maanantai 18. helmikuuta 2008

Sitaateista

Seuraavaan tekstiin haluaisin mieluusti kommentteja opiskelutovereiltani, mutta tietysti myös muilta.

Tänään viimeksi keskustelimme sitaateista, tiedättehän nuo lehtitekstiä elävöittävät vuorosanat, joita toimittajat lyövät uhriensa suuhun. Ihmettelen sitä, miksi jotkut tuntuvat pelkäävän niiden muokkaamista.

Siis mitä tarkoitan? No tarkoitan sitä, että lehtijuttu voi esimerkiksi syntyä niin, että joku soittaa Kari-Pekka Kyrölle ja kysyy häneltä mielipidettä Kaisa Variksen epoilusta. Tällöin koko, sanotaan 1000 merkin mittainen, juttu syntyy tuosta yhdestä puhelinkeskustelusta.

Miten tässä tilanteessa voi olla tarkkana siitä, mitä Kyrö sanoo ja saada sanatarkat lainaukset? Juttuun tarvitaan sen elävöittämiseksi Kyrön "vuorosanoja" ja niitä harvoin muokkaamatta voi käyttää. Tottakai, jos luurista mäjähtää joku hyvä one-liner, niin se kannattaa laittaa, mutta muuten tekstiä on tarpeen muokata. Eikä siinä tehdä mitään pahaa, päinvastoin.

Itse olen sitä mieltä, että kertomisen "Käryn jälkeen Kyrö kirosi", referoivan tekstin "Kyrön mukaan Varis oli typerä" ja suoran lainauksen "Munat valtiolle, Kyrö manaa" ero on pieni: kaikki syntyvät toimittajan kynästä, kaikissa väärinymmärryksen mahdollisuus on yhtä suuri ja kaikissa noissa lähde on Kyrö. Kertomusmuoto vaan on eri. Sisällön oikeellisuuden vastuu on toimittajalla joka kerta, mutta hän saa valita sisällön muodon ja sanat, joka kerta.

On mielestäni hölmöä olla uskollinen haastateltavan sanomisille, jos itse voi muokata parista (ehkä eri yhteyksissä sanotusta) kommentista hyvän sitaatin, joka kiteyttää haastateltavan mielipiteen. Puhelimessa kysymyssarjaan lauotut vastaukset eivät voi olla kovin punnittua puhetta, mutta toimittajalla on - ehkä - aikaa rakentaa hyvää kommenttia. Sitaatin pitää vain olla sellainen, että haastateltava sen allekirjoittaa. Ja varmaa on se, että ketään ei haittaa se, että toimittaja saa kommentit näyttämään järkevämmiltä, kuin ne ovatkaan.

Haluaisin tietää, miten esim. tämän jutun voisi tehdä niin, että haastateltavan kommentit olisivat edes lähelle sitä, mitä hän on puhelimeen sanonut. Ei se ole mahdollista. Kaikki vastaukset ovat minun päästäni ja olen kysymyksistä ja vastauksista luonut kuvitellun vuoropuhelun. Vuoropuhelu perustuu kuitenkin oikeaan keskusteluun. Ja mikä tärkeintä, Virtala voi allekirjoittaa sanomiset omikseen.

Toivottavasti joku tajusi pointtini. Kommentoikaa ihmiset, olenko tajunnut oikein? Ja onko joku vastakkaista mieltä, pitääkö sanatarkkuus säilyttää sitaateissa?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehkei sitaatteja tarvitse aivan sanatarkasti käyttää, mutta toimittajalla on suuri vastuu siitä, ettei vahingossakaan asiasisältö muutu.

Muutoinkin tulee näin maallikkona harvemmin ajateltua, että ehkä se haastateltava ei ihan juuri näin sanoin asioita haastattelussa sanonut. Tässäpä yksi asia, jota voi käyttää mediakritiikin opettamisessa kouluissa. Saatan jopa mainita toimittaja-ystäväni:)

Jussi Koivisto kirjoitti...

Joo, asiasisällön kanssa saa olla tarkkana, kyllä.

Mutta vau, onpa oiva ajatus. Minä olisin pieneltä osaltani osallistunut pienten pilttien mielten turmelemiseen...