Henry Irving

John Irving -tarina on ehkä tuttu joillekin.

Muutama vuosi sitten nykysuokkarini John Irving oli allekirjoittaneelle tuiki tuntematon kirjailija. Ystävältäni Leenalta sain joskus kehotuksen lukea miehen kirja Neljäs käsi. Jäi silloin lukematta.

Aikaa kului – en muista kuinka paljon – ja joulukuussa 2004 lähdin Thaimaahan. Otin pitkän pohdinnan jälkeen kirjan reissulukemiseksi. Ajattelin ensin, että mikä luuseri ottaa kirjan mukaan matkalle, kun voihan sitä lukea kotonakin. No, otin Gulliverin retket matkaan ja läksin. Hyvä että otin, sillä olin reissussa yli 3 viikkoa ja enimmäkseen yksin. Kun on yli 10 tuntia junassa yksin, siinä ajassa helposti tulee jossain vaiheessa sellainen olo, että vois vaikka lukea jotain.

Parin viikon jälkeen olin melkein lukenut Gulliverin. Olin Chiang Maissa Pohjois-Thaimaassa aikeissa matkustaa Pattayalle. Tarvitsin uuden kirjan. Olin aiemmin ohimennen nähnyt kiinnostavan näköisen kirjakaupan, jonka viimeisenä iltana onneksi löysin uudelleen. Eräs mukavimmista kirjakaupoista, joissa olen käynyt. Ehkä se tosin vaikutti, että se oli paskassa maassa. No kuitenkin, kaupassa oli paljon tuhanteen kertaan luettuja kirjoja. Kirjat olivat varmasti kulkeneet monissa käsissä ja nähneet maailmaa. Sellaisia kirjojen pitäisi ollakin. Hyväkuntoiset kirjat on mielestäni vähän tylsiä.

Mietin siinä sitten hyllyjen välissä, että mitä ostaisin. En keksinyt. Mietin ja muistin, että Leena oli jotain joskus suosittanut, mutta en paha vaan muistanut kirjaa tai kirjailijaa. Sen muistin, että olimme kävelleet Hämeensillan kohdilla, kun olimme asiasta joskus puhuneet, mutta se ei paljon auttanut. Selasin hyllyjä ja onnistuinkin löytämään melko varmasti oikean kirjailijan. Hyvä tsägä! Suositeltua kirjaa en löytänyt, mutta muita kirjoja kyllä ja valitsin niteen, joka oli minulle nimeltä tuttu.

3 euroa köyhempänä matkasin etelään. Kirja pääsi yllättämään minut. Kirjassa puhuttiin pimpistä ja pippelistä ihan oikeilla nimillä ja meno oli ronskia. Aloin epäillä, että olin sekoillut valinnassa.

Luin kirjan loppuun Suomessa, ei se pöllömpi muistaakseni ollut. Sekaannuskin selvisi. Kirjailija oli väärä, mutta olin ollut mielestäni vähintään puoleksi oikeassa. En ollut nimittäin ottanut John Irvingiä, vaan Henry Millerin. Eli siis ihan vierestä! Kuunnelkaa nyt noita nimiä, nehän on melkein samanlaisia. Samalla tavalla solahtaa terävästi kielenpäältä menemään. Ja jos tarkastelee nimiä, niissä on muitakin yhtäläisyyksiä. John ja Henry ovat molemmat perus jenkkinimiä. Miller ja Irving puolestaan tuollaisia etunimen kuuloisia sukunimiä. Kuka tahansa olisi voinut tehdä saman virheen.

Millerin Tropic of Cancer oli siis ensimmäinen kirja, jonka luin tietämättä yhtään mistään mitään. Se oli yllättävä lukukokemus. Lähden nyt katsomaan, mitä Cheeverin kanssa käy.

Bloggaamiseen tulee nyt hiukan taukoa, kun lähden Neuvostojen maahan yli viikoksi. Viimeistään Suomeen palattuani kuitenkin jatkan jorinaa, joten älkää menkö kauas.