sunnuntai 10. helmikuuta 2008

TV

Olen viime aikoina alkanut harkita television hankkimista. Kuten valveutuneet sielut tietävät, luovuin aikanaan tölsystä, kun en saanut isoa lohmoa sopimaan sisustukseen. Taulun saisi helposti mahtumaan vaikka Lundiaan, joten sisustus ei ole ongelma.

Telkkari olisi kyllä kätevä, sillä joskus sitä vaan tarvitsisi nollausta ruudun edessä jonkun hömpän tahtiin. Ja olisihan se myös devarien katselu mukavampaa, kun ei tarvitsisi kahdestaan tietokoneen ruutua tihrustaa. Eli tölsy houkuttelisi, mutta eilen keksin taas kolme syytä olla hankkimatta sitä.

Syyt olivat kolme K:ta. Kulti, kutistin kakarat - Karate Kid II -Kultasormi. Tämmöisiä laatuelokuvia tuli lauantaina valtakunnan kanavilta. Kaikki kolme ovat olleet uusintakierteessä kasarilta lähtien, ja rohkenen epäillä, että esmes Karatepentu kakkonen ei ole ihan tuota rulianssia ansainnut.

Maksullisten kanavien hankkimiseen ei ole intoa (no ei kyllä rahaakaan), sillä niin epätoivoinen tilanne ei vielä ole. Ja dvd-leffoja sittenkin kyllä katsoo tietokoneeltakin. Karate Kid ei tuo elämääni kauheasti lisäarvoa, eli edelleen täällä jatketaan hippeilyä ilman televisiota.

NP: Moby - Extreme Ways (Bourne's Ultimatum)

3 kommenttia:

Anna.E. kirjoitti...

Olet oikeassa, suuri osa ohjelmista on surkeita. Niin sen toisaalta pitää ollakin. Yksi television parhaista ominaisuuksista onkin se, että sen saa pois päältä. Vaikka olen tv:n katselun ystävä, nautin myös muiden asioiden tekemisestä, joita voi levollisin mielin tehdä silloin, kun telkussa esitetään Kulti, kutistin kakarat. Osa televisio-ohjelmista on kuitenkin hyviä ja mielenkiintoisia, ja niistä jää valitettavasti paitsi jos masiinaa ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi sana: urheilu. Tarkemmin sanottuna jalkapallo. Siinä tärkein, mitä töllöstä katson.

Jussi Koivisto kirjoitti...

Anna on tietty oikeassa. On siellä hyvääkin, joitain sarjoja. Se on vaan tylsä, että ne tulee tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan. Hyväähän siinä on se, että niitä voi vähän odottaa - "Ihanaa, illalla tulee Gilmoren tytöt", on usein kuultua - mutta ikävää on se, että niitä pitää sitten kans vahdata sinä tiettynä päivänä.

Jos mulla olisi televisio, olisin tod.näk. koukussa Kaksneloseen jne. Juuri sellainen sarja, jota ei voisi missata jaksoakaan. Ehkä paree, että ei ole...