Olen viettänyt viime aikoina kohtalaisen paljon aikaa Tampereen pääkirjastossa Metsossa.
Viime viikolla kävin, kun tarvitsin pari opusta kirjaston varastosta ja halusin lukea yhtä käsikirjaston nidettä. Odotellessani varastohakujani (jo kolmannella kerralla sain oikean kirjan!), kuulin sivukorvalla, että joku tyyppi kyseli kirjastotädiltä, että onko suomessa olemassa "pornokirjoja".
Osoittautui, että kyseessä oli kaksi nuorta saksalaispoikaa, jotka halusivat oppia suomesta muutakin kuin kirjakielen. En tiedä, onnistiko poikia, sillä vaihdoin käsikirjaston puolelle.
Lukiessani Aleksanterin yliopiston säädöskokoelmaa minun läheisyyteeni tuli kaksi teinityttöä setvimään jotain. Välillä itkettiin, välillä naurettiin. Ilmeisesti toinen teinix oli saanut sukupuolitaudin joltain, ja tytöt yhdessä toivoivat pojan tulevan steriiliksi. Tällekään keskustelulle ei muuta paikkaa löytynyt kuin käsikirjasto.
Tänään olin jälleen Pirkanmaa-kokoelman kimpussa lukien oppikoulujen vuosikertomuksia. Samassa tilassa on myös stereot, en tiedä miksi. Niitä tuli kuuntelemaan joku mies. Istuin parisen tuntia siinä ja tuon ajan ko. mies nukkui tuolissa. Välillä hän heräsi, venytteli, rassasi cd-soitinta ja nukkui taas.
Eikä tässä kaikki. Lainasin myös yhden romaanin graduni vastapainoksi. Sitä selatessani huomasin, että kaikki lauseen aloittavat "ja"-sanat oli sutattu lyijykynällä ja kaikki "senkin"-sanat (esim. "Senkin sika!") oli sutattu ja päälle kirjoitettu "vitun"-sana.
Että näin. Kirjastossa sattuu ja tapahtuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kirjastoissa kyllä tapahtuu, ja siellä kohtaavat hyvin erilaisista taustoista tulevat ihmiset.
Itse vietin nuoruuteni vapaa-ajat kirjastossa, koska kotipaikkakunnallani nyt ei ollut edes kahvilaa tai muuta hengailupaikkaa. Siellä sitten kuuli hyllyjen takaa ja viereisistä pöydistä kaikenlaisia keskusteluita ja juoruja :)
Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin olleet lainaamani kirjat, joihin on esimerkkisi mukaisesti tehty mitä oudoimpia merkintöjä. Alleviivaukset jossain tietyssä paikassa saivat pohtimaan edellisen lukijan elämäntilannetta ja miksi juuri tietty kohta oli merkityksellinen... Kirjoihin oli saatettu myös kirjoittaa välihuomautuksia ja jopa rakkaudentunnustuksia!
Nyttemin useammin ostan kirjat enkä juurikaan lainaile. Kuitenkin uudenuutukaista kirjaa avatessani joskus kaipaan lainakirjojen suklaatahroja tai hassuja merkintöjä... Taidankin mennä huomenna kirjastoon.
On joo, kirjoista voi lukea vaikka mitä. Tietokirjallisuuden sivuilla olen törmännyt mielenkiintoisimmillaan siihen, että lukija väittelee tekijän kanssa.
Alleviivauksista tulee mieleeni sinulta lainaamani Garpin maailma, jossa oli joitain kohtia alleviivailtu. Mielenkiintoista oli pohtia, miksi juuri ne kohdat olit valinnut...
Suttaaja, joka pyyhki kaikki ja-sanat lauseiden alusta, saatiin ilmeisesti kesällä kiinni. Enpä tiedä, onko hän jatkanut tekosiaan nyt muihin sanoihin...
Keikko maatulkka? Ei, ei, taappo kokkitakso äätypenilainen, Jarmo Myllys!!
Lähetä kommentti