48. Puristelua Peltsulla (34/100)

(Ja ihan ensin anteeksi, että tämä on näin pitkä. Yrittäkää kuitenkin jaksaa loppuun.)

Perjantai-illan tarina:

Töissä oli ollut tavallisen tylsää. Tarvitsin rentoutusta ja soitin Simolle jo autosta matkalla kotiin. Näimme seitsemän aikaan Kustaa III:ssa ja tilasimme oluet. Oli perjantai ja minun olisi 100 naisen aikataulussa pysyäkseni tänäänkin yritettävä saada kaatoja ja parhaiten sain kaatoja metsästäessäni yksin. Tänään kuitenkin halusin vaihtelua ja päätimme Simon kanssa katsastaa Tampereen yöelämää yhdessä. Sitä ennen rentouduimme kuitenkin oluen ääressä.

Istuimme pehmustetussa puolipallonmuotoisessa loosintapaisessa kahdestaan ja juttelimme projektini etenemisestä. Emme juoneet liian nopeasti, sillä kännissä ei naista saa. Kello kävi kymmentä ja paikka alkoi täyttyä. Meillä ei ollut vielä kiire minnekään. Pöytämme ääreen tuli naiskolmikko, joka kysyi saisivatko he istua pöytäämme, koska koko paikka oli täynnä. Emme Simon kanssa tietenkään panneet vastaan.

Naisia oli siis kolme. Kaksi parikymppistä ystävystä, kauniimpi ja rumempi, sekä rumemman hieman vanhempi sisko. Miten se aina meneekin niin, että kauniilla ja hoikilla – yleensä blondeilla – on perjantai-iltana mukana joku rumempi, pikkuisen ylipainoinen kaveri, joka on yleensä silmälasipäinen brunetti? Onko se joku kauniiden naisten viesti miehille? ”Hei, näetkö miten paljon kauniimpi mä olen kuin tuo mun frendi? Oon siis vitun hyvän näköinen, mutta huomaa myös, että mulla on pehmeämpikin puoleni, oonhan mä ton vähän lihavan kaveri.” En tiedä muuta kuin, että näin on. Joku nainen voisi selittää minulle asian. Rumemman halu roikkua perässä on sen sijaan helppo selittää, houkutteleehan kaunis nainen paikalle miehiä, joista osa saattaa kiinnostua hänestäkin.

Kaverukset olivat sairaanhoitajia Taysilla. Blondi vaikutti varsin tylsältä tapaukselta, mutta rumempi sen sijaan ihan kiinnostavalta. Eikä hän ollut ihan niin ruma kuin keskimäärin naiskaksikkojen heikoimmat lenkit ovat ja pieni muotojen runsaus pikemminkin vain lisäsi hänen seksikkyyttään. Saatoin helposti kuvitella itseni puristelemaan hänen muodokkaita rintojaan ottaessani hänet takaapäin… Rumemman sisko oli joku pikkuvirkamiesnainen käymässä Helsingistä. Hän oli ehkä noin kolmikymmenvuotias. Kuivakkaanoloinen tapaus; kaikesta päätellen ei ollut saantia ollut viime aikoina. Naisten keskustelu oli sen verran kiivasta, että näiden tietojen saamiseen ei kauaa mennyt aikaa.

Emme olleet Simon kanssa tulleet Kustaaseen naisia pokaamaan, mutta kun samaan pöytään naisia istui, luonnollisesti ainakin yritimme. Naisten keskusteluun yhtyminen kävi sujuvasanaiselta mieheltä helposti. Kaverukset selittivät helsinkiläisneidolle Tampereen eri ravintolojen hyviä ja huonoja puolia. Naiset eivät päässeet yksimielisyyteen Sohon sijainnista, ja tuolloin yhdyin keskusteluun ”vaikka en mitenkään ollutkaan kuunnellut”.

Samalla minusta tuli brittiläisten siiderien suuri ystävä ja tuntija. Kehuin kovin Sohoa ja kävimme viidestään keskustelemaan aiheesta. Valittelin kovasti, että oluisiin erikoistuneesta Kustaasta ei saanut hyviä siidereitä, eikä eritoten ”suosikkiani” Magnersia. Naiset eivät tunteneet merkkiä, enkä todellisuudessa minäkään juuri. Oikeasti olen ehkä muutaman Magnersin juonut. Tiesin kuitenkin, että sitä Sohosta sai.

Aikamme heitimme hetulaa ja naiset alkoivat viihtyä seurassamme. Ainoastaan blondi näytti vähän nyrpeää naamaa. Puolen yön lähestyessä ehdotin, että mitäs jos otettaisiin taksi ja lähdettäisiin kaikki Sohoon parille Magnersille. Vaadin ehdottomasti, että naisten on saatava maistaa sitä. Tiesin kokemuksesta, että tässä vaiheessa oli hyvä vaihtaa paikkaa, vaikka miten typerällä syyllä. Kun naisen saa kerran vaihtamaan paikkaa seurassasi, hänet saa helpommin houkuteltua jonnekin yksityisempäänkin tilaan. Magners oli ihan yhtä hyvä tekosyy kuin muukin.

Tässä vaiheessa tilanne kävi vaikeaksi. Blondi alkoi harata vastaan, sillä hän ei halunnut tehdä retkeä Sohoon, vaan jatkaa kohtapuoliin suoraan Ilvekseen. Olin aavistellut jotain tällaista neidon näytettyä illan aikana hapanta naamaa. Virkamies Pirjo oli kuitenkin alkanut viihtyä varsin hyvin Simon kanssa ja tiesin meidän olevan vahvoilla. Naiset sanoivat menevänsä puuteroimaan nenäänsä ja poistuivat vessaan. Jäimme Simon kanssa kahden.

Kysyin Simon kuulumisia ja hän kertoi olevansa tyytyväinen tilanteeseen. Sen uskoin, sillä miehellä on aina ollut juttu itseään hieman vanhempiin naisiin. Päätimme sotasuunnitelmaksi sen, että menemme Sohoon ja yritämme sieltä houkutella naisväkeä myöhemmin jatkoille Simon luo Peltolammille.

Naiset palasivat vessasta sovinnon tehneenä. Ilmeisesti munankipeys ja sisarrakkaus olivat voittaneet, sillä siskokset sanoivat tulevansa kanssamme Sohoon. Blondi kertoi menevänsä Teerenpeliin joidenkin kaveriensa seuraksi, eikä minulle tullut häntä ikävä.

Otimme mittariauton ja pian olimmekin Sohossa siideriä lipittämässä. Naiset olivat innoissaan siiderinsä kanssa, varsinkin Noora, se nuorempi. Ilmeisesti he olivat tottuneet juomaan halvinta Golden Cappiä ja luulivat sitä siideriksi. Ulkomaisista sidukoista raukat eivät olleet varmaan kuulleetkaan. Tarjosimme Simon kanssa neidoille toisenkin kierroksen tätä ihmenektaria ja tunnelma alkoi olla hilpeä. Istuin Nooran vieressä ja parhaani mukaan yritin saada hänet tuntemaan olonsa maailman kauneimmaksi naiseksi. Hän alkoikin osoittaa lämpenemisen merkkejä.

Kolmansien aikaan aloimme miettiä jatkopaikkaa. Valitin, että en oikein viihtynyt yökerhoissa – mikä valhe! –, koska ne olivat niin äänekkäitä ja aina tupaten täynnä. Ehdotimme sen sijaan, että menisimme jatkamaan Simon luo Peltolammille. Simolla oli baarikaappi tarvittavine mukavuuksineen ja musiikinkin saisi valita ihan itse. Siskokset suhtautuivat asiaan varovaisen kiinnostuneesti. Pirjon kuultua Simon Zen Cafe -kokoelmasta päätös oli tehty. Joko naiset yrittivät vain keksiä sopivan tekosyyn lähteä mukaamme, tai Zeni tosiaan putosi Pirjoon. Olen kyllä huomannut, että Zen Cafe putoaa niihin naisiin, jotka muuttuvat viinan myötä tekosyvälliksi. Kai ne on ne sydäntäsärkevät sanoitukset…

No, otimme jälleen kumijalkaa alle ja olimme kohta Simon vastaremontoidussa kaksiossa. Pirjo ryntäsi Zen Cafensa kimppuun. Väsäsimme Simon kanssa meille kaikille drinksut ja istuuduimme sohvalle pareittain. Juttelimme Nooran kanssa tyhjänpäiväisiä samoin kuin Simo ja Pirjo keskenään. Zenit lauloivat ihmissuhteiden vaikeudesta. Sohvan ihmissuhteissa ei ollut vaikeuksia, eikä mennyt kauaa, ennen kuin Simo ja Pirjo jo nuolivat toisiaan kiihkeästi. Itsekin suutelin Nooraa, joka suuteli takaisin. Varmoin ottein mittailin käsilläni hänen kehoaan.

Simo ja Pirjo siirtyivät pian makuuhuoneen puolelle ja saimme Nooran kanssa sohvan itsellemme. Kiitin jälleen kerran sitä, että Simo ei ollut sohvakaupoilla säästellyt. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin yrittää nyhrätä vanhalla ja ahtaalla sohvalla. Ei se ole aikuisen miehen hommaa. Kävimme asiaan ja mainittakoon, että Nooran rinnat osoittautuivat juuri niin muheviksi, kuin olin ne mielessäni kuvitellut. Muuten en kyllästytä teitä lukijoitani yksityiskohdilla, pano ei niin ihmeellinen ollut. Tulin ensin, mutta herrasmiehenä hoitelin myös Nooran. 34. kaato oli suoritettu.

Homman tultua valmiiksi Simo ja Pirjo olivat hoitaneet jo oman osuutensa. Naiset alkoivat tehdä lähtöä. Hyvä niin, en olisi jaksanut enää hymistellä aamulla. Siskokset tilasivat taksin ja lähtivät. Emme kyselleet toistemme perään. Menimme Simon kanssa olohuoneeseen, laitoimme AC/DC:n soimaan ja joimme viskiä aamuun. Olin jälleen askeleen lähempänä tavoitetta.



Ja nyt varmasti kiinnostaa selitys, miksi näin ihmeellinen teksti?! Syy on se, että halusin kokeilla.

Ensinnäkin halusin kirjoittaa jotain kepeämpää, että blogini ei heti ensi alkuun lipsahda liiaksi maailmaparantamiseksi. Sitä ei jaksa lukea eikä kirjoittaa määräänsä enempää. Toisekseen tämä johtuu tuosta 100 naista -blogista, joka on mainittu alempana. Kuten Joonas kommentissaan sanoi, ko. blogi kuulostaa halvalta pornolehdeltä.

Selasin blogia ja sen keskusteluosuutta. Siellä joku kehoili, että ”Jos joku epäilee, että ei ole mahdollista harrastaa vuodessa seksiä 100 naisen kanssa, niin se tarkoittaa vain, että hän ei itse siihen pystyisi. Hän on siis luuseri.” En epäile, etteikö olisi mahdollista harrastaa seksiä sadan naisen kanssa vuodessa. En kai siis ole ihan täysi luuseri. Sitä ihmettelen, miksi joku haluaisi vängällä yrittää. Oli miten oli, pääpointtini on se, että blogin jutut eivät kuulosta kovin uskottavilta, vaikka en alaa tunnekaan.

Nyt päästään asian ytimeen. Minua kiinnosti tietää, miten helposti tällaista panomiesläppää syntyisi skeneä tuntemattoman näppiksestä. Päätin kirjoittaa kuvitteellisen luvun tuohon blogiin. Siirsin tarinan Tampereelle ja otin sivuosaan Simon. Painotettakoon nyt kaikille, että tarina on täyttä fiktiota, tapahtumat, ”ajatukset”, kaikki. Mun ja Simon kämppiselo Peltsulla ei ollut tuollaista! Onneksi kaikki, jotka ovat nähneet Simon sohvan, varmasti uskovat, että yhtäläisyydet miesten välillä loppuvat nimeen ;)

Kirjoitin oheisen tarinan noin puolessatoista tunnissa idean saamisesta. Kaikki minut tuntevat tietävät, että en tiedä tuon taivaallista naisten iskemisestä, enkä paljon muustakaan. Mielikuvitusta kyllä riittää ja päätinpä yrittää. En itse osaa sanoa juttuni uskottavuudesta, mutta ei se mielestäni juurikaan poikkea tuosta 100 naista -blogista. Panomies-sontajuttujen kirjoittaminen ei ole siis kovin vaikeaa. Pitäis kai alkaa kirjoittaa tällaista, pistää GoogleAdsit sivuille ja alkaa kääriä tuohta.

Tässäpä tämä. Lupaan, että seuraavaksi taas jotain ihan muuta. Ja lyhyemmin!! Pyydän kuitenkin, että sinä arvoisa lukija kommentoisit tuota pätkää. Oliko se tarpeeksi äijämäinen ja uskottava? Jos menisin Minervaan erinäisten bile-tyyppien pöytään niin saisiko tuolla tarinalla rispektiä? Muistattehan, että kommentoida voi ilman rekisteröitymistäkin.

Kiitos, että jaksoit loppuun:)