Menkää nettiin ja etsikää käsiinne Äärirajoilla-sarjaa. Englanniksi Outer Limits. On kyllä oivallinen. Tullut televisiosta joskus 1990-luvun lopulla Suomessakin pari vuotta. Moni varmasti muistaakin.
Sci-fi-kauhu -tyylistä settiähän sarja yleensä oli. Monesti aika pelottava, niin että ei sunnuntai-iltana meinannut joskus uni tulla...
Juttu tuli siitä mieleeni, että näin viime yönä Outer Limits -unta. En muista mitä tein, mutta juuri kun luulin selvinneeni, huomasinkin joutuneeni vielä pahempaan kuseen. Ajattelin unessani, että tyypillistä äärirajaa.
Sarjassa oli tarpeeksi usein surullisia loppuja, jotta ei voinut tietää, selviääkö sankari tällä kertaa.
Pari päivää sitten kirjoittamani juttu sai aikaan oikean kommenttivyöryn. Joku siis lukee tätä! Siitä rohkaistuneena aion kysyä erästä asiaa, jonka toivon saavan lisävaloa arvon lukijoiltani.
En tiedä, olenko kysynyt asiaa ennenkin, mutta en blogissani nyt kai ainakaan. Kyse on nimittäin katkokävelystä.
Nyt kun nuo lumet sulaa tuolla pihalla, niin jalkakäytävät ovat ihan jumatsuuggelin liukkaita. Joutuu kävelemään kuin paskat olisivat housuissa. Se on rasittavaa ja tyhmän näköistä.
On vaihtoehtokin. Olen nimittäin antanut itseni ymmärtää, että jalkaterät sisäänpäin kävellen, eli jalat typerässä aurausasennossa kulkien voi lisätä mahdollisuuksia pysyä pystyssä. Tämän "katkokävelyn" pitäisi olla itsensä ideanikkari Pertti Pasasen keksintöjä.
Onko joku kuullut tästä ja osaako hän kertoa jotain faktaa pohjaksi? Nykyään niin helposti tällaisissa asioissa tulee höpläytetyksi. Toisaalta moni älytönkin asia osoittautuu todeksi.
Mahtaakohan katkokävely toimia, mietin myös. En ole kehdannut vielä kokeilla...
Linnan itsenäisyyspäivän kemuihin lähetetyt kutsut ovat puhuttaneet viime aikoina. Niitä on kymmenkunta ja niistä on yksi lähetetty maahanmuuttotutkijalle. Tämä tieto on saanut monet epäilemään erästä tamperelaista historioitsijaa, jonka tunnemme.
Toinen onnellinen voittaja on Ideaparkin toimitusjohtaja Henry Sukari. Vielä ei siis ole yhteistä nimittäjää kutsutuille. Ohessa on kauppakeskuksen oman lehden pikkujuttu Sukarin kutsusta.
Vaikea sanoa, mikä on ollut valekutsujen motiivi, mutta jos jotain henkilökohtaista Sukariakin kohtaan on ollut, niin aika tehokkaan oloinen väline. Kutsuttu on oikein lehdessä iloinnut asiasta. Puku on työn alla ja varmasti on sukulaisille ja tuttaville iloiten kerrottu kutsusta. Nyt on totuus tullut julki, ja varmasti kaveria nolottaa ja vituttaa.
Ilmeisesti kutsut ovat olleet varsin hyviä väärennöksiä (eikä kukaan meistä aitoa kutsua ole nähnytkään), joten ei ihme, että menee retkuun. Saa nähdä, saako sinivuokot lähettäjät kiinni.
Kelleköhän sitä itse lähettäisi moisen, jos pakko olisi. Ehkä BB-Hennalla tai Hannelle, vai mikä se oli. Btw, check this out...
Monesti blogissani ipisen uutisista. Johtunee siitä, että verkkouutisia, etupäässä Hesarista, tulee klikkailtua monta kertaa päivässä ja aina vaimo ei ole paikalla, jotta hänelle voisi ipistä.
Eilen luin mitä pysäyttävimmän uutisen. Piti oikein tehdä matka primäärilähteille, ennen kuin uskoin, että kyseessä ei ollut hakkerien vitsi tai markkinointikikka.
Amoral-niminen yhtye päätti sitten myydä itsensä ja otti Ari Koivusen laulamaan poppooseensa. Moni ei-hevidiggari ei ole yhtyeestä edes kuullut, mutta on se ihan hyvä, eikä pelkkää UG:ta. Surkeaa vain, että ketään muuta ei löytynyt. Verratkaa itse oiheisista videoista, miten tyylit sopivat yhteen.
Ensin Amoral:
Sitten Ari. Arin videota ei voi liittää tähän, vaan se pitää katsoa Tuubissa. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin ainakin Arissa bändi saa rauhallisemman kuskin.
Nyt on saatu Hellsinkikin lumipeitteen alle. Tätä moni odottaa koko syksyn. Pimeää aikaa on helpompi sietää, kun edes lumi tuo vähän valoa.
Onhan se kai totta, mutta minä kesä-ihmisenä dissaan silti lunta. Miksi olla lunta, kun voisi olla 25 astetta lämmintä, shortsikeli? Ei, en anna realismin kahleiden vaivata itseäni.
Kyllä lumimyräkkä tuo toisaalta ihan iloakin puseroon. Ja vaikka se voi kuulostaakin vahingonilolta, se ei ole sitä. Se on vilpitöntä helpotusta siitä, että en omista autoa, enkä ole sen varassa. Kuva kämppäni edustalta. Tuo voisi olla minun pirssini ja jos olisi, varmaan itkisin.
Säiden kylmetessä olen muutamaan otteeseen huomannut, että jotkut ihmiset antavat kerjääville ulkomaalaisille vaatteita.
Lasipalatsin kulmalla joku keski-ikäinen mies kaiveli muovikassista takkia ja muuta kerjäläiselle. Mikonkadun ja Aleksin (tmv.) kulmassa näin sähäkämpää toimintaa.
Kävelin rakennustelineiden alta kadulle ja edessäni keski-ikäinen nainen teki niin piukan U-käännöksen, että meinasin alle jäädä. Nainen käveli viereiselle sähkökaapille ja otti sen päältä lapaset.
Ihmettelin, että löysikö nainen omansa. Moinen on harvinaista, eikä niin käynyt nytkään. Nainen antoi lapaset kadulla kerjänneelle miehelle, joka veti ne kiittäen käteensä. Mietin, että lapaset kädessä ei välttis voi kerjätä, vaan tehokkaampa on puhallella käsiinsä.
No, seuraavana päivänä kävelin samaa reittiä ja muistaessani katsastin, oliko lapasmies paikalla. Samaa naavaparta kadulla istui, ilman lapasia. Niin se käy.
On se hyvä yrittää auttaa muuten kuin rahalla, mutta paljonko lapasten antaminen auttaa? Antajalle tuli ehkä hyvä mieli. Kerjääjä ehkä ajatteli, että mitä mä näillä...Saapa nähdä, mitä kerjäläiset joulunaikaan saavat.
Viikon kotiseutuhuomiona tämä kuva:
Pari juoppoa, jotka eivät pysyneet pystyssä, eivätkä kai edes tienneet, mihin olivat menossa yrittivät lähijunaan. Pari vartijaa kävi hakemassa miehet pois. Toisella näistä tyypeistä oli Enermet-lippis päässä...
Ravintola-ala pelkää, että alkoholiveron nostaminen lisää tuontia Virosta. En suostu tätäkään ymmärtämään. Vituttaa oikein lukea. Olemme säälittävä juoppo-landia.
Alkoholiveroa on hiissattu eessuntaas. En tiedä, mikä on oikea taso, mutta mulle on sama vaikka Kosanderpullo maksaisi satasen. Enkä suinkaan sylje lasiin. Kuvassa oluttuoppi. Join sen kokonaan.
En vain tajua, miten tuontiväkevä korvaa ravintolaoluen. Ymmärtääkseni ulkona juodaan enimmäkseen mietoja tuotteita. Oluttölkin saa kaupasta alle eurolla, ja iso stolbander kapakassa maksaa helposti 4-5 eugenia. Siinä maksaa kaikki muu paitsi se lasin sisältö.
Kysymys: Mitä oluen muutaman sentin kallistuminen vaikuttaa ravintolajuomiseen? Ei hinnankorotuksen pitäisi vaikuttaa kotijuomisenkaan tai tuontiin. Mutta me olemmekin juoppojen maa.
Joukolla Viroon, siellä on viina halpaa, uuh-aah. Nettikeskusteluissa jotkut saavat orgastista tyydystä siitä, että käyvät lahden takaa hakemassa halvat viinat. On siinäkin elämä.
Näitä uutisia lukiessani mietin usein, että miten kansalaisuudestaan voisi luopua.
Hesarissa oli viikonloppuna juttu kainuulaisesta miehestä, joka tuotiin Helsinkiin. Tyyppi oli kirjoittanut äkäisen mielipidekirjoituksen ja nyt hän pääsi tapaamaan Helsingin herroja. Aiheena oli tietysti se, että Helsinki imee ihmiset muualta Suomesta.
Aiheesta virisi "keskustelu" eli kilpahuutelu lehden sivuilla. Perinteinen suomalainen tilanne, oli kyse sitten diabeteksestä tai aluepoliitikasta:
Herra A ei voi käsittää, että joku haluaa asua Helsingissä. Hän on asunut siellä kuukauden 70-luvulla ja betonin harmaus alkoi heti ahdistaa. Hän tietää omasta kokemuksesta.
Rouva B on asunut Krunikassa ikänsä, eikä voi käsittää valittavia maalaisia. Hän on joskus käynyt Oulussa. Hän tietää omasta kokemuksesta.
Tällaista huutokilpailua sitten käydään parinsadan viestin edestä. Aika huvittavaa. Suomalaiset eivät osaa keskustella. Ihmiset ajattelevat vain omia kokemuksiaan, ja kaikki jotka eivät ajattele kuin minä, ovat väärässä. No pätenee kai muhunkin...
Jokainen asukoon, missä tykkää, mutta rajansa kaikella. Paljonko muun Suomen pitää jotain Kainuuta tukea? Vähän nyt kyllä, mutta ei kai sinne voi koko valtionhallintoa siirtää, jotta siellä olisi mahdollista asua.
Ei kai Suomessakaan jokaisen neliökilometrin tarvitse olla tasaisesti asuttu? Kekkonen meni jo, viimeinen sammuttakoon valot.
Tänään uutisissa näytetään olevan huolissaan plagioinnista. Näitä uutisia tulee pinnalle tasaisin välein. Huihui, lapsemme sluibaavat velvollisuuksistaan!
15 sekunnin googlettamisella löysin sivuston, josta löytyi eri oppitasoille sopivia esseitä, muun muassa tukku lukion uskonnon esseitä. Siitä vaan kopioimaan ja kymppi tulee. Näin kukkahattusedät pelkäävät käyvän. Jutussa vaan on muutamia muttia.
Ensimmäinen asia on se, että on sitä ennenkin plagioitu, jos on haluttu. On nimittäin olemassa ns. kirjoja. Nykyään vaan keski-ikäiset kai pelkäävät nettiä, kun tällaisia demoneita maalaillaan. Leikkaamalla ja liimaamalla tietysti saa nopeasti esseen tehtyä, mutta kyllä siitä nopeasti jää kiinnikin.
Ai miten? No siten, että oikeasti minulla on luottoa opettajiin. Jos ei ole kyseessä täysin elämäänsä kyllästynyt tapaus, niin kyllä ope tuntee oppilaansa. Tekstistä näkee varmasti nopeasti, jos joku oppilas ylittää omat kykynsä tai rikkoo rajansa. Opettajat eivät muutenkaan ole tyhmiä, joten he saattavat vaikka tehtävänannolla kampittaa kopiointiyritykset. Nerokasta!
Ja ainakin vielä ysärillä tehtiin aika vähän esseitä. En tiedä sitten, ovatko ajat muuttuneet. Tuskin niin paljoa. Sen tiedän, että petkutin (aika vähän) aikoinani ylioppilaskirjoituksissa. En tarvinnut siihen nettiä, eikä sitä tarvita nykyäänkään.
Kyllä kai plagioinnin sijaann edelleen se helpoin tapa selvitä koulusta on se, että ei vaan välitä pätkääkään ja haistattaa vittua, jos opettaja jotain kysyy.
Jostain lapsellisista asioista saa kai tykätä aikuisenakin, eikö totta? Minä ainakin vietin melko lapsellisen päivän tuossa Jusa- ja Jouni-kaverini kanssa torstaina.
Urakkamme oli melkoinen, katsoimme neljä Indy-elokuvaa putkeen. Viimeisintä en ollut nähnytkään.
Hämmentävän onnistuneita elokuvia nuo ovat, varsinkin ykkönen ja kolmonen. Kakkonen on vähän liian Disney-tyylistä "ihanine" lapsinäyttelijöineen, joiden toivoisi päätyvän krokotiilin kitaan.
Mutta muuten. Indy seikkailee ympäri maailman eksoottisissa paikoissa ja tappelee pahiksia vastaan. Ja ketkä olisivatkaan pahempia pahiksia kuin natsit? Entäpä se kuulu karttanäkymä, joka kertoo mihin Indy menee. Loistavaa, loistavaa.
Tietenkään hyvää trilogiaa ei voi samanlaisella loistolla jatkaa, mutta nelonen on kelpo jatkoa. Ehkä vähän liikaa vanhaa Bond-tyyliä ihan androgyynistä naisneukkupahista myöten. Mutta mukiinmenevää viihdettä tämäkin.
Eräs suosikki vuosien takaa oli pelistä tehty seikkailupeli.
Tiesittekös muuten, että tekijöiden ensimmäinen valinta Indyn rooliin oli Tom Selleck.
Vielä toistaiseksi Suomen kauppojen aukiolojen sääntely on vähintäänkin sekavaa.
Jos on kesä tai melkein joulu, niin suuretkin kaupat saavat olla auki sunnuntaisin. Pienet kaupat joutuvat mittaamaan pinta-alansa ja sen mukaan voi olla auki vähän muutenkin. Lauantaisin kaikkien on suljettava ennen saunaa ja sunnuntaisin avattava vasta kirkonmenojen jälkeen. Nämä määräykset eivät koske, jos kaupan parkkipaikalla myydään bensaa ja nimessä on kolme kirjainta.
Mutta nyt tuli odotettu uutinen. Suomeen saadaan ehkä jotain järkeä kauppojen aukioloon. Hyvähyvä.
Lehtimaailmassa tehtään monia juttuja vuosittain. Jo useamman vuoden on varmaan kesän jälkeen tehty "Kaupat viimeistä sunnuntaita auki" -juttu. Tein sellaisen kesällä.
Haastattelin jotain tyyppiä Kaupan liitosta ja kysyin, mitä mieltä hän on sunnuntaikaupasta. Totta kai hän kannatti sitä. Silloin mietin, että varmaan teen saman jutun samoin kyssärein seuraavana vuonna. Voipi olla, että en tee, jos aukiolo vapautuu.
Sanoin joku aika sitten, että Karlsson on kyllä parantanut pilakuvailuaan. Taas onnistui.
Hauska juttu mielestäni. Viittaus on tietysti Stubbin kommenttiin Larionoville (vai mikä se oli?).
1960-luvulla Suomi toivoi olevansa puolueeton, mutta eihän sitä oltu. Valtion johto näki varmasti unta lauseesta "Suomi on puolueeton." Ei lausetta tullut, sillä neukut pitivät Suomen etupiirissään, omissa riveissään.
Silloin kun kukaan ei itärajan takana kuullut (=Tamminiemen saunassa), saattoivat suomalaiset sanoa, että kyllä me oikeasti ollaan puolueettomia, kunhan vähän esitetään Neuvostoliitolle. Totuus tiedettiin, mutta piti väittää vastaan ihan uhallakin.
Vuonna 2008 Venäjän ulkoministeri sanoo tuon lauseen, ja mitä vastaa Suomen UM? "The f**k it is!" Totisesti on tultu kauas Paasikiven ja Kekkosen ajoista ja kyllä miehet varmasti ihmettelisivät.
Tottahan Stube puhuu, mutta tiedättekö mistä lausunto osaltaan johtuu? Minäpä kerron.
Se on suomalaisen miehen itsepäisyys. Aina kun joku auktoriteetti (äiti, vaimo tai Venäjä) jotain sanoo, niin pitää väittää vastaan ihan uhallakin.
Hupsista-lallakkaa. Eilispäivänä jätin kokonaan bloggaamatta. Toivottavasti lukijani eivät ole ajautuneet epätoivoon tai luulleet minun jääneen kuorma-auton alle.
Viime yönä en saanut unta ja aloin ajatella. Mietin mm. sitä, miten älyttömästi tiedonhankinta on muuttunut viime vuosina. Moni nippelitieto ja tärkeämpikin asia löytyy nykyään herra Googlen tai rouva Wikipedian avulla. Muutos vaikkapa vain 10 vuoden takaiseen on suuri.
Aloin pienessä mielessäni miettiä, että mitenköhän Google toimii, miten ihmeessä se saa tietokantoihinsa seulottua netistä kaiken tarpeellisen. Ja saako se? Luultavasti saa, ongelma käyttäjällä on enää oikean asian löytäminen hakulausekkeille.
Sitten mietin sitä, miten G dominoi nykyään nettietsintää, ainakin tuollaista lausemuotoista. Muutenkin voi tietysti etsiä, esim. dmozin tyylillä, mutta hakusanajuttuja Google hallitsee ja kaikki käyttää sitä.
Monopoli on jo liiankin suuri, sanoisin. En ole salaliittomiehiä, en pelkää että hallitus jahtaa meitä ja muutenkin yritän olla lungisti. Mutta mietin silti sitä, että jos joku haluaisi kansalaisten maailmankuvaa nykyään muokata, niin Googlen käpälöinti voisi olla yksi tehokas keino.
Kiina kai tekee sitä jo. Se sallii kansalaistensa pääsyn Googleen sillä ehdolla, että Google rajaa tiettyjä ei-toivottuja juttuja hakujen ulkopuolelle. Google kuitenkin tottelee rahaa, eihän se mikään hyväntekeväisyyslafka ole. Mitä jos joku yritys tai hallitus haluaisi vaikuttaa hakutuloksiin. Mitä Matti Vanhanen haluaisi, että Urpilaisen nimellä Google löytää?
Voisiko moinen olla mahdollista? En tiedä. Jos se olisi, ja Google moiseen ryhtyisi ja kaventaisi ei-toivottuja juttuja hakujen ulkopuolelle, huomaisimmeko me edes sitä? En tiedä sitäkään.
Ei mietitä sitä pidempään, vaan kuunnellaan musiikkia:
Niin se ihmisen tietämys maailmasta kasvaa kumulatiivisesti.
Taannoin mietin, millä perusteella Tampereen Koskikeskuksessa valitaan teinikarkottimena käytetty musiikki. Yksinkertaisin vaihtoehto on yleensä oikea: tänään luin - eilisestä - Hesarista, että siellä soi Radio Classic.
Juttu käsitteli Britanniassa yleistymässä olevaa teinikarkotinta, jonka toiminta on kyllä aika ovelaa. Nuoret ihmiset kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin vanhat, joten ärsyttävää hyvin korkeaa ääntä päästelevä laite karkoittaa maleksivat teinit.
Kekseliästä sanoisin. Tietysti suojelijatätsät eivät tykkää, mutta kyllähän kauppiaan kannan ymmärtää.
Lehden lukemisesta oppii kaikkea kivaa ja kokee suuria tunteita. Tänään Hesarissa joku taivasteli sitä, miksi pienet lapset puetaan pääkallovaatteisiin. Mitä ne niistä tajuaa? Kauheampaa on se, että jotkut dillet pukevat poikansa vain siniseen ja tyttönsä vaaleanpunaiseen, jotta lapset eivät kieroudu.
Mielipideosastolla joku vanha jäärä murehti sitä, että veteraanien lunastama Suomi myydään venäläisille ja kohta he asevoimin haluavat oikeutta itselleen tmv. Jesus. Onko kellään veikkauksia siitä, ketä pelätään seuraavaksi? Ysärillä saksalaisten piti ostaa Suomi, nyt venäläisten. Ehkä ensi vuosikymmenellä vanhat tuttumme ruotsalaiset ovat pahat mielessään...
Mahtaako lukijajoukossani olla yhtään kemistiä? Tai muuta kemiikan ystävää? Kysymys on alkoholin haihtumisesta.
Haluaisin jotain faktaa siitä, paljonko alkoholia haihtuu, kun sitä lämmitetään. Kyse on glögistä. Ostin putelin saksalaista hehkuviiniä, jota lämmittelin. En kytännyt hellan ääressä, niin tottakai lämmitin liikaa, niin että G ehti kiehua vähän. G:tä ei saisi kiehuttaa, se vaikuttaa makuun.
G:n kiehussa eräs (siis vaimo) parahti, että ei saa kiehuttaa alkoholia pois. Olen eri yhteyksistä kuullut saman valituksen, kiehuminen vie voltit. Tietääkö joku paljonko lyhyt kiehuminen haihduttaa alkoholia?
Etanoli taitaa kiehua jossain n. 90 asteessa, eikö? Ero veteen ei ole suuri. Eikä vesikään sekunneissa kattilasta häviä, vaikka se vähän kupliikiin. Tuskin G:n kiehuminen siis alkoholiin vaikuttaa, vai miten se on?
Oli muuten aika huonoa tuon sortin hehkari. Viime vuonna join jotain toista Alkon kamaa, joka muistaakseni oli ihan juotavaa. Paha vaan, se oli muistaakseni 22-volttista. Kuumana sitä ei meinannut saada juotua, kun alkoholi kävi henkeen. Ja kun sai juotua, se kävi pahasti ohtaan. Muuten hyvää.
Valitettavasti nämä jutut eivät tästä parane. Heräteostin tänään kirjan, josta luin seuraavankin mielenkiintoisen faktan.
Lailan Youngin mukaan miehen navan mallista voi päätellä miehen luonteen. Esiintyöntyvä napa: Mies kuvittelee olevansa jokaisen naisen unelma ja varsinainen seksiguru.
Matala napakuoppa: Mies, jolla on matala napakuoppa, liihottelee kukasta kukkaan.
Syvä napakuoppa: Tällainen mies on perinteinen suomalainen mies. Ei turhia puhele, jollei hänellä ole mitään oleellista sanottavaa. Mies hautoo mielensä peruukoilla mystisiä asioita, on luonteeltaan voimakas ja sängyssä kyltymätön.
Olen puolittaisesti sairas, ruumiiltani. Niistän ja köhin. Lepäilen sängyssä, öisin näen tavallistakin hullumpia unia ja olen tulossa sisällä olemisesta hulluksi. The usual, siis. Löysin kuitenkin olotilastani yhden positiivisen puolen.
Vaimon viisastelun takia söin eilen appelsiinin. En ole koskaan ollut niiden ystävä, mutta saahan niistä vitskuja. Yleensä ne on "liian hapokkaita", mutta syömäni pallura oli yllättävän hyvä, varsin makea.
Ihmettelin oikein itsekin, kunnes tajusin mahdollisen syyn. Nuhan takia en nimittäin maista paljoakaan, ja happamuus meni sivu suun, eho-eho.
Samaan efektiin ei muuten tarvita lenssua. Velipoika syötti mulle jonkun tabun kerran ja sen jälkeen saattoi sitruunaakin syödä himoonsa. Pilleri jotenkin esti kieltä maistamasta happamuutta. Astetta oudompaa tavaraa.
Mun niin täytyy päästä ulos ja keksiä jotain sanottavaa...
Stefu Wallinin poliittinen valtiosihteeri veti ässän hihasta. Kännissä puristeli jotain naista kokkareilla. Hyvä tapa vetää ura vessasta. Ei nyt kuitenkaan mitään 70-lukua eletä.
Hauskaa on vilaista tästäkin uutisesta virinnyttä "keskustelua". Se on kyllä kumma, miten helposti ministerin eroa vaaditaan.
Valtiosihteeri törttöilee, Vaalimaalla on rekkajonoa, ulkona sataa räntää. Syyt voivat olla mitä tahansa, mutta aina joku änkyrä nousee heristelemään nyrkkiä. "Ministerin on kannettava poliittinen vastuunsa ja erottava." Poliittinen vastuu on ilmeisen raskas.
Koska viimeisten aikojen suurin kommenttirynnäkkö (1 kommentti) tuli liikenneaiheiseen huomioon, jatkan samalla linjalla.
Olen luullut, että Tampereella on Suomen huonoimmat autoilijat. Olen kuitenkin väärässä, sillä helsinkiläiset (ynnä seassa pyörivät nurmijärveläiset) näyttävät olevan yhtä huonoja.
Tampereella idiotismia voi parhaiten seurata Rautatienkadun ja Hämeenkadun risteyksessä. Autoidiootit onnistuvat tukkimaan tuon risteyksen heti, kun liikennettä on vähänkään.
Niinhän se menee, että risteykseen madellaan vihreiden aikaan odottamaan, että josko se letka kohta lähtisi liikkellee. Kohta vaihtuu punaiset ja risteäville autoille vihreä. Paha vaan, Janne Junttinen on keskellä risteystä autonsa kanssa tukkimansa tien. Minnekään Janne ei pääse, kun seuraavat valot ovat vielä punaiset.
Nämä "Minäminäminäminä eka" autoilijat eivät malta jäädä valojen kohdalle odottamaan, josko letka lähtee liikkeelle, kun vielä on vihreä päällä. Ei, pitää päästä jumittamaan. En ymmärrä. Tuskin matkantekoa nopeuttaa, vituttaa vaan kaikki, myös jalankulkijoita (minä).
Niin, luulin tuota tamperelaiseksi ilmiöksi kunnes tänään kävelin joskus kolmen persiissä Mannerheimintien laitaa. Kävelin kahden risteyksen ohi, jossa oli samainen jumittamismeininki päällä. En kuvaa valitettavasti hokannut ottaa. Toisella kertaa keskellä risteyttä pönötti bussi, jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, että risteys on nyt sulki. Hyvä Suomi.
Istuinpa Metrossa eilispäivänä ja viihdytin itseäni. Paras tapa viihdyttää itseään on lukea Metroa, sillä siinä on nykyään tekstaripalsta.
"Sinä vaaleahko nainen, joka olit Juttutuvassa La 25.10 (seisoit baaritiskin luona vastapäätä bändien soittolavaa): Sinusta on kiinnostunut se musta nahkatakkinen mies, joka seisoi pylväiden luona. Jäit mieleeni, ja vaihdettiin muutama katse. Sos tunnistat tästä itsesi, niin tule Juttutupaan."
Tuo viesti pysäytti. Turha pelätä maapallomme liikakansoitusta, jos pariutuminen on nykyään tekstaripalstojen varassa. Ei sillä, että minä tytöistä tai niille puhumisesta mitään tietäisin, mutta silti.
Mietin matkan aikana viestin syvintä olemusta, ja viesti avautuu kyllä monella eri tasolla, kun sitä pohtii. Eniten mua kiinnostaa, mitä tuo mies tekisi, jos tuo "vaaleahko" nainen ilmaantuisi Juttutupaan.
Menisikö hän tällä kertaa juttelemaan, vai lähettäisi uuden viestin seuraavaan Metroon? Entä mitä hän sanoisi? "Kiva, taisit lukea mun viestin, vai?!" Freeky.
Koska mulla ei ole asiaa, blogistani on tulossa "Jusa ihmettelee" -blogi.
Nyt ihmettelen tuota. Kaupoissa myydään lehtihyllyssä annojen ja menaisten seassa James Bondin autot -keräilysarjaa. Mukana aina tarkkapienoismalli kustakin. En oikein bonjaa, onko tuo lapsille vai aikuisille. Jotenkin vaikuttanut aikuisten jutulta, mutta en oikein ymmärrä, että kuka noita ostaa.
Kuitenkin Herra Google kertoi eräästä keskustelusta jollain Saab-palstalla. Ilmeisesti jossain ei-Fleming Bond-kirjassa Jamesilla henkilökohtaisessa käytössä itse virittelemensä bondtyylinen auto. Palstalla mietittiin, että sitä ei varmaan tule myyntiin, kun ei ole leffoista tuttu.
Kirjoissa James ajoi Saab 900:lla. Melkoista. Kuvan Lotus (?) on sentään vielä vähän tyylikkäämpi.
