Täällähän on väkeä kuin Pietarin metrossa! (Jussi Neuvostojen maassa osa 2)

Jälleen on palattu tehtaan piippujen varjoihin Tampereelle. Pietarinmatkan syistä on valotusta edellisen viestin kommenttiosuudessa ja jotain tuomiota Pietarille tulossa lähiaikoina. Nyt sananen julkisesta liikenteestä.

Pietarissa ollessani en voinut olla ihmettelemättä sitä ihmismäärää, joka kaupungissa liikkui paikasta toiseen. Joiltain osin Pietari näyttää varsin paljon esmes Helsingiltä, mutta väkeä usean miljoonan asukkaan metropolissa on enemmän. Olen käynyt aiemmin parissa–kolmessa vastaavan kokoisessa kaupungissa, mutta julkisissa kulkuneuvoissa en ole vastaavia ruuhkia muistaakseni kokenut.

Oikean rush hourin kokemiseksi Pietarin metro on paras paikka. Metro on väkimäärään nähden alimitoitettu ja piukassa ihmisiä. Kuuden ruuhka on mielenkiintoinen kokemus. Tunkeminen alkaa jo kadulla, metroaseman ovea kohti yritettäessä. Ruuhka jatkuu maksuporttien ohi liukuportaisiin ja asemalaiturille. No entä kun puolentoista minuutin välein kulkevat metrot pysähtyvät ja avaavat ovensa? Olo on kuin hevikeikalla. Omaan liikkumiseensa ei voi mitenkään vaikuttaa, vaan massa puristaa junaan. Jos onni käy, onnistut keplottelemaan itsesi ulos oikealla asemalla ja koet ruuhkavaiheet käännetyssä järjestyksessä. Suosittelen kertakokemukseksi, mutta en kyllä joka päivä kestäisi itse moista.

Metron ohella kiskoja voi kolkuttaa raitiovaunulla ja elektritska(anteeksi kirjoitusasu)-lähijunilla. Jälkimmäisiä kokeilin ja niissä oli tunnelmaa. Pisteeet miliisille, joka herätti nukkuvan sedän, niin että minäkin pääsin istumaan.

Linja-autoja kaupungista löytyy piuhoilla ja ilman. Rollikat, johdinautot tai mitä ihmeitä ne sähköverkosta virran saavat linja-autot ovatkaan, ne ovat aina allekirjoittanutta jostain syystä viehättäneet. Niissä on jotain kovin itäblokkimaista, vaikka onhan niitä lännessäkin.

Marsu-bussit ovat ehkä kaikista vaikeimmin hahmotettava liikuntamuoto. Pakettiautot hyrräävät joka suuntaan ja joka paikkaan ja näyttävät nekin yleensä olevan täynnä väkeä. Kätevänoloinen liikkumismuoto, mutta järjestelmän ymmärtämiseksi täytyy varmaan olla syntynyt Pietarissa. Turistillekin marsut ovat hyödyksi, mutta pieni jännitys ainakin aloittelijalla on persiissä siitä, että meneekö bussi ollenkaan sinne, minne kyydin haluaisi. Marsuja on monen näköisiä ja kuntoisia; hilpeyspisteet menee tällä kertaa marsubussille, jonka näin liikkuvan matkustamo täynnä ilmapalloja.

Näiden lisäksi ovat tietysti vielä taksit. Pietarissa on kaksi taksijärjestelmää. Viralliset taksit ja pimeät taksit. On jotenkin kuvaavaa Venäjälle, että pimeät taksit ovat ihan hyväksytty ja käytetty järjestelmä. Huonona puolena ainakin pimeissä, mutta varmaan normaaleissakin, takseissa on se, että ulkomaalainen maksaa aina perivenäläiseen tapaan vähintään tuplahintaa.

Näiden kaikkien lisäksi on tietysti sitten vielä miljardi yksityisautoa, jotka ajavat ruuhkissa lyijyä kaaliin yötä päivää. Kaiken tämän nähtyäni mietin kahta asiaa. Yksi: mihin nämä kaikki ihmiset oikein on menossa? Kaksi: Kyllä Suomi Helsinkineen päivineen on pikkukylä.