille, sillä se sisältää kaiken, mitä teinit tarvitsevat: paikka on suojassa sateelta. En hirveän usein myöhäisinä aikoina ohi kulje, mutta kikka taitaa jopa toimia, sillä ei siinä ihan kauheasti teinixejä näy luuhamassa. Jännää, klassinen ajaa hälisevät nuoret pois.
Mutta systeemi on kyllä mielenkiintoisa. Siellä on siis sterkat ihan vaan teinien häätämiseksi. Kuka niitä hoitaa? Soiko siellä aina sama levy 24/7 vai onko kyseessä esimerkiksi suurempi joukko mp3:sia? Entä jos siellä on vain yksi soitin, jossa kiekko pyörii. Miettiikö aamulla Koskikeskuksen toimitusjohtaja aina, että pistettäisiinkö tänään Brahmsia vai Chopinia?...
NP: Bruce Dickinson - The Tower
Käveleminen Ratinan suvannosta Koskikeskusta viistäen Hatiksen valtikselle on näitä pienesti ihmetyttäviä asioita. Nousun puolivälissä olevien ovien kohdalla soi aina klassinen, joka ei tietääkseni muualla Koskikeskuksessa soikaan. Jotenkin kummallista.
Syynhän tiedämme, mutta se ei absurdiutta vähennä. Ymmärtääkseni klassinen soi teinien häätämiseksi. Muuten tuo paikka olisi omiaan teineille, sillä se sisältää kaiken, mitä teinit tarvitsevat: paikka on suojassa sateelta. En hirveän usein myöhäisinä aikoina ohi kulje, mutta kikka taitaa jopa toimia, sillä ei siinä ihan kauheasti teinixejä näy luuhamassa. Jännää, klassinen ajaa hälisevät nuoret pois.
Mutta systeemi on kyllä mielenkiintoisa. Siellä on siis sterkat ihan vaan teinien häätämiseksi. Kuka niitä hoitaa? Soiko siellä aina sama levy 24/7 vai onko kyseessä esimerkiksi suurempi joukko mp3:sia? Entä jos siellä on vain yksi soitin, jossa kiekko pyörii. Miettiikö aamulla Koskikeskuksen toimitusjohtaja aina, että pistettäisiinkö tänään Brahmsia vai Chopinia?...
NP: Bruce Dickinson - The Tower
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
TV 90-luku
Jussin yhden miehen TV-raati kokoontuu jälleen.
Ysärillä oli joitain muistettavia sarjoja. Suomen televisiossa loisti ainakin Hyvät, pahat ja rumat. Vuosina 1993-1995 Rantalainen ja Sarasvuo tykittelivät ihan komeasti. Ohjelmasta on jäänyt mieleeni ainakin kohtaus, jossa mies roikotti hepistään silitysrautaa, ja "katsokaa näitä ohjelmia" -toteamus.
Maininnan ansaitsee tottakai myös Kummeli. Mennään kuitenkin ison meren taakse etsimään jotain jytkympää. Suomeen taisivat päivittäiset saippikset iskeä kunnolla vasta ysärillä, ja saippuaoopperoiden lippulaivana oli tietysti Boldis. Kauniita ja rohkeita on sanottu maailman katsotuimmaksi ja se oli Suomessakin pitkään ihan kärjessä. Olen sitä itsekin joskus katsonut.
Muistissani on kuitenkin jostain syystä yksi sarja ylitse muiden. Tästä ohjelmasta puhuttiin ja paljon. 90-luvulla jossain vaiheessa UFOt ja kaikki sellainen taisivat olla aika suosittuja. Vähän väliä oli Juhan af Granaattiomena jossain ennustamassa, että kohta me maan asukit saamme muutakin outoa ihmeteltävää kuin Näsinneulan. Grann pääsi myös Kummelin parodioitavaksi. "What the Fuck - Where's the Truth?", loistava nimi!
UFO-kuume laski kuitenkin, kun kuu-ukkoja ei ilmestynytkään. Salaiset kansiotkin alkoivat junnata paikallaan. Perinteinen kaava kai, ohjelmasta tulee niin suosittu, että sitä kannattaa tehdä vaikka pakolla. Muistelen, että sarjassa oli alussa joku juoni, johon liittyi Mulderin siskon katoaminen. Tämä taidettiin kuitenkin unohtaa jossain vaiheessa ja tehtiin vain viihdettä. Katsojat kaikkosivat pikkuhiljaa ja tuskin monikaan jaksoi seurata sarjaa loppuun asti. Mielestäni "Salkkarit" ansaitsevat kuitenkin ysärin ykkösohjelman arvonimen. Vastaväitteet ymmärretään.
NP: CoB - Tie My Ro(o)pe
PS. Tänään 13.2. bloggasin myös Utaimeen (Tsori, ei saa päiväkohtaista tekstiä esiin.)
Ysärillä oli joitain muistettavia sarjoja. Suomen televisiossa loisti ainakin Hyvät, pahat ja rumat. Vuosina 1993-1995 Rantalainen ja Sarasvuo tykittelivät ihan komeasti. Ohjelmasta on jäänyt mieleeni ainakin kohtaus, jossa mies roikotti hepistään silitysrautaa, ja "katsokaa näitä ohjelmia" -toteamus.
Maininnan ansaitsee tottakai myös Kummeli. Mennään kuitenkin ison meren taakse etsimään jotain jytkympää. Suomeen taisivat päivittäiset saippikset iskeä kunnolla vasta ysärillä, ja saippuaoopperoiden lippulaivana oli tietysti Boldis. Kauniita ja rohkeita on sanottu maailman katsotuimmaksi ja se oli Suomessakin pitkään ihan kärjessä. Olen sitä itsekin joskus katsonut.
Muistissani on kuitenkin jostain syystä yksi sarja ylitse muiden. Tästä ohjelmasta puhuttiin ja paljon. 90-luvulla jossain vaiheessa UFOt ja kaikki sellainen taisivat olla aika suosittuja. Vähän väliä oli Juhan af Granaattiomena jossain ennustamassa, että kohta me maan asukit saamme muutakin outoa ihmeteltävää kuin Näsinneulan. Grann pääsi myös Kummelin parodioitavaksi. "What the Fuck - Where's the Truth?", loistava nimi!
UFO-kuume laski kuitenkin, kun kuu-ukkoja ei ilmestynytkään. Salaiset kansiotkin alkoivat junnata paikallaan. Perinteinen kaava kai, ohjelmasta tulee niin suosittu, että sitä kannattaa tehdä vaikka pakolla. Muistelen, että sarjassa oli alussa joku juoni, johon liittyi Mulderin siskon katoaminen. Tämä taidettiin kuitenkin unohtaa jossain vaiheessa ja tehtiin vain viihdettä. Katsojat kaikkosivat pikkuhiljaa ja tuskin monikaan jaksoi seurata sarjaa loppuun asti. Mielestäni "Salkkarit" ansaitsevat kuitenkin ysärin ykkösohjelman arvonimen. Vastaväitteet ymmärretään.
NP: CoB - Tie My Ro(o)pe
PS. Tänään 13.2. bloggasin myös Utaimeen (Tsori, ei saa päiväkohtaista tekstiä esiin.)
maanantai 11. helmikuuta 2008
TV 80-luku
En tiedä onneksi kasarista paljoa. Olin pieni natiainen silloin, enkä siis asiantuntija, mutta avaan suuni kuitenkin.
Jos 1980-luku pitäisi tiivistää yhteen televisiosarjaan, valitani olisi helppo.
Dallas oli tietty Dallas, sitä tehtiin koko vuosikymmen ja se oli megasuosittu. Itsekin sitä vahtasin ja minua ärsytti, kun JR monesti sai sormilleen. Valintani olisi kuitenkin toinen.
Miami Viceä tehtiin "vain" vuosina 1985-1989, mutta se vasta oli jotain. Se ei ehkä kuvannut aikaa, mutta se oli kaikkea sitä, mitä kasari tahtoi olla. Todella cool pastellimaailma. Se vasta oli jotain.
Miami Vice ei juhli tv-draamana, sillä juonet ovat aika tönkköjä. Normaalisti jaksot täyttää ehtymättömästä varannosta tulevat huumeparonit, joiden kätyreitä Sonny ja Rico lahtaavat, minkä ehtivät. Vapaa-aikaa pollareillamme ei ole, he jahtaavat pahiksia 24/7.
Juonettomuus on mielestäni kuitenkin plussaa. Ajattelemisen sijaan katsoja voi keskittyä sarjan visuaaliseen loistoon ja hyviin musiin. Välillä on vaikea sanoa, onko kyseessä televisiosarja, vai sarja mtv:n musavideoita.
Parasta MV:ssä on kuitenkin sen tyyli, mutta se on myös pelottavinta. Valkoinen puku, pastelli t-paita ja purkkarit ilman sukkia, miltä kuulostaisi moinen vaatetus? Kauhealta. Kauheaa se olisikin kaikkien muiden paitsi Crockettin päällä. Don Johnsson fuzzy look -parransängellä ja arskoilla lisättynä yhdistelmä on täydellinen, mutta auta armia niitä kaikkia kopioita! Se on tarkkaa, mikä sopii kenellekin. Johssonin päällä vetimet ovat täydelliset, mutta hän lieneekin ainoa ihminen maailmassa, jolle ne sopii.
Kun maailman coolein pistetään ajamaan Fefeä ylityylikkään näköiseksi saadussa Miamissa, mieluusti ilta-aikaan, niin muuta ei tarvita.
Vaihtoehtoiset mielipiteet, tai minun mielipiteeni kannattamiset, otetaan mielenkiinnolla vastaan.
NP: Jan Hammer - Miami Vice -theme
PS. Ihan hauska Suomi-versio vielä
Jos 1980-luku pitäisi tiivistää yhteen televisiosarjaan, valitani olisi helppo.
Dallas oli tietty Dallas, sitä tehtiin koko vuosikymmen ja se oli megasuosittu. Itsekin sitä vahtasin ja minua ärsytti, kun JR monesti sai sormilleen. Valintani olisi kuitenkin toinen.
Miami Viceä tehtiin "vain" vuosina 1985-1989, mutta se vasta oli jotain. Se ei ehkä kuvannut aikaa, mutta se oli kaikkea sitä, mitä kasari tahtoi olla. Todella cool pastellimaailma. Se vasta oli jotain.
Miami Vice ei juhli tv-draamana, sillä juonet ovat aika tönkköjä. Normaalisti jaksot täyttää ehtymättömästä varannosta tulevat huumeparonit, joiden kätyreitä Sonny ja Rico lahtaavat, minkä ehtivät. Vapaa-aikaa pollareillamme ei ole, he jahtaavat pahiksia 24/7.
Juonettomuus on mielestäni kuitenkin plussaa. Ajattelemisen sijaan katsoja voi keskittyä sarjan visuaaliseen loistoon ja hyviin musiin. Välillä on vaikea sanoa, onko kyseessä televisiosarja, vai sarja mtv:n musavideoita.
Parasta MV:ssä on kuitenkin sen tyyli, mutta se on myös pelottavinta. Valkoinen puku, pastelli t-paita ja purkkarit ilman sukkia, miltä kuulostaisi moinen vaatetus? Kauhealta. Kauheaa se olisikin kaikkien muiden paitsi Crockettin päällä. Don Johnsson fuzzy look -parransängellä ja arskoilla lisättynä yhdistelmä on täydellinen, mutta auta armia niitä kaikkia kopioita! Se on tarkkaa, mikä sopii kenellekin. Johssonin päällä vetimet ovat täydelliset, mutta hän lieneekin ainoa ihminen maailmassa, jolle ne sopii.
Kun maailman coolein pistetään ajamaan Fefeä ylityylikkään näköiseksi saadussa Miamissa, mieluusti ilta-aikaan, niin muuta ei tarvita.
Vaihtoehtoiset mielipiteet, tai minun mielipiteeni kannattamiset, otetaan mielenkiinnolla vastaan.
NP: Jan Hammer - Miami Vice -theme
PS. Ihan hauska Suomi-versio vielä
sunnuntai 10. helmikuuta 2008
TV
Olen viime aikoina alkanut harkita television hankkimista. Kuten valveutuneet sielut tietävät, luovuin aikanaan tölsystä, kun en saanut isoa lohmoa sopimaan sisustukseen. Taulun saisi helposti mahtumaan vaikka Lundiaan, joten sisustus ei ole ongelma.
Telkkari olisi kyllä kätevä, sillä joskus sitä vaan tarvitsisi nollausta ruudun edessä jonkun hömpän tahtiin. Ja olisihan se myös devarien katselu mukavampaa, kun ei tarvitsisi kahdestaan tietokoneen ruutua tihrustaa. Eli tölsy houkuttelisi, mutta eilen keksin taas kolme syytä olla hankkimatta sitä.
Syyt olivat kolme K:ta. Kulti, kutistin kakarat - Karate Kid II -Kultasormi. Tämmöisiä laatuelokuvia tuli lauantaina valtakunnan kanavilta. Kaikki kolme ovat olleet uusintakierteessä kasarilta lähtien, ja rohkenen epäillä, että esmes Karatepentu kakkonen ei ole ihan tuota rulianssia ansainnut.
Maksullisten kanavien hankkimiseen ei ole intoa (no ei kyllä rahaakaan), sillä niin epätoivoinen tilanne ei vielä ole. Ja dvd-leffoja sittenkin kyllä katsoo tietokoneeltakin. Karate Kid ei tuo elämääni kauheasti lisäarvoa, eli edelleen täällä jatketaan hippeilyä ilman televisiota.
NP: Moby - Extreme Ways (Bourne's Ultimatum)
Telkkari olisi kyllä kätevä, sillä joskus sitä vaan tarvitsisi nollausta ruudun edessä jonkun hömpän tahtiin. Ja olisihan se myös devarien katselu mukavampaa, kun ei tarvitsisi kahdestaan tietokoneen ruutua tihrustaa. Eli tölsy houkuttelisi, mutta eilen keksin taas kolme syytä olla hankkimatta sitä.
Syyt olivat kolme K:ta. Kulti, kutistin kakarat - Karate Kid II -Kultasormi. Tämmöisiä laatuelokuvia tuli lauantaina valtakunnan kanavilta. Kaikki kolme ovat olleet uusintakierteessä kasarilta lähtien, ja rohkenen epäillä, että esmes Karatepentu kakkonen ei ole ihan tuota rulianssia ansainnut.
Maksullisten kanavien hankkimiseen ei ole intoa (no ei kyllä rahaakaan), sillä niin epätoivoinen tilanne ei vielä ole. Ja dvd-leffoja sittenkin kyllä katsoo tietokoneeltakin. Karate Kid ei tuo elämääni kauheasti lisäarvoa, eli edelleen täällä jatketaan hippeilyä ilman televisiota.
NP: Moby - Extreme Ways (Bourne's Ultimatum)
torstai 7. helmikuuta 2008
Unelmista ja niiden toteutumisesta
Minulla ei ole tietoa asiasta, mutta luulen, että lapset unelmoivat enemmän kuin aikuiset. Tai ainakin unelmoivat villimmin ja itsekkäämmin. Unelmoinnin väheneminen iän myötä menisi yksiin sen kanssa, että lapset mm. nauravat paljon enemmän kuin aikuiset. Kai me ihmiset vanhemmiten tylsistytään.
Osa unelmista toteutuu, osa ei. Se kai on hyvä, ei kaikkia unelmia ole tarkoitettu toteutettaviksi, mutta on kiva, jos ainakin osa käy toteen. Itse himoitsin joskus ennen muinoin pressurekkaa, mutta jouduin tyytymään pressuttomaan malliin. Se harmitti. Toiset haaveet, aineelliset ja aineettomat, ovat kuitenkin käyneet toteen, joten kai tässä ihan hyvin menee.
Lapsena muistan, miten kivaa se oli, kun ensimmäisellä ja toisella luokalla koulussa oli talvisin joskus niin kylmä, että ei tarvinnut mennä ulos. En nyt muista rajoja, mutta moni varmasti unelmoi parista extra-asteesta pakkasta, jotta ei tarvitsisi mennä ulos palelemaan. Joskus ehkä neljännen luokan paikkeilla oli yleislakkouhka, joka kuitenkin väistyi. En muista, että kouluaikanani olisi yhtään yllättäviä ja ylimääräisiä lomapäiviä tullut, mutta kyllähän niistä unelmoitiin.
Jotkut unelmoivat ehkä jostain rajummastakin, joka toisi pidemmän tauon koulutyöhön. Jenkkilässä yksi sellainen unelma toteutui, paha kyllä noin kymmenen vuotta myöhässä. Tuossa iässä asioihin ehkä suhtautuu vähän vakavammin, eikä ylimääräinen loma ole enää niin kivaa.
Pressurekasta on vaikeampi sanoa, mitenköhän sellainen lämmittäisi mieltä näin vanhempana.
NP: Norther - Self-Righteous Fuck
Osa unelmista toteutuu, osa ei. Se kai on hyvä, ei kaikkia unelmia ole tarkoitettu toteutettaviksi, mutta on kiva, jos ainakin osa käy toteen. Itse himoitsin joskus ennen muinoin pressurekkaa, mutta jouduin tyytymään pressuttomaan malliin. Se harmitti. Toiset haaveet, aineelliset ja aineettomat, ovat kuitenkin käyneet toteen, joten kai tässä ihan hyvin menee.
Lapsena muistan, miten kivaa se oli, kun ensimmäisellä ja toisella luokalla koulussa oli talvisin joskus niin kylmä, että ei tarvinnut mennä ulos. En nyt muista rajoja, mutta moni varmasti unelmoi parista extra-asteesta pakkasta, jotta ei tarvitsisi mennä ulos palelemaan. Joskus ehkä neljännen luokan paikkeilla oli yleislakkouhka, joka kuitenkin väistyi. En muista, että kouluaikanani olisi yhtään yllättäviä ja ylimääräisiä lomapäiviä tullut, mutta kyllähän niistä unelmoitiin.
Jotkut unelmoivat ehkä jostain rajummastakin, joka toisi pidemmän tauon koulutyöhön. Jenkkilässä yksi sellainen unelma toteutui, paha kyllä noin kymmenen vuotta myöhässä. Tuossa iässä asioihin ehkä suhtautuu vähän vakavammin, eikä ylimääräinen loma ole enää niin kivaa.
Pressurekasta on vaikeampi sanoa, mitenköhän sellainen lämmittäisi mieltä näin vanhempana.
NP: Norther - Self-Righteous Fuck
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Ketä kiinnostaa missit?
Ne tuli ja meni taas. Ei niitä paljon muusta huomannut kuin lööpeistä. Kohu-missi se-ja-se oli maksanut kerran vuokransa myöhässä tai jotain. Ennakkosuosikki saatiin taas valituksi ja uusi Miss Suomi on tää, tuo, siis... Tietääkö joku?
En osaa päättää, onko misseily enemmän 60-lukulainen juttu vai kasaria. Oli mitä oli, niin kyllä Harmosta saisi tehdä jo saippuaa. Joukko pitkäjalkaisia nobodyjä uimapuvuissa, Eino Makunen hikoilemassa eturivissä ja joku ex-tangoprinssi juontamassa sekä väkisellä väännetyt lööpit aiheesta. Kuka jaksaa?
Itse en tältä istumalta muista kuin sanotaan parin missin nimen edelliseltä 20 vuodelta. Onneksi. Uusimmat missit kaipaavat lehden sivuilla töitä, myös missivuoden jälkeenkin. Mitä töitä voi tarjota missille? Siis ihan mitä vaan, jos ihminen on pätevä, mutta mihin misseys pätevöittää? Kyllä ne Kuninkuusravit voi käydä kertaalleen juontamassa, mutta ensi vuonna on jo uusi turhuus mikin varressa.
Misseyden turhuus korostuu nykyään, kun kaikenlaisia turhia julkkiksia on vähän joka sormelle ja varpaalle. Tamperelainen perintöprinsessa keksi kuitenkin oivan vertauksen. Hänen mielestään misseillä on merkitystä, sillä "valitaanhan jääkiekon uusi Suomen mestarikin joka vuosi."
Niin, kyllähän jos tarkkoja ollaan, niin mestaruus ratkaistaan pelaamalla. Tärkeä ero on myös se, että jos Kärpät voittaa tällä kaudella mestaruuden, Janne Pesonen ei ala kärkkyä juontokeikkoja asuntomessuille ensi kesäksi, vaan keskittyy siihen, mitä hän osaa, eli jäkikseen.
Terveisin, Naivi-Jusa.
NP: Norther - Day of Redemption
En osaa päättää, onko misseily enemmän 60-lukulainen juttu vai kasaria. Oli mitä oli, niin kyllä Harmosta saisi tehdä jo saippuaa. Joukko pitkäjalkaisia nobodyjä uimapuvuissa, Eino Makunen hikoilemassa eturivissä ja joku ex-tangoprinssi juontamassa sekä väkisellä väännetyt lööpit aiheesta. Kuka jaksaa?
Itse en tältä istumalta muista kuin sanotaan parin missin nimen edelliseltä 20 vuodelta. Onneksi. Uusimmat missit kaipaavat lehden sivuilla töitä, myös missivuoden jälkeenkin. Mitä töitä voi tarjota missille? Siis ihan mitä vaan, jos ihminen on pätevä, mutta mihin misseys pätevöittää? Kyllä ne Kuninkuusravit voi käydä kertaalleen juontamassa, mutta ensi vuonna on jo uusi turhuus mikin varressa.
Misseyden turhuus korostuu nykyään, kun kaikenlaisia turhia julkkiksia on vähän joka sormelle ja varpaalle. Tamperelainen perintöprinsessa keksi kuitenkin oivan vertauksen. Hänen mielestään misseillä on merkitystä, sillä "valitaanhan jääkiekon uusi Suomen mestarikin joka vuosi."
Niin, kyllähän jos tarkkoja ollaan, niin mestaruus ratkaistaan pelaamalla. Tärkeä ero on myös se, että jos Kärpät voittaa tällä kaudella mestaruuden, Janne Pesonen ei ala kärkkyä juontokeikkoja asuntomessuille ensi kesäksi, vaan keskittyy siihen, mitä hän osaa, eli jäkikseen.
Terveisin, Naivi-Jusa.
NP: Norther - Day of Redemption
tiistai 5. helmikuuta 2008
Houston, we have an ongelma.
Kaksi tuoreehkoa uutista Hesarista. Ykkönen, kakkonen. Ne herättävät minussa huolta.
Uutiset eivät sinänsä mullista maata. Toisessa sanotaan, että maahanmuuttajien lapsia on jo paljon Helsingin kouluissa, toisessa kerrotaan, että vanha nainen sai monoa Yleltä lauottuaan jotain todella oivaltavaa valtakunnan verkossa. "Neekerit on ihan mustia, höö-höö", tai jotain sinnepäin se taisi olla.
Uutisia mielenkiintoisempia ovat jälleen keskustelut. Hesarin netti kerää keskustelijoikseen varmasti maamme suurimpia kylähulluja, tavalliset hullut (=io) vain lukee niitä. Silti vähän huolestuttaa. Oikeasti, ei me suomalaiset voida olla noin ummikkoja muukalaisvihaajia.
Muslimit tulee ja pistää kuunsirpin Suomen lippuun. Hyvästi kantasuomalaisuus. Kohta on naisten ympärileikkaus arkea Suomessakin yms. sontaa. Ei hyvää päivää!
Kauhea huoli tulevasta, kun Suomeen tulee maahanmuuttajia, ja ennen kaikkea siksi, kun moni niistä on musta. Jaiks. Mustiaisia Suomessa, eihän se kuulunut Snellmannin ohjelmaan!
Valveutuneet sielut ovat tutkineet mualimaa, vähintään kymppiuutisista. Nimet Pariisi ja Göteborg vilahtavat usein esimerkkinä huonosta integroitumisesta. Tilastot on myös hallussa, maahanmuuttajissa on paljon työttömiä ja rikollisia. En jaksa ihmetellä. Ei se ole ihme, kun metsissä kasvaneet tietämättömät kuvittelee tummaihoisten kantavan lepraa myötäsyntyisesti; vaikea se on varmasti työllistyä!
Totuus on, että nykymaailmassa emme - taivaan kiitos - voi sulkea rajojamme. Tänne tulee muuttamaan ihmisiä muualta, osa jopa mustia. Siitä tulee monenlaista häikkää helposti, sen osoittaa maat, jotka ovat kokeneet saman aiemmin. Meidän ei kuitenkaan ole syytä katsoa päättäjiä kohtaan ja vaatia heiltä oikeita toimia ongelmien välttämiseksi. Tavallisista ihmisistä, eli meistä kantakirjasuomalaisista, se kuitenkin riippuu, mihin tässä päädytään.
Eikä se tarkoita sitä, että tässä täytyy kunniamurhat hyväksyä.
Uutiset eivät sinänsä mullista maata. Toisessa sanotaan, että maahanmuuttajien lapsia on jo paljon Helsingin kouluissa, toisessa kerrotaan, että vanha nainen sai monoa Yleltä lauottuaan jotain todella oivaltavaa valtakunnan verkossa. "Neekerit on ihan mustia, höö-höö", tai jotain sinnepäin se taisi olla.
Uutisia mielenkiintoisempia ovat jälleen keskustelut. Hesarin netti kerää keskustelijoikseen varmasti maamme suurimpia kylähulluja, tavalliset hullut (=io) vain lukee niitä. Silti vähän huolestuttaa. Oikeasti, ei me suomalaiset voida olla noin ummikkoja muukalaisvihaajia.
Muslimit tulee ja pistää kuunsirpin Suomen lippuun. Hyvästi kantasuomalaisuus. Kohta on naisten ympärileikkaus arkea Suomessakin yms. sontaa. Ei hyvää päivää!
Kauhea huoli tulevasta, kun Suomeen tulee maahanmuuttajia, ja ennen kaikkea siksi, kun moni niistä on musta. Jaiks. Mustiaisia Suomessa, eihän se kuulunut Snellmannin ohjelmaan!
Valveutuneet sielut ovat tutkineet mualimaa, vähintään kymppiuutisista. Nimet Pariisi ja Göteborg vilahtavat usein esimerkkinä huonosta integroitumisesta. Tilastot on myös hallussa, maahanmuuttajissa on paljon työttömiä ja rikollisia. En jaksa ihmetellä. Ei se ole ihme, kun metsissä kasvaneet tietämättömät kuvittelee tummaihoisten kantavan lepraa myötäsyntyisesti; vaikea se on varmasti työllistyä!
Totuus on, että nykymaailmassa emme - taivaan kiitos - voi sulkea rajojamme. Tänne tulee muuttamaan ihmisiä muualta, osa jopa mustia. Siitä tulee monenlaista häikkää helposti, sen osoittaa maat, jotka ovat kokeneet saman aiemmin. Meidän ei kuitenkaan ole syytä katsoa päättäjiä kohtaan ja vaatia heiltä oikeita toimia ongelmien välttämiseksi. Tavallisista ihmisistä, eli meistä kantakirjasuomalaisista, se kuitenkin riippuu, mihin tässä päädytään.
Eikä se tarkoita sitä, että tässä täytyy kunniamurhat hyväksyä.
maanantai 4. helmikuuta 2008
Säästetään
Sunnuntain Aamulehdessä oli juttua säästämisestä. Otsikon mukaan nuuka kokki säästää satasia. Tottahan tuo on, mutta vähän alkoi ihmetyttää pari juttua jutussa.
Eihän vuoden jokainen juttu voi Pulitzer-kamaa olla, vaan välillä pitää vaan tehdä pikkunättiä täytettä lehteen. Se ei kuitenkaan estä Tarkkasilmää tarttumasta kiinni ja kärjistämästä. Ei, sillä se on elämän halpoja hupeja.
Jutun antia on muun muassa se, että kannattaa ostaa kaalia kilohintaan, eikä esmes valmiiksi silvottua rucolaa. No shit, Sherlock?! Rukikseen liittyen olen joskus miettinyt sitä, että kuinkakohan paljon vähemmän hip ja pop rucola olisi, jos sitä sanottaisiin sinappikaaliksi. Samalta se maistuisi, mutta ei varmasti olisi yhtä suosittua. Aika paljon prolempi nimi..
Jahas, takaisin asiaan. Tässä muutamia hupaisia "vertailuja" AL:stä. Suht järkeviäkin oli, esimerkiksi ruokalassa tehty hernekeitto (5,00e) kehotettiin vaihtamaan itsetehtyyn (0,61e). Jäävuorisalaatti (2,59e/kg) puolestaan keräkaaliin (0,99e). Toisinaan läikkyikin.
Mustikkakiisselin hinnan esimerkiksi saa painumaan 0,03 egeen, kun sen tekee itse poimituista mustikoista. Paha vaan, että 100 kilometrin säteellä Tampereesta mustikat on syksyisin mummojen vasuissa nopeammin kuin ehdit sanomaan "Skientologia".
Jatketaan. Hampurilaisaterian hinnan (5,95e) saa painumaan 0,85 euroon, kun tekee sen makaronilaatikosta. Valmissalaatin hinta on korkea, 5,95 euroa, mutta ei hätää. Rahaa säästyy, kun salaatin korvaatkin itse tekemälläsi jauhelihakaalipadalla (0,62e). Vinkki kaikille kasvissyöjille siis.
Ehkä kaikkein paras oli kuitenkin pizzan korvaaminen. Italian herkusta köyhdyt 5 euroa, joka ei vähävaraiselle ole pieni raha, sen tiedän. Aamulehden avulla tästäkin höylätään löysät pois. Itse tehty nakkikeitto maksaa nääs vain 0,32 eugenia! Oikeesti, onhan tuo halvempi, mutta meneekö siitä ehkä kuitenkin osa pizzan nautinnosta, kun syö - sinänsä kyllä hyvää - nakkikeittoa? No, näin Tampereella kuitenkin.
Lopuksi vielä yksi neuvo, tällä kertaa allekirjoittaneelta. 5 euron pizza on kallis, ainakin jos niitä usein syö. Tähän on olemassa kuitenkin halvempi vaihtoehto, joka muistuttaa pizzan makua enemmän kuin nakkikeitto. Pizzan ahmimisen sijaan suosittelen ihmisiä hakkaamaan päätään tiilellä. Nälkä lähtee, rahaa säästyy. Tiiliä kannattaa kysellä raksoilta.
NP: Rob Zombie - Demon Speeding
Eihän vuoden jokainen juttu voi Pulitzer-kamaa olla, vaan välillä pitää vaan tehdä pikkunättiä täytettä lehteen. Se ei kuitenkaan estä Tarkkasilmää tarttumasta kiinni ja kärjistämästä. Ei, sillä se on elämän halpoja hupeja.
Jutun antia on muun muassa se, että kannattaa ostaa kaalia kilohintaan, eikä esmes valmiiksi silvottua rucolaa. No shit, Sherlock?! Rukikseen liittyen olen joskus miettinyt sitä, että kuinkakohan paljon vähemmän hip ja pop rucola olisi, jos sitä sanottaisiin sinappikaaliksi. Samalta se maistuisi, mutta ei varmasti olisi yhtä suosittua. Aika paljon prolempi nimi..
Jahas, takaisin asiaan. Tässä muutamia hupaisia "vertailuja" AL:stä. Suht järkeviäkin oli, esimerkiksi ruokalassa tehty hernekeitto (5,00e) kehotettiin vaihtamaan itsetehtyyn (0,61e). Jäävuorisalaatti (2,59e/kg) puolestaan keräkaaliin (0,99e). Toisinaan läikkyikin.
Mustikkakiisselin hinnan esimerkiksi saa painumaan 0,03 egeen, kun sen tekee itse poimituista mustikoista. Paha vaan, että 100 kilometrin säteellä Tampereesta mustikat on syksyisin mummojen vasuissa nopeammin kuin ehdit sanomaan "Skientologia".
Jatketaan. Hampurilaisaterian hinnan (5,95e) saa painumaan 0,85 euroon, kun tekee sen makaronilaatikosta. Valmissalaatin hinta on korkea, 5,95 euroa, mutta ei hätää. Rahaa säästyy, kun salaatin korvaatkin itse tekemälläsi jauhelihakaalipadalla (0,62e). Vinkki kaikille kasvissyöjille siis.
Ehkä kaikkein paras oli kuitenkin pizzan korvaaminen. Italian herkusta köyhdyt 5 euroa, joka ei vähävaraiselle ole pieni raha, sen tiedän. Aamulehden avulla tästäkin höylätään löysät pois. Itse tehty nakkikeitto maksaa nääs vain 0,32 eugenia! Oikeesti, onhan tuo halvempi, mutta meneekö siitä ehkä kuitenkin osa pizzan nautinnosta, kun syö - sinänsä kyllä hyvää - nakkikeittoa? No, näin Tampereella kuitenkin.
Lopuksi vielä yksi neuvo, tällä kertaa allekirjoittaneelta. 5 euron pizza on kallis, ainakin jos niitä usein syö. Tähän on olemassa kuitenkin halvempi vaihtoehto, joka muistuttaa pizzan makua enemmän kuin nakkikeitto. Pizzan ahmimisen sijaan suosittelen ihmisiä hakkaamaan päätään tiilellä. Nälkä lähtee, rahaa säästyy. Tiiliä kannattaa kysellä raksoilta.
NP: Rob Zombie - Demon Speeding
lauantai 2. helmikuuta 2008
Otetaan kantaa
Avasin Facebookin tänään. Newsfeed ei tarjonnut tänään Sussin elämästä mitään meheviä paljastuksia, eikä Elinankaan mielipiteistä Kentistä, mutta jotain hauskaa kuitenkin. Jälleen huomasin, että oli ollut mahdollista tehdä statement t-paidalla.
Popular events in Tampereen yliopisto kohdalla nimittäin mainostettiin "pidä vihreää paitaa, ota kantaa ilmastonmuutosta vastaan" -kampanjaa. Osallistujia yliopistolta näytti olevan nolla. Osoittaa ehkä sitä, että tamperelaisilla on älliä.
Nykyajan light-kannanotot käyvät yhä naurettavammiksi, mielestäni. T-paita on kannanotto. Se saattoi olla sitä 60-luvulla, mutta ei enää, väitän. Vähän aikaa sitten joku norjalainen pullamössössä kasvanut keksi, että pidetäänpä punaista niin vastutetaan Burman meininkejä, nyt joku haluaa viestiä poliitikoille vihreällä. Just joo. Pelastus on jo ovella, kun mäkin vedän mun vihreän Iron Maiden -paidan niskaan.
Nyt joku sanoo, että kyynikko taas nälkäisenä siellä murisee. Ja on muuten oikeassa! Lisäksi olen tänään jo imuroinut, joten sekin vaikuttanee. Mutta silti olen oikeassa. Mitä ihmettä suomalaisen valtio-opin opiskelijan t-paidan väri vaikuttaa Burman tilanteeseen? Eikö se olisi sama olla rehellisesti välinpitämätön, kuin ottaa kantaa sokerittomana? Kuinka moni punaista t-paitaa viime vuonna pitänyt on edes seurannut Burman tilannetta aktiivisesti? Puhumattakaan, että olisi tehnyt jotain muuta asian eteen? Vai tuliko se yhdellä pukeutumiskerralla kuntoon se asia? No, ainakin otettiin kantaa, jee.
Kiinassa vaihtui kaiketi vuosi taas. Olen ymmärtänyt, että joka vuodelle on oma värinsä, jonka kantaminen vaatteissa tuottaa onnea. Edellisvuonna se oli punainen, ja vuoden vaihteen tienoilla punaiset alusvaatteet loppuivat käsiin. Tuossa on jo jotain järkeä, taikauskoiset perinteet ovat mielestäni ihan hauskoja. En usko, että punaisen pitämisellä on ollut suurtakaan vaikutusta kiinalaisten onneen, mutta hauska idea se kuitenkin on. Osoittaa sitäpaitsi kovempaa asennetta. Joka päivä punaisen käyttäminen on paljon haastavampaa kuin kerran vuoteen jonkun vihreän.
Minkäköhän kampanjan sitä itse keksisi. Olisiko mitään, jos 4. helmikuuta pidettäis kaikki camo-paitoja ja vastutettaisiin ihmisiä, jotka ohittavat autolla vastuuttimasti. Itse ainakin laitan, are you with me? Uskaltaako joku kertistää?
NP: Oma murina:)
PS. Sori Joonas, nää tekstit pysyy pitkinä, vaikka kuinka yrittää...
Popular events in Tampereen yliopisto kohdalla nimittäin mainostettiin "pidä vihreää paitaa, ota kantaa ilmastonmuutosta vastaan" -kampanjaa. Osallistujia yliopistolta näytti olevan nolla. Osoittaa ehkä sitä, että tamperelaisilla on älliä.
Nykyajan light-kannanotot käyvät yhä naurettavammiksi, mielestäni. T-paita on kannanotto. Se saattoi olla sitä 60-luvulla, mutta ei enää, väitän. Vähän aikaa sitten joku norjalainen pullamössössä kasvanut keksi, että pidetäänpä punaista niin vastutetaan Burman meininkejä, nyt joku haluaa viestiä poliitikoille vihreällä. Just joo. Pelastus on jo ovella, kun mäkin vedän mun vihreän Iron Maiden -paidan niskaan.
Nyt joku sanoo, että kyynikko taas nälkäisenä siellä murisee. Ja on muuten oikeassa! Lisäksi olen tänään jo imuroinut, joten sekin vaikuttanee. Mutta silti olen oikeassa. Mitä ihmettä suomalaisen valtio-opin opiskelijan t-paidan väri vaikuttaa Burman tilanteeseen? Eikö se olisi sama olla rehellisesti välinpitämätön, kuin ottaa kantaa sokerittomana? Kuinka moni punaista t-paitaa viime vuonna pitänyt on edes seurannut Burman tilannetta aktiivisesti? Puhumattakaan, että olisi tehnyt jotain muuta asian eteen? Vai tuliko se yhdellä pukeutumiskerralla kuntoon se asia? No, ainakin otettiin kantaa, jee.
Kiinassa vaihtui kaiketi vuosi taas. Olen ymmärtänyt, että joka vuodelle on oma värinsä, jonka kantaminen vaatteissa tuottaa onnea. Edellisvuonna se oli punainen, ja vuoden vaihteen tienoilla punaiset alusvaatteet loppuivat käsiin. Tuossa on jo jotain järkeä, taikauskoiset perinteet ovat mielestäni ihan hauskoja. En usko, että punaisen pitämisellä on ollut suurtakaan vaikutusta kiinalaisten onneen, mutta hauska idea se kuitenkin on. Osoittaa sitäpaitsi kovempaa asennetta. Joka päivä punaisen käyttäminen on paljon haastavampaa kuin kerran vuoteen jonkun vihreän.
Minkäköhän kampanjan sitä itse keksisi. Olisiko mitään, jos 4. helmikuuta pidettäis kaikki camo-paitoja ja vastutettaisiin ihmisiä, jotka ohittavat autolla vastuuttimasti. Itse ainakin laitan, are you with me? Uskaltaako joku kertistää?
NP: Oma murina:)
PS. Sori Joonas, nää tekstit pysyy pitkinä, vaikka kuinka yrittää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
