Viimeinen tuomio (Jussi Neuvostojen maassa osa 3)

Pietariin liittyy paljon positiivista. Ensinnäkin kaupunki on keskustaltaan kaunis. Vanhoja kivitaloja ja palatseja vieri vieressä. Lyhyen matkan päässä Pietarista on lisää komeita ja suuria palatseja, joita ympäröivät kauniit puistot. Toivottavasti Pietarin keskusta jatkossakin saa säilyttää matalan kauniin keskustansa. Ilmeisesti ainakin eräs kaasuyhtiö haluaisi rakentaa keskustaan megapilvenpiirtäjän ja raiskata kaupunkikuvan, joka kesti niin natsit kuin kommunistitkin.

Illanviettopaikkoja Pietarissa riittää laidasta laitaan. Mäkkiruokaan kyllästynyt voi valita ruokapaikakseen vaikkapa uzbekistanilaisen ravintolan tai muuta eksoottisen kuuloista. Ruoan jälkeen ylimääräiset kalorit on hyvä kuluttaa pois takapuolta ketkuttamalla ja klubittamiseen Pietarin sanotaan myös sopivan. Varmasti Sedukin kalpenee Pietarin yössä. Kylddyyriäkin kaupungista löytyy. Eremitaasi on taiteen ystäville varmasti tuttu juttu, mutta onpa kaupungissa myös hyväksi kehuttu venäläisen taiteen museo ja monta muuta museota. Baletit ja muut kuuluvat luonnollisesti myös skeneen.

Meininki on siis ihan kuin vaikka Amsterdamissa, Roomassa tai Berliinissä? No ei.

Taskuvarkaat ja turistin höynäytys kuuluvat asiaan joka paikassa, niihin pitää vain varautua. Maassa, jossa on paljon köyhiä nämä lieveilmiöt ovat luonnollisesti vielä yleisempiä. Sen olen valmis kestämään, mutta jos johonkin valtion ylläpitämään museoon pitää maksaa ulkomaalaisen 3-5 kertaa enemmän sisään kuin venakon, niin alkaa tympiä. Se on laillista varastamista. Missään en ole moista hinnoittelua nähnyt. Ja joku venäläinen merimuseo pyytää enemmän kuin mikään museo, jossa olen länsimaissa käynyt? Ja meininki on sama monessa hinnoittelussa…

Vaimoni venäläiset kämppikset, joihin tutustuin, olivat mukavia. Avuliaita ja vieraanvaraisia ihmisiä. Pelkästään heidän perusteella venäläisistä saisi kivan kuvan. Totuus on ehkä kuitenkin karumpi. Lehdestä luin, että ulkomaalaisiin kohdistuneet rikokset ovat kasvaneet hälyttävästi. Vaihto-opiskelijoiden kokemusten mukaan kadulla ulkomaalaista katsotaan pahasti ja huudellaan perään, baarissa palvelu tiskillä tai narikassa voi olla extra-hidasta jnejne. Itselläni ei ollut reilun viikon aikana mitään ongelmia miliisin kanssa, mutta olenpa kuullut, että ulkomaalaisille tulee helposti kahnauksia. Lahjomalla onneksi kai selviää.

Itse en matkoillani ole kokenut kovinkaan ulkomaalaisvihamielistä ilmapiiriä. Johtuu ehkä siitä, että olen valkoihoinen ja ei-amerikkalainen. Fiksusti käyttäytymällä on pärjännyt, vaikka paikallista kieltä en olisikaan osannut. Mutta ei Venäjällä. Maan asukeista ilmeisesti noin 3 prosenttia on joskus käynyt ulkomailla ja sen tuntee. Kaikki täysi-ikäiset venäläiset ovat syntyneet Neukkulan aikana ja senkin jälkeen vain harva on käynyt ulkomailla. Etenkin Itä-Euroopassa monin paikoin venäläisiä dissataan kai aika pahasti ja Putin kätyreineen varmasti pitää huolen siitä, että kansalaiset tietää sen. Eli ihmisten ulkomaalaisvastaisuutta pitää tietysti ymmärtää, blaa-blaa-blaa.

Mutta ei se auta. Helposti tulee sellainen olo, että minua ei haluta tänne. Itselläni ei ole Venäjälle muutenkaan suurta hinkua, joten jos minua ei sinne haluta, menen jonnekin muualle. Mieleeni tulee väistämättä kysymys ”Miksi mennä itään, kun voi kerran mennä länteenkin?” En todellakaan tiedä. Siksi sanonkin, että mene länteen, nuori mies (ja nainen), mene länteen.