1. Varis ja epo
2. Karalahti vaihteeksi vaikeuksissa, tällä kertaa isoissa
3. Myllylä oikeudessa kärynsä - rattisellaisen - takia
En tiedä, enää puuttuu se, että Matts Dumell aka. Matti Tummeli pistetään juontamaan Urheiluruutua, muutenhan tuo on jo yhtä rikosraporttia.
Varis on nyt virallisesti kärynnyt. Mielenkiintoista nähdä, millä tavalla nainen astuu julkisuuteen. Tähän asti hän on vain syyttänyt muita kärystään. Oikeusmurhan uhri, joopati-joo.
Karan juttu on kyllä melkoinen. Joillakin kavereilla ei vaan asiat ota sujuakseen. Ja jotkut ovat sujumattomuudessaankin mestareita. Karalahti on paras, oikea master of fuck-up, takanaan lupaava tulevaisuus.
Myllylän juttu on ainakin allekirjoittaneelle otsikoissa, kun olen viime aikoina lueskellut Keskipohjanmaata. Oman pojan koettelemuksista on kirjoitettu, kun asia on oikeudessa ollut. Hauskaa oli huomata se, että jutuissa - ainakaan niissä, jotka silmiini ovat osuneet - ei ole vahingossakaan mainittu Myllylän doping-törttöilyistä tai muista, puhuttu vaan suurhiihtäjästä. No ei kai hiihtohulluja kannata haukkua omaa poikaa lokaamalla, peruvat vielä tilauksen.
Kannattaa muuten testata ja lukea vaikkapa hs.fi:tä tai muita keskustelupalstoja Variksen tiimoilta. Ottakaa aikaa, kuinka kauan kestää löytää ensimmäinen kommentti, jossa sanotaan, että "käyttää ne muutkin, mutta eivät jää kii" tai "Suomessa urheilija on yksin, muualla doping hyväksytty ja urheilujohto mukana". Mites se oli Lahti 2001, kyllähän siellä oli isoa pamppua lääkärilaukun varressa, muistaakseni. Ehkä suomalaiset vaan fuskaa enemmän...
NP: Kent - Stanna hos mig
torstai 31. tammikuuta 2008
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
Voiko silmiinsäkään enää luottaa?
Kamuni Joonas kirjoitti blogissaan tänään valaistumisestaan valokuvaamisen suhteen. Valaistus tapahtui visuaalinen journalismi -kurssin yhteydessä. Kirjoitan saman kurssin eri osa-aluuesta, eli photoshoppaamisesta. Sekin valaisi.
PhotoShop on grafiikka-ohjelmien mersu. Juukelin kallis ohjelma, jolla voi tehdä yhtä ja toista. Olen aiemmin osannut käyttää sitä vähän, tämänpäiväisen opetuksen jälkeen moninkertaisesti enemmän. Yhtä asiaa aloin miettiä tämän päivän jälkeen.
Omiin silmiinsä ei voi luottaa yhtään. Tiesin sen jo aiemmin, mutta nyt se on entistä helpompi uskoa. Fotarilla voi tehdä vaikka ja mitä, eikä se vaadi kummoistakaan taitoa. Entäpä sitten, kun se homman osaa? Siitä tulee äkkiä sanomista.
Viime aikoina on puhuttu ainakin jostain Beirutin taivaasta lehtikuvista puhuttaessa. Joku tyypsä oli vähän lisännyt Israelin iskuja tai jotain muuta käsittelevään kuvaan vähän extra-pilviä taivaalle draamaa lisätäkseen. Eihän se vielä maata kaada, mutta heiluttaa ainakin. Tulee mieleen, että mitä kaikkea on fotaroitu ja kukaan ei ole tiennyt mitään. Kuulostaa vaaralliselta, sillä yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ohessa on kolme kuvaa Tampereen Hämeenpuistosta. Omaksi ilokseni hieman fotaroin sitä. Aikaa meni minuutti ja nyt pystyn vaihtamaan kuvassa olevan auton värin mieleisekseni. Käsittely on tehty todella kovakouraisesti, eikä kuva kestä lähempää tarkastelua, mutta lehtikuvakoossa sanomalehtipaperilla ero olisi jo huomaamattomampi. Muutaman minuutin lisäräpeltämisellä saisin minäkin jo paremman aikaiseksi, eikä sitä enää ihan tuosta vaan huomaisi käsitellyksi kuvaksi. Entäpä kun asialla on ammattilainen?
Näetkö sinä noista pikkukuvista, mikä on auton aito väri? Ei kannata uskoa kaikkea mitä näkee...
NP: CoB - Banned from Heaven
PhotoShop on grafiikka-ohjelmien mersu. Juukelin kallis ohjelma, jolla voi tehdä yhtä ja toista. Olen aiemmin osannut käyttää sitä vähän, tämänpäiväisen opetuksen jälkeen moninkertaisesti enemmän. Yhtä asiaa aloin miettiä tämän päivän jälkeen.
Omiin silmiinsä ei voi luottaa yhtään. Tiesin sen jo aiemmin, mutta nyt se on entistä helpompi uskoa. Fotarilla voi tehdä vaikka ja mitä, eikä se vaadi kummoistakaan taitoa. Entäpä sitten, kun se homman osaa? Siitä tulee äkkiä sanomista.
Viime aikoina on puhuttu ainakin jostain Beirutin taivaasta lehtikuvista puhuttaessa. Joku tyypsä oli vähän lisännyt Israelin iskuja tai jotain muuta käsittelevään kuvaan vähän extra-pilviä taivaalle draamaa lisätäkseen. Eihän se vielä maata kaada, mutta heiluttaa ainakin. Tulee mieleen, että mitä kaikkea on fotaroitu ja kukaan ei ole tiennyt mitään. Kuulostaa vaaralliselta, sillä yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ohessa on kolme kuvaa Tampereen Hämeenpuistosta. Omaksi ilokseni hieman fotaroin sitä. Aikaa meni minuutti ja nyt pystyn vaihtamaan kuvassa olevan auton värin mieleisekseni. Käsittely on tehty todella kovakouraisesti, eikä kuva kestä lähempää tarkastelua, mutta lehtikuvakoossa sanomalehtipaperilla ero olisi jo huomaamattomampi. Muutaman minuutin lisäräpeltämisellä saisin minäkin jo paremman aikaiseksi, eikä sitä enää ihan tuosta vaan huomaisi käsitellyksi kuvaksi. Entäpä kun asialla on ammattilainen?Näetkö sinä noista pikkukuvista, mikä on auton aito väri? Ei kannata uskoa kaikkea mitä näkee...
NP: CoB - Banned from Heaven
lauantai 26. tammikuuta 2008
Pari askelta huipulle
Mietin vielä tuota doping-juttua. En voi olla ajattelematta sitä, miten typerä joku Kaisa Varis on, kun käyttää kiellettyjä aineita, mutta pieni ymmärrettävyyden hippunen ajatukseen liittyy.
Huippu-urheilijat poikkeavat meistä muista nimittäin yhdessä suhteessa. Jos minulta olisi kysytty 10-, 15-, 20- ja 25-vuotiaana, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa työkseni, olisin luultavasti vastannut joka kerta erilailla. Kaisa Varis olisi luultavasti joka kerta sanonut, että haluaa hiihtää maailman huipulla.
10-vuotiaita lahjakkaita hiihtäjiä on lukuisia. Ne haluaa enemmän tai vähemmän hiihtää elääkseen. Vuosien mittaan vähemmän lahjakkaat ja motivoituneet karsiutuvat pois ja jäljelle jäävät vain parhaat. Kaisa Varista muistaakseni pidettiin aikoinaan huippulupauksena ja hyvinhän hän taisi uransa alkuaikoina pärjätäkin.
Se on varmasti melkoinen tunne, kun sanotaan 10 vuoden pitkäjänteisen työn jälkeen alkaa lähestyä maailman huippua. Vuosien työn tulos on se, että elämän suurin haave on oikeasti enää muutaman askeleen päässä. Me muut emme voi edes kuvitella moista tunnetta, sillä ainakaan minulla ei vastaavaa tavoitetta ole edes ollut elämässäni.
Mutta entäpä sitten, kun niitä viimeisiä askeleita ei pystykään ottamaan? Harjoittelet ihan penteleesti, juokset suota ristiin rastiin ja silti olet vain lähellä kärkeä. Suuri haave on niin lähellä, että sen voi haistaa, mutta silti ulottumattomissa. On se varmasti vaikea paikka.
Sitten tulee joku hämärä-heikki tarjoamaan jotain ainetta. "Se parantaa suoritusta, eikä näy testissä." Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?
Tyhmä täytyy olla, jos kahdesti käryää. Jotenkin vähäisesti se on ehkä kuitenkin ymmärrettävää, että lavealle tielle moni sortuu. Se on inhimmillistä, voisi sanoa. Jos ei ole elämässäsi muuta halunnut tehdä kuin pärjätä hiihdossa, niin silloin menestyksen eteen on varmasti tekemään kaiken ja vähän enemmän.
NP: Turmion kätilöt - Pirun nyrkki
Huippu-urheilijat poikkeavat meistä muista nimittäin yhdessä suhteessa. Jos minulta olisi kysytty 10-, 15-, 20- ja 25-vuotiaana, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa työkseni, olisin luultavasti vastannut joka kerta erilailla. Kaisa Varis olisi luultavasti joka kerta sanonut, että haluaa hiihtää maailman huipulla.
10-vuotiaita lahjakkaita hiihtäjiä on lukuisia. Ne haluaa enemmän tai vähemmän hiihtää elääkseen. Vuosien mittaan vähemmän lahjakkaat ja motivoituneet karsiutuvat pois ja jäljelle jäävät vain parhaat. Kaisa Varista muistaakseni pidettiin aikoinaan huippulupauksena ja hyvinhän hän taisi uransa alkuaikoina pärjätäkin.
Se on varmasti melkoinen tunne, kun sanotaan 10 vuoden pitkäjänteisen työn jälkeen alkaa lähestyä maailman huippua. Vuosien työn tulos on se, että elämän suurin haave on oikeasti enää muutaman askeleen päässä. Me muut emme voi edes kuvitella moista tunnetta, sillä ainakaan minulla ei vastaavaa tavoitetta ole edes ollut elämässäni.
Mutta entäpä sitten, kun niitä viimeisiä askeleita ei pystykään ottamaan? Harjoittelet ihan penteleesti, juokset suota ristiin rastiin ja silti olet vain lähellä kärkeä. Suuri haave on niin lähellä, että sen voi haistaa, mutta silti ulottumattomissa. On se varmasti vaikea paikka.
Sitten tulee joku hämärä-heikki tarjoamaan jotain ainetta. "Se parantaa suoritusta, eikä näy testissä." Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?
Tyhmä täytyy olla, jos kahdesti käryää. Jotenkin vähäisesti se on ehkä kuitenkin ymmärrettävää, että lavealle tielle moni sortuu. Se on inhimmillistä, voisi sanoa. Jos ei ole elämässäsi muuta halunnut tehdä kuin pärjätä hiihdossa, niin silloin menestyksen eteen on varmasti tekemään kaiken ja vähän enemmän.
NP: Turmion kätilöt - Pirun nyrkki
perjantai 25. tammikuuta 2008
Kaksi tapaa uutisoida
Uutisen voi kirjoittaa monella tapaa. Samastakin aiheesta voi saada varsin erilaista tekstiä aikaan. Tässä Maikkarin ja Hesarin uutinen hovioikeuden päätöksestä.
Hovioikeus jätti pedofiilin tuomion ehdolliseksi vs. Itä-Suomen hovioikeus korotti hyväksikäyttötuomiota. Varsin erilainen kuva tulee näistä kahdesta otsikosta. Molemmat pitävät paikkansa, mutta Maikkarin versio on mielestäni paljon totuudenmukaisempi.
Onhan se "jättämistä", jos hyväksikäyttäjä selviää teoistaan ehdollisella tuomiolla. Termi "pedofiili" on monella tapaa ongelmallinen käyttää, kuka sitä on ja millä perusteella, mutta mikseipä asioista voisi puhua niiden oikeilla nimillä? Kyllä se on pedofiliaa, jos lapsia käytetään hyväksi.
Suomi on kumma maa. Omaisuus on täällä suojattu varsin hyvin. Ihminen on sen sijaan varsin turvaton. Jos murhaa jonkun jääpiikillä, niin silloin saattaa heilahtaa jopa useampia vuosia linnaa. Pikaistuksissa tehdystä taposta saa jo paljon maltillisemman tuomion. Vetämällä pullon kosanderia ja ajamalla kännissä naapureiden mukulat kuoliaaksi, no siitä saanee jotain yhdyskuntapalvelua.
Erilainen väkivalta on sitten asia ihan erikseen. Pahoinpitelystä saa ehkä pari kuukautta ehdollista. Kovemman tuomion saat todennäköisesti, jos erehdyt menemään suojelemaan pahoinpideltyä. Oikeus ei sellaista katso hyvällä. Entäpä seksuaalirikolliset sitten? No nehän on yksi iso vitsi.
Nainen pukeutui kireisiin farkkuihin, joten ei kai miestä voi syyllistää raiskauksesta. Tai niinku tämä viimeisin tapaus. Kolmesta pitkäaikaisesta hyväksikäytöstä ehdollista?! Ei helvetti, ehdollista, ketä ehdollinen kiinnostaa? Ilmeisesti tässä on haluttu suojata syyllistä kauhealta vankeudelta. Iik, posessahan on kovin ikävää. Kyllä se mies katuu, joten mitä sitä turhaan enää tuomitsemaan. Toivottavasti lapsukaiset miehen naapurissa saavat oikeasti olla rauhassa, muuten Itä-Suomen hovilla voi olla selitettävää.
Mihin mahtaa olla unohtunut se, että kyllä rikoksen tekijää saa tarvittaessa ihan oikeasti rangaista ilman mitään pyrkimystä parantamiseen? Hammurabi sen muisti...
NP: Amoral - Mute
Hovioikeus jätti pedofiilin tuomion ehdolliseksi vs. Itä-Suomen hovioikeus korotti hyväksikäyttötuomiota. Varsin erilainen kuva tulee näistä kahdesta otsikosta. Molemmat pitävät paikkansa, mutta Maikkarin versio on mielestäni paljon totuudenmukaisempi.
Onhan se "jättämistä", jos hyväksikäyttäjä selviää teoistaan ehdollisella tuomiolla. Termi "pedofiili" on monella tapaa ongelmallinen käyttää, kuka sitä on ja millä perusteella, mutta mikseipä asioista voisi puhua niiden oikeilla nimillä? Kyllä se on pedofiliaa, jos lapsia käytetään hyväksi.
Suomi on kumma maa. Omaisuus on täällä suojattu varsin hyvin. Ihminen on sen sijaan varsin turvaton. Jos murhaa jonkun jääpiikillä, niin silloin saattaa heilahtaa jopa useampia vuosia linnaa. Pikaistuksissa tehdystä taposta saa jo paljon maltillisemman tuomion. Vetämällä pullon kosanderia ja ajamalla kännissä naapureiden mukulat kuoliaaksi, no siitä saanee jotain yhdyskuntapalvelua.
Erilainen väkivalta on sitten asia ihan erikseen. Pahoinpitelystä saa ehkä pari kuukautta ehdollista. Kovemman tuomion saat todennäköisesti, jos erehdyt menemään suojelemaan pahoinpideltyä. Oikeus ei sellaista katso hyvällä. Entäpä seksuaalirikolliset sitten? No nehän on yksi iso vitsi.
Nainen pukeutui kireisiin farkkuihin, joten ei kai miestä voi syyllistää raiskauksesta. Tai niinku tämä viimeisin tapaus. Kolmesta pitkäaikaisesta hyväksikäytöstä ehdollista?! Ei helvetti, ehdollista, ketä ehdollinen kiinnostaa? Ilmeisesti tässä on haluttu suojata syyllistä kauhealta vankeudelta. Iik, posessahan on kovin ikävää. Kyllä se mies katuu, joten mitä sitä turhaan enää tuomitsemaan. Toivottavasti lapsukaiset miehen naapurissa saavat oikeasti olla rauhassa, muuten Itä-Suomen hovilla voi olla selitettävää.
Mihin mahtaa olla unohtunut se, että kyllä rikoksen tekijää saa tarvittaessa ihan oikeasti rangaista ilman mitään pyrkimystä parantamiseen? Hammurabi sen muisti...
NP: Amoral - Mute
torstai 24. tammikuuta 2008
Itkeäkö vaiko nauraa?
Pakkohan tätä on kommentoida.
Kaisa Variksella meni viime aikoina aika hyvin. Kilpailukielto oli kärsitty ja siirto maastohiihdosta ampusellaiseen oli jo tuottanut tulosta maailmancup-osakilpailuvoiton muodossa. Syy parantuneeseen sykkeeseen löytyi tänään. Se on vanha tuttu, doping.
Kyllä tämän yksilön täytyy olla vähän yksinkertainen. Lahti 2001. En pitäisi ihmeenä, jos Variskin olisi käyttänyt kiellettyjä aineita noina aikoina, mutta välttänyt kiinnijäämisen tuurilla. Melkein koko muu joukkue kuitenkin kärysi. Melkoinen esimerkkitapaus. Kaisa ei kuitenkaan ottanut opiksi, vaan narahti itse pari vuotta myöhemmin.
Näistä kahdesta jo luulisi jotain oppivan, mutta ei. Kolmas palo ja vuoroparin vaihto. Nyt on hiihdot hiihdetty ja edessä ehkä jariisometsämäinen pyrkiminen politiikkaan.
Ruotsalaiset kovin keuhkosivat alku"talvesta" siitä, että Varis ei saisi hiihtää, kun on jäänyt kerran kiinni. Pidin sitä kateellisten panetteluna. Ehkä ruotsalaisilla oli kuitenkin järkeä puheessa. Kyllä sen pitäisi olla kerrasta poikki.
Nykyään on sentään sellainen tolkku sponssisopimuksissa, että kärähtänyt tuntee rikkeensä nahoissaa taloudellisestikin. Ei rahaa rötösherroille.
Mitä Suomen hiihtomaajoukkueeseen tulee, niin eikö olisi jo pistää peli poikki? En itse paljoakaan seuraa lajia, enkä välitä senkään vertaa. En välitä "Suomen ryvettyvästä maineesta" tai muusta sellaisesta, mutta eikö pistettäis pillit pussiin. Ne jotka haluaa hiihtää, hiihtäköön, mutta kilpaillaan sitten vaikka kännykänheitossa. Säästetyillä rahoilla voidaan vetää harrastelijoille latuja mettään.
Onkohan Kuitunen muuten ottanut opiksi? Hyvin sillä ainakin suksi kulkee.
NP: Iron Maiden - Brighter than a Thousand Suns
Kaisa Variksella meni viime aikoina aika hyvin. Kilpailukielto oli kärsitty ja siirto maastohiihdosta ampusellaiseen oli jo tuottanut tulosta maailmancup-osakilpailuvoiton muodossa. Syy parantuneeseen sykkeeseen löytyi tänään. Se on vanha tuttu, doping.
Kyllä tämän yksilön täytyy olla vähän yksinkertainen. Lahti 2001. En pitäisi ihmeenä, jos Variskin olisi käyttänyt kiellettyjä aineita noina aikoina, mutta välttänyt kiinnijäämisen tuurilla. Melkein koko muu joukkue kuitenkin kärysi. Melkoinen esimerkkitapaus. Kaisa ei kuitenkaan ottanut opiksi, vaan narahti itse pari vuotta myöhemmin.
Näistä kahdesta jo luulisi jotain oppivan, mutta ei. Kolmas palo ja vuoroparin vaihto. Nyt on hiihdot hiihdetty ja edessä ehkä jariisometsämäinen pyrkiminen politiikkaan.
Ruotsalaiset kovin keuhkosivat alku"talvesta" siitä, että Varis ei saisi hiihtää, kun on jäänyt kerran kiinni. Pidin sitä kateellisten panetteluna. Ehkä ruotsalaisilla oli kuitenkin järkeä puheessa. Kyllä sen pitäisi olla kerrasta poikki.
Nykyään on sentään sellainen tolkku sponssisopimuksissa, että kärähtänyt tuntee rikkeensä nahoissaa taloudellisestikin. Ei rahaa rötösherroille.
Mitä Suomen hiihtomaajoukkueeseen tulee, niin eikö olisi jo pistää peli poikki? En itse paljoakaan seuraa lajia, enkä välitä senkään vertaa. En välitä "Suomen ryvettyvästä maineesta" tai muusta sellaisesta, mutta eikö pistettäis pillit pussiin. Ne jotka haluaa hiihtää, hiihtäköön, mutta kilpaillaan sitten vaikka kännykänheitossa. Säästetyillä rahoilla voidaan vetää harrastelijoille latuja mettään.
Onkohan Kuitunen muuten ottanut opiksi? Hyvin sillä ainakin suksi kulkee.
NP: Iron Maiden - Brighter than a Thousand Suns
maanantai 21. tammikuuta 2008
Netti on, rauhaa ei
Jatketaan tietotekniikan ihmettelyä ja lisätään mukaan ripaus filosofointia.
Päädyin tuossa yksi ilta sängyssä maatessani ihmettelemään internettiä. On se melkoinen. Netissä on ihan valtava määrä - oikeaa ja väärää - tietoa. Kaikki se on googlen, wikipedian ja muiden avulla ihan muutaman napinpainalluksen päässä.
Moneen mieltä askarruttavaan kysymykseen internet tarjoaa tiedon nopeasti. Ihmisten väliseen tiedonvälitykseen se on ehkä jopa vielä nopeampi. Sähköposti menee hujauksessa vaikka Australiaan ja mesettäminen on vaivaton ja ilmainen tapa puhua vaikka maailman ääriin. Olen niin vanha, että voin sanoa, että toista se oli ennen.
Netti on mullistanut maailman; maailma on oikeasti paljon pienempi ja ihmisten on mahdollista keskustella keskenään rajoista ja etäisyyksistä välittämättä. Tämä ainakin, jos tietyt taloudelliset edellytykset täyttyvät. Kun internetin esi-isää alettiin 1950-luvulla suunniTELLA, en usko, että kukaan on villeimmissä unelmissakaan osannut ennustaa nykytilaa.
Nyt pääsemme filosofiseen osuuteen. Yleensä, kun tulevaisuutta ennustetaan, osassa asioita ollaan ylioptimistisia, osassa pessimistisiä. 50-luvulla moni varmasti unelmoi 2000-luvulla olevan lentäviä autoja ja ihmismäisiä robotteja, mutta verkkojen kehitystä harva varmasti osasi ennakoida tarpeeksi optimisesti. Netti yhdistää nykyään idän länteen ja pohjoisen etelään, valonnopeudella.
Internettiähän suunniteltiin alun perin ydinsodan varalle. Tarvittiin tietoverkko, joka toimisi, vaikka osa siitä tuhoutuisi ydiniskussa. Kylmä sota ja pelko sävyttivät siis suunnittelutyötä. Kehitys onnistui suunniteltua paremmin. Itä ja länsi voi tsättäillä nyt yöt läpeensä keskenään ja läiskiä vaikka samalla korttia ajan kuluksi virtuaalipöydässä.
Mitä yritän sanoa? Vaikea selittää sitä. Mietin vain sitä, että jos 1950-luvun ihmiset olisivat voineet nähdä ennakolta internetin kehityksen 2000-luvulle, he olisivat hyvinkin voineet ennustaa yhden asian tulevan netin myötä. Nimittäin maailmanrauhan.
Ai miksikö? Kehitysuskoon mielestäni liittyy usein ripaus yltiöpositiivista suhtautumista tulevaan myös siinä suhteessa, miten uusi tekniikka vaikuttaa meihin ihmisiin. 2000-luvulla niin poliitikkojen kuin tavallistenkin ihmisten on mahdottoman helppo viestiä keskenään. Toisistamme on myös paljon tietoa saatavilla, väärinkäsityksille ei pitäisi olla niin paljon sijaa. Ero 1950-lukuun on äimistyttävä. Keskustelua ja yhteisymmärrystä, sitä siis 2000-luvun pitäisi olla.
No eipä ole.
Huokaus, taidan jättää filosofoinnin taas vähäksi aikaa vähemmälle. Tämä juttu oli päässäni jotenkin yksinkertaisesti ja hyvin ajateltu, mutta kun yritin sitä kirjoittaa paperille niin... No eihän tuota tajua varmaan kukaan:)
NP: Black Sabbath - Heaven and Hell (tämä on oikeasti kyllä hyvä biisi)
Päädyin tuossa yksi ilta sängyssä maatessani ihmettelemään internettiä. On se melkoinen. Netissä on ihan valtava määrä - oikeaa ja väärää - tietoa. Kaikki se on googlen, wikipedian ja muiden avulla ihan muutaman napinpainalluksen päässä.
Moneen mieltä askarruttavaan kysymykseen internet tarjoaa tiedon nopeasti. Ihmisten väliseen tiedonvälitykseen se on ehkä jopa vielä nopeampi. Sähköposti menee hujauksessa vaikka Australiaan ja mesettäminen on vaivaton ja ilmainen tapa puhua vaikka maailman ääriin. Olen niin vanha, että voin sanoa, että toista se oli ennen.
Netti on mullistanut maailman; maailma on oikeasti paljon pienempi ja ihmisten on mahdollista keskustella keskenään rajoista ja etäisyyksistä välittämättä. Tämä ainakin, jos tietyt taloudelliset edellytykset täyttyvät. Kun internetin esi-isää alettiin 1950-luvulla suunniTELLA, en usko, että kukaan on villeimmissä unelmissakaan osannut ennustaa nykytilaa.
Nyt pääsemme filosofiseen osuuteen. Yleensä, kun tulevaisuutta ennustetaan, osassa asioita ollaan ylioptimistisia, osassa pessimistisiä. 50-luvulla moni varmasti unelmoi 2000-luvulla olevan lentäviä autoja ja ihmismäisiä robotteja, mutta verkkojen kehitystä harva varmasti osasi ennakoida tarpeeksi optimisesti. Netti yhdistää nykyään idän länteen ja pohjoisen etelään, valonnopeudella.
Internettiähän suunniteltiin alun perin ydinsodan varalle. Tarvittiin tietoverkko, joka toimisi, vaikka osa siitä tuhoutuisi ydiniskussa. Kylmä sota ja pelko sävyttivät siis suunnittelutyötä. Kehitys onnistui suunniteltua paremmin. Itä ja länsi voi tsättäillä nyt yöt läpeensä keskenään ja läiskiä vaikka samalla korttia ajan kuluksi virtuaalipöydässä.
Mitä yritän sanoa? Vaikea selittää sitä. Mietin vain sitä, että jos 1950-luvun ihmiset olisivat voineet nähdä ennakolta internetin kehityksen 2000-luvulle, he olisivat hyvinkin voineet ennustaa yhden asian tulevan netin myötä. Nimittäin maailmanrauhan.
Ai miksikö? Kehitysuskoon mielestäni liittyy usein ripaus yltiöpositiivista suhtautumista tulevaan myös siinä suhteessa, miten uusi tekniikka vaikuttaa meihin ihmisiin. 2000-luvulla niin poliitikkojen kuin tavallistenkin ihmisten on mahdottoman helppo viestiä keskenään. Toisistamme on myös paljon tietoa saatavilla, väärinkäsityksille ei pitäisi olla niin paljon sijaa. Ero 1950-lukuun on äimistyttävä. Keskustelua ja yhteisymmärrystä, sitä siis 2000-luvun pitäisi olla.
No eipä ole.
Huokaus, taidan jättää filosofoinnin taas vähäksi aikaa vähemmälle. Tämä juttu oli päässäni jotenkin yksinkertaisesti ja hyvin ajateltu, mutta kun yritin sitä kirjoittaa paperille niin... No eihän tuota tajua varmaan kukaan:)
NP: Black Sabbath - Heaven and Hell (tämä on oikeasti kyllä hyvä biisi)
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Piip-piip, piip-piip...
Tekstiviestin saaminen on jossain määrin mielenkiintoinen tapahtuma. Mietin asiaa eilen, kun sain iltasella kaksi tekstiviestiä. Olin rauhassa kotona ja jossain päin asuntoa kuului piippaus merkiksi siitä, että jollakulla oli minulle asiaa.
Tekstarin saaminen on mielenkiintoista siksi, että noissa lyhyissä viesteissä voi olla vaikka minkälaisia tarinoita naputeltuna. Useimmiten asia ei mullista maailmaa, mutta olen sellaisiakin joskus saanut. Ääni kun kuuluu, ainakin omat aivoni alkavat miettIÄ, että kelläköhän nyt on asiaa ja mitä asia koskee.
Eilen arvasin sekä tekstaajat että asian aika hyvin. Toinen oli ystäväni, joka kirjoitti treffeistämme, toinen veljeni, joka kirjoitti edellisiltaiseen keskusteluun liittyvää. Näiden arvaaminen ei ollut vaikeaa, mutta joskus ei voi yhtään tietää, mitä on tulossa. Silloin herää toivo.
Joskus toivon herääminen johtaa pettymykseen. Onko mitään tylsempää, kuin ikävystyttävänä päivänä saada tekstiviesti, joka osoittautuu mainokseksi? Kuulet piippauksen ja ajattelet, että nyt lähti elo lentoon, mutta ei. Toinen yhtä paha on mielestäni kiertotekstiviestit. En voi sietää niitä. ”Sinua on halattu! Lähetä tämä viesti kymmenelle ystävällesi ja takaisin lähettäjälle, jos hän on ystäväsi. Olet hyvä ihminen, jos saat vähintään neljä takaisin.” Argh!
Onneksi tunnen niin sivistynyttä porukkaa, että moisia tulee harvoin. Ihmiset kai ovat uskoneet, että olen huono ihminen, kun en ole lähettänyt viestejä takaisin. Toinen vaihtoehto on, että tunnen vain järkeviä ihmisiä. En todellisuudessa tiedä, paljonko moisia viestejä kiertää. Voi olla, että ei paljoakaan. Mutta edes kerran vuodessa moisen saaminen on liikaa.
Ilahtuisin paljon, jos joku joskus lähettäisi minulle itsenaputellun halausviestin ilman syytä. Tällaista en ole tainnut koskaan saada, mutta muita kivoja yllätyksiä kyllä. Päättömät ilman syytä lähetetyt viestit piristävät synkeää päivää, eikä maksa montaakaan senttiä.
Jokaisessa tekstiviestissä on mielestäni mukana pieni mahdollisuus paremmasta ja jännemmästä huomisesta. Mitä mahtaakaan seuraava sisältää?
NP: Black Sabbath – Heaven and Hell (Dio on kunkku)
Tekstarin saaminen on mielenkiintoista siksi, että noissa lyhyissä viesteissä voi olla vaikka minkälaisia tarinoita naputeltuna. Useimmiten asia ei mullista maailmaa, mutta olen sellaisiakin joskus saanut. Ääni kun kuuluu, ainakin omat aivoni alkavat miettIÄ, että kelläköhän nyt on asiaa ja mitä asia koskee.
Eilen arvasin sekä tekstaajat että asian aika hyvin. Toinen oli ystäväni, joka kirjoitti treffeistämme, toinen veljeni, joka kirjoitti edellisiltaiseen keskusteluun liittyvää. Näiden arvaaminen ei ollut vaikeaa, mutta joskus ei voi yhtään tietää, mitä on tulossa. Silloin herää toivo.
Joskus toivon herääminen johtaa pettymykseen. Onko mitään tylsempää, kuin ikävystyttävänä päivänä saada tekstiviesti, joka osoittautuu mainokseksi? Kuulet piippauksen ja ajattelet, että nyt lähti elo lentoon, mutta ei. Toinen yhtä paha on mielestäni kiertotekstiviestit. En voi sietää niitä. ”Sinua on halattu! Lähetä tämä viesti kymmenelle ystävällesi ja takaisin lähettäjälle, jos hän on ystäväsi. Olet hyvä ihminen, jos saat vähintään neljä takaisin.” Argh!
Onneksi tunnen niin sivistynyttä porukkaa, että moisia tulee harvoin. Ihmiset kai ovat uskoneet, että olen huono ihminen, kun en ole lähettänyt viestejä takaisin. Toinen vaihtoehto on, että tunnen vain järkeviä ihmisiä. En todellisuudessa tiedä, paljonko moisia viestejä kiertää. Voi olla, että ei paljoakaan. Mutta edes kerran vuodessa moisen saaminen on liikaa.
Ilahtuisin paljon, jos joku joskus lähettäisi minulle itsenaputellun halausviestin ilman syytä. Tällaista en ole tainnut koskaan saada, mutta muita kivoja yllätyksiä kyllä. Päättömät ilman syytä lähetetyt viestit piristävät synkeää päivää, eikä maksa montaakaan senttiä.
Jokaisessa tekstiviestissä on mielestäni mukana pieni mahdollisuus paremmasta ja jännemmästä huomisesta. Mitä mahtaakaan seuraava sisältää?
NP: Black Sabbath – Heaven and Hell (Dio on kunkku)
lauantai 19. tammikuuta 2008
Nekalasta
Sanomalehden lukeminen veti kyllä hiljaiseksi tänään. Aamulehdessä oli juttua Nekalan kaksoissurman oikeudenkäynnistä. Neljä tekijää, kaksi uhria, silmitöntä ja sattumanvaraista väkivaltaa.
Tekijät olivat 17-21-vuotiaita, kaikki aikoinaan huostaanotettuja ja sitä kautta ystävyyssuhteita luoneita. Yhdellä neljästä oli opiskelukokemusta peruskoulun jälkeen, kellään neljästä ei ollut töitä. Kahdella oli kuitenkin lapsi. Surkeaa...
Takana loistava tulevaisuus, siis. Loistavammaksi se käy. Sikäli, kun eivät mielenterveyspuolelle joudu, niin häkkihän tuosta heiluu. Toivottavasti pitkäksi aikaa. Tässä tapauksessa vankila ei varmasti paranna, vaan pikemminkin pahentaa. Pelotevaikutustakaan tuomiolla tuskin kauheasti on. Mielestäni on kuitenkin hyvä edes se, että jätkät on pois kaduilta vaarantamasta muiden terveyttä.
Järkyttävää mielestäni oli teon äärimmäinen sattumanvaraisuus ja yltiöraakuus. Jätkät lähtivät Keskustorilta Nekalaan "perimään velkoja", joita ei ollut edes olemassa. Isä ja poika tapettiin, koska isä tuli ulos talostaan häätämään riehuvia nuoria. Riehumispaikka oli ihan sattumanvarainen, uhrit samoin.
Pistää vähän miettimään. Hitto, ei tässä tarvitse olla kuin väärässä paikassa väärään aikaan ja kelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa.
On vaikea olla tuntematta hieman sääliä tekijöitä kohtaan. Ei pojille mitään valttikortteja ole elämässä käteen taidettu jakaa. Jos joskus vapautuvat vankilasta, ei tulevaisuus lupaa muuta kuin syrjäytymistä, laitapuolta ja mahdollista rikollisuutta.
Vankilan ja rangaistusten yleinen tarkoitus kai on pitää ihmiset kollektiivisesti kaidalla tiellä ja ohjata rikkeitä tehneitä kohti sitä. Tällä kertaa ei varmaan mikään näistä tavoitteista toteudu. Tiedä sitten toteutuuko kauheasti muulloinkaan. Joskus mielestäni kuitenkin teoista saa ihan suoraan rankaista, ilman ylevää missiota, ilman toivoa vankilan parantavasta vaikutuksesta. Tämä on yksi niistä kerroista.
Mikään kurjuus, vääryys, epäreiluus tai muu ei oikeuta Nekalaa. Toivon, että tekijät lukitaan kiven sisään ja avain heitetään pois.
Tekijät olivat 17-21-vuotiaita, kaikki aikoinaan huostaanotettuja ja sitä kautta ystävyyssuhteita luoneita. Yhdellä neljästä oli opiskelukokemusta peruskoulun jälkeen, kellään neljästä ei ollut töitä. Kahdella oli kuitenkin lapsi. Surkeaa...
Takana loistava tulevaisuus, siis. Loistavammaksi se käy. Sikäli, kun eivät mielenterveyspuolelle joudu, niin häkkihän tuosta heiluu. Toivottavasti pitkäksi aikaa. Tässä tapauksessa vankila ei varmasti paranna, vaan pikemminkin pahentaa. Pelotevaikutustakaan tuomiolla tuskin kauheasti on. Mielestäni on kuitenkin hyvä edes se, että jätkät on pois kaduilta vaarantamasta muiden terveyttä.
Järkyttävää mielestäni oli teon äärimmäinen sattumanvaraisuus ja yltiöraakuus. Jätkät lähtivät Keskustorilta Nekalaan "perimään velkoja", joita ei ollut edes olemassa. Isä ja poika tapettiin, koska isä tuli ulos talostaan häätämään riehuvia nuoria. Riehumispaikka oli ihan sattumanvarainen, uhrit samoin.
Pistää vähän miettimään. Hitto, ei tässä tarvitse olla kuin väärässä paikassa väärään aikaan ja kelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa.
On vaikea olla tuntematta hieman sääliä tekijöitä kohtaan. Ei pojille mitään valttikortteja ole elämässä käteen taidettu jakaa. Jos joskus vapautuvat vankilasta, ei tulevaisuus lupaa muuta kuin syrjäytymistä, laitapuolta ja mahdollista rikollisuutta.
Vankilan ja rangaistusten yleinen tarkoitus kai on pitää ihmiset kollektiivisesti kaidalla tiellä ja ohjata rikkeitä tehneitä kohti sitä. Tällä kertaa ei varmaan mikään näistä tavoitteista toteudu. Tiedä sitten toteutuuko kauheasti muulloinkaan. Joskus mielestäni kuitenkin teoista saa ihan suoraan rankaista, ilman ylevää missiota, ilman toivoa vankilan parantavasta vaikutuksesta. Tämä on yksi niistä kerroista.
Mikään kurjuus, vääryys, epäreiluus tai muu ei oikeuta Nekalaa. Toivon, että tekijät lukitaan kiven sisään ja avain heitetään pois.
torstai 17. tammikuuta 2008
Tahtoo pisuaarin
Huomaan taas viime kerrat vain lähinnä marisseeni ja synkistelleeni, joten nyt täytyy höpistä jostain keveämmästä aiheesta. Puhutaanpa siis pissaamisesta.
Kävin tänään yliopistolla ollessani kahdesti pissalla. Kummallakin kerralla menin vessaan sisään niin, että samalla avauksella kanssani tuli toinen mies samoissa aatoksissa. Molemmilla kerroilla sävel oli siinäkin mielessä sama, että minä ampaisin pisuaarille seuralaiseni mennessä koppiin. Ihmettelin moista toimintaa.
Välihuomautus: Wikipediassa pisuaarin sanotaan olevan oikealta nimeltään pisoaari. Onko se oikeasti näin? Aina sitä oppiikin uutta. Pitäydyn kuitenkin pisuaarissa.
Pisuaari on kyllä oivallinen keksintö. Se on niin vaivaton: kuppi, johon sohotetaan, on juuri siinä hollilla. WC-pönttö taasen on siellä kaukana alhaalla ja hyvälläkin tähtäyksellä kusta roiskuu helposti vähintään puoleen seinään. Miksi kukaan haluaa moista?
Jos rakentaisin joskus omakotitalon (tämä suomalainen unelma ei tule minun kohdallani toteutumaan), niin ehdottomasti haluaisin sinne pisuaarin. Se on jonkinlainen pieni haave, joka minulla on. En kaipaa suurta kotia tai uutta hienoa autoa, vähempikin kelpaa. Pisuaari kotiin, se olisi jotain.
Ei kai se niin vaikeaa olisi kerrostalohuoneistoonkaan asentaa, jos vain tilaa on. Olisi se jotain. Pieni unelma mukavammasta elämästä…
Kävin tänään yliopistolla ollessani kahdesti pissalla. Kummallakin kerralla menin vessaan sisään niin, että samalla avauksella kanssani tuli toinen mies samoissa aatoksissa. Molemmilla kerroilla sävel oli siinäkin mielessä sama, että minä ampaisin pisuaarille seuralaiseni mennessä koppiin. Ihmettelin moista toimintaa.
Välihuomautus: Wikipediassa pisuaarin sanotaan olevan oikealta nimeltään pisoaari. Onko se oikeasti näin? Aina sitä oppiikin uutta. Pitäydyn kuitenkin pisuaarissa.
Pisuaari on kyllä oivallinen keksintö. Se on niin vaivaton: kuppi, johon sohotetaan, on juuri siinä hollilla. WC-pönttö taasen on siellä kaukana alhaalla ja hyvälläkin tähtäyksellä kusta roiskuu helposti vähintään puoleen seinään. Miksi kukaan haluaa moista?
Jos rakentaisin joskus omakotitalon (tämä suomalainen unelma ei tule minun kohdallani toteutumaan), niin ehdottomasti haluaisin sinne pisuaarin. Se on jonkinlainen pieni haave, joka minulla on. En kaipaa suurta kotia tai uutta hienoa autoa, vähempikin kelpaa. Pisuaari kotiin, se olisi jotain.
Ei kai se niin vaikeaa olisi kerrostalohuoneistoonkaan asentaa, jos vain tilaa on. Olisi se jotain. Pieni unelma mukavammasta elämästä…
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Ryssävihasta II
Venäläiset ostavat hesarin uutisen mukaan kesämökkien lisäksi myös tavallisia omakotitaloja. Näissä he sitten viettävät viikonloppujaan ja lomiaan.
Tämä on suomalaisille tietysti ongelma, venäläisten mukana tulee tottahan toki paaaljon ongelmia. Hesarin keskusteluissa epäillään, että verot jäävät venäläisiltä maksamatta ja Nashi-nuoret alkavat Venäjän hallituksen käskystä puuttua Suomen asioihin, jos venäläisiä ei kuunnella tarpeeksi. Justihinsa joo.
Paras kommentti oli kuitenkin se, että Suomen parasta maata myydään nyt venäläisille. Että mitä? Uutisessa taidettiin puhua Imatralla käyvästä venäläisperheestä. Imatrako on Suomen parasta maata? Ilmeisesti kaikki uutiset siitä, että muutama kasvukeskus imee koko muun Suomen tyhjiin on ollut täyttä puppua.
Helsinki, Turku, Tampere ja lisäksi ehkä Oulu ja Jyväskylä, nämä kaupungit taitavat kasvaa nopeiten Suomessa. Koko hiton muu Suomi ihmettelee, että mitä pitäis tehdä, kun ihmiset muuttavat pois ja lappu pitää laittaa luukulle. Eritoten Itä-Suomessa on monin paikoin hätä kädessä. Nyt se on sitten joillekuille ongelma, kun Itä-Suomi kiinnostaa venäläisiä.
Imatra ei taida olla aivan yhtä huonossa kunnossa kuin Itä-Suomi pohjoisempana, mutta tuskin siellä montaakaan järjellistä ihmistä haittaa, että venäläisiä siellä käy. Tuovatpa rahaa ja töitä - suomalaisille. Suomalaiset ovat tietysti kateellinen kansa, joten se saattaa ärsyttää joitakuita, että venäläisperheelle on viikonloppukäytössä komea omakotitalo. Silloin käy inhon selitykseksi talvisota ja vaikka se, että venäläiset haisevat kaalilta. Toivottavasti tämä porukka on kuitenkin vähemmistössä.
Meidän rapussa olis asunto myynnissä. Itse ainakin toivotan tervetulleeksi siihen niin suomalaiset, venäläiset kuin kaikki muut kansat. En todennäköisesti tutustu heihin kuitenkaan.
NP: Arch Enemy - Rise of the Tyrant
Tämä on suomalaisille tietysti ongelma, venäläisten mukana tulee tottahan toki paaaljon ongelmia. Hesarin keskusteluissa epäillään, että verot jäävät venäläisiltä maksamatta ja Nashi-nuoret alkavat Venäjän hallituksen käskystä puuttua Suomen asioihin, jos venäläisiä ei kuunnella tarpeeksi. Justihinsa joo.
Paras kommentti oli kuitenkin se, että Suomen parasta maata myydään nyt venäläisille. Että mitä? Uutisessa taidettiin puhua Imatralla käyvästä venäläisperheestä. Imatrako on Suomen parasta maata? Ilmeisesti kaikki uutiset siitä, että muutama kasvukeskus imee koko muun Suomen tyhjiin on ollut täyttä puppua.
Helsinki, Turku, Tampere ja lisäksi ehkä Oulu ja Jyväskylä, nämä kaupungit taitavat kasvaa nopeiten Suomessa. Koko hiton muu Suomi ihmettelee, että mitä pitäis tehdä, kun ihmiset muuttavat pois ja lappu pitää laittaa luukulle. Eritoten Itä-Suomessa on monin paikoin hätä kädessä. Nyt se on sitten joillekuille ongelma, kun Itä-Suomi kiinnostaa venäläisiä.
Imatra ei taida olla aivan yhtä huonossa kunnossa kuin Itä-Suomi pohjoisempana, mutta tuskin siellä montaakaan järjellistä ihmistä haittaa, että venäläisiä siellä käy. Tuovatpa rahaa ja töitä - suomalaisille. Suomalaiset ovat tietysti kateellinen kansa, joten se saattaa ärsyttää joitakuita, että venäläisperheelle on viikonloppukäytössä komea omakotitalo. Silloin käy inhon selitykseksi talvisota ja vaikka se, että venäläiset haisevat kaalilta. Toivottavasti tämä porukka on kuitenkin vähemmistössä.
Meidän rapussa olis asunto myynnissä. Itse ainakin toivotan tervetulleeksi siihen niin suomalaiset, venäläiset kuin kaikki muut kansat. En todennäköisesti tutustu heihin kuitenkaan.
NP: Arch Enemy - Rise of the Tyrant
tiistai 15. tammikuuta 2008
Ryssävihasta
Jo aiemmin olen valitellut sitä, että mielestäni suomalaisuutta (mitä se sitten onkin) rakennetaan nykyään liiaksi viime sotien kautta. Tästä on yhtenä seurauksena minua monesti kovin ihmetyttävä ryssäviha.
Elämme maailmassa, joka on isompi kuin se kylä johon synnymme. Enää ei tarvitse koko elämää kököttää savutuavssa ja kyräilä toukolalaisia, vaan voi ihan reilusti hypätä vaikkapa lentokoneeseen ja matkustaa morjenstamaan saksalaisia. Ulkomaalaiset yksilötasolla eroavat meistä monesti aika vähän. Tietämättömyys kuitenkin aiheuttaa ennakkoluuloja.
Kun astuu ulos asunnostaan ja kävelee vaikkapa Tampereen keskustaan, niin siinä kohtaa nopeasti monen kansallisuuden edustajia. Ovatko jotkut mulkumpia kuin toiset, pitäisikö joitakuita inhota enemmän kuin muita? Ehkä kyllä, mutta minun ääliölistallani suomalaiset juntit ovat kyllä kärjessä, niille pärjäävät korkeintaan humalaiset britit.
Näin se on varmasti monella muullakin, onneksi. Erityisesti nuorempi polvi on pääsemässä tilanteeseen, että venäläisiin voidaan suhtautua suurena naapurinamme, eikä suhtautumista määrää se, että Joe-setä pelkäsi Aatua ja hyökkäsi Suomeen 1939. Välillä kuitenkin ryssävihaajat pääsevät ääneen.
Hesari uutisoi tänään siitä, että moni Saimaan arvokkaimmista mökkitonteista päätyvät ulkomaalaisiin - usein venäläisiin - käsiin. Itselleni tuo on se ja sama. Jos Suomen rannat rakennetaan omakotilähiötyylillä täyteen mökkejä, niin kyllä siinä yksilön mökkikokemus kärsii. Kärsimys ei kuitenkaan ole mielestäni riippuvainen omistajan kansallisuudesta.
Hupsua luettavaa taas tuo keskustelu-osio. Joku siellä pelkää, että ennen ei tarvinnut laittaa ovea lukkoon ja nyt tulee venäläiset, jotka vie heinäseipäätkin. Provo tai ei, viesti sai hyvän vastineen. Aiheellisesti toinen keskustelija huomautti, että jos venäläinen maksaa mökistään 830 000 egeä, kuten esimerkkimökin hinta oli, hän tuskin vaivautuu naapurin heinäseipäitä varastelemaan.
830 donaa on kyllä älytön hinta. Ei ihme, että ostajat ovat ulkomaalaisia, jos moisia mökkejä kaupitellaan. Karu totuus on se, että Suomessa on aika vähän sellaisia raharikkaita, jotka moisia voisivat ostella. Vähän halvemmissakin ostajat varmasti harvassa, koska suomalaiset ovat keskimäärin niin saakuran pihejä.
Sitä vaan jäin lopulta miettimään, että paljonkohan nyky-Venäjän pitäisi antaa maata Suomelle, jotta 1940-lukua elävät keski-ikäiset änkyrät suostuisivat unohtamaan Suomen kokemat vääryydet? Riittäisiköhän, jos raja vedettäisiin Uralille?
NP: Ei taaskaan mitään, kumma kyllä.
Elämme maailmassa, joka on isompi kuin se kylä johon synnymme. Enää ei tarvitse koko elämää kököttää savutuavssa ja kyräilä toukolalaisia, vaan voi ihan reilusti hypätä vaikkapa lentokoneeseen ja matkustaa morjenstamaan saksalaisia. Ulkomaalaiset yksilötasolla eroavat meistä monesti aika vähän. Tietämättömyys kuitenkin aiheuttaa ennakkoluuloja.
Kun astuu ulos asunnostaan ja kävelee vaikkapa Tampereen keskustaan, niin siinä kohtaa nopeasti monen kansallisuuden edustajia. Ovatko jotkut mulkumpia kuin toiset, pitäisikö joitakuita inhota enemmän kuin muita? Ehkä kyllä, mutta minun ääliölistallani suomalaiset juntit ovat kyllä kärjessä, niille pärjäävät korkeintaan humalaiset britit.
Näin se on varmasti monella muullakin, onneksi. Erityisesti nuorempi polvi on pääsemässä tilanteeseen, että venäläisiin voidaan suhtautua suurena naapurinamme, eikä suhtautumista määrää se, että Joe-setä pelkäsi Aatua ja hyökkäsi Suomeen 1939. Välillä kuitenkin ryssävihaajat pääsevät ääneen.
Hesari uutisoi tänään siitä, että moni Saimaan arvokkaimmista mökkitonteista päätyvät ulkomaalaisiin - usein venäläisiin - käsiin. Itselleni tuo on se ja sama. Jos Suomen rannat rakennetaan omakotilähiötyylillä täyteen mökkejä, niin kyllä siinä yksilön mökkikokemus kärsii. Kärsimys ei kuitenkaan ole mielestäni riippuvainen omistajan kansallisuudesta.
Hupsua luettavaa taas tuo keskustelu-osio. Joku siellä pelkää, että ennen ei tarvinnut laittaa ovea lukkoon ja nyt tulee venäläiset, jotka vie heinäseipäätkin. Provo tai ei, viesti sai hyvän vastineen. Aiheellisesti toinen keskustelija huomautti, että jos venäläinen maksaa mökistään 830 000 egeä, kuten esimerkkimökin hinta oli, hän tuskin vaivautuu naapurin heinäseipäitä varastelemaan.
830 donaa on kyllä älytön hinta. Ei ihme, että ostajat ovat ulkomaalaisia, jos moisia mökkejä kaupitellaan. Karu totuus on se, että Suomessa on aika vähän sellaisia raharikkaita, jotka moisia voisivat ostella. Vähän halvemmissakin ostajat varmasti harvassa, koska suomalaiset ovat keskimäärin niin saakuran pihejä.
Sitä vaan jäin lopulta miettimään, että paljonkohan nyky-Venäjän pitäisi antaa maata Suomelle, jotta 1940-lukua elävät keski-ikäiset änkyrät suostuisivat unohtamaan Suomen kokemat vääryydet? Riittäisiköhän, jos raja vedettäisiin Uralille?
NP: Ei taaskaan mitään, kumma kyllä.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Askel aikuisempaan suuntaan
Kävimme vaimon kanssa tänään ostoksilla. Ostimme kirkasvalolampun. Jossain mielessä yllättävä ostos mielestäni. En tiedä, kuvittelenko, mutta aika aikuismainen ostos.
160 egellä saisi äkkiseltään jotain muutakin kuin vain lampun. Rahalla saisi vaikka lentoliput Milanoon ja takas kahdelle. Kuitenkin päädyimme ostamaan kirkasvalolampun. Ehkä se on enemmän hyödyksi, ehkä sen valossa ei tee ihan niin paljon mieli ampua itseään.
Anteeksi huono vitsini, ei tässä itsetuhoisia ajatuksia ole kellään. On vaan kyllä alkanut kyrpiä tuo ainainen pimeys tuolla ulkona. Onhan tää jo ihan naurettavaa. Aamulla satoi taas lunta ja elättelin toivoa pienestä valkeudesta, mutta ei. Iltapäivällä satoi vettä ja illalla oltiin taas mustissa, Tampere ja minä. Kirkasvalohoito tulee tarpeeseen.
Aloin vaan miettimään, että onko ihmisillä kokemusta näistä vehkeistä? Jotenkin lamppu tuntuu sellaiselta, jonka ensimmäiseksi voisin kuvitella olevan anoppini ostoslistalla, ei omallani. Nyt se on kuitenkin hankittuna. Kirkasta on valo ainakin. Odotan jo innolla huomista aamupalaa, jonka voin syödä auringonpaisteessa.
Laitetta käsketään käyttämään viisi päivää peräkkäin, etäisyydestä riippuen 30-120 minuuttia kerrallaan. Saapa nähdä, olenko viikon kuluttua jo aurinkoisempi ihminen. Toivotaan, sillä yöuneni on ainakin tuntunut viime aikoina huonolta ja syytän siitä tietysti tätä pimeyttä.
Palaan tähänkin asiaan vähän myöhemmin, mutta sitä ennen haluaisin kysyä arvon lukijoiltani kokemuksia kirkasvalojutuista. Onko niistä apua, vai hassasinko rahani taas turhuuteen?
160 egellä saisi äkkiseltään jotain muutakin kuin vain lampun. Rahalla saisi vaikka lentoliput Milanoon ja takas kahdelle. Kuitenkin päädyimme ostamaan kirkasvalolampun. Ehkä se on enemmän hyödyksi, ehkä sen valossa ei tee ihan niin paljon mieli ampua itseään.
Anteeksi huono vitsini, ei tässä itsetuhoisia ajatuksia ole kellään. On vaan kyllä alkanut kyrpiä tuo ainainen pimeys tuolla ulkona. Onhan tää jo ihan naurettavaa. Aamulla satoi taas lunta ja elättelin toivoa pienestä valkeudesta, mutta ei. Iltapäivällä satoi vettä ja illalla oltiin taas mustissa, Tampere ja minä. Kirkasvalohoito tulee tarpeeseen.
Aloin vaan miettimään, että onko ihmisillä kokemusta näistä vehkeistä? Jotenkin lamppu tuntuu sellaiselta, jonka ensimmäiseksi voisin kuvitella olevan anoppini ostoslistalla, ei omallani. Nyt se on kuitenkin hankittuna. Kirkasta on valo ainakin. Odotan jo innolla huomista aamupalaa, jonka voin syödä auringonpaisteessa.
Laitetta käsketään käyttämään viisi päivää peräkkäin, etäisyydestä riippuen 30-120 minuuttia kerrallaan. Saapa nähdä, olenko viikon kuluttua jo aurinkoisempi ihminen. Toivotaan, sillä yöuneni on ainakin tuntunut viime aikoina huonolta ja syytän siitä tietysti tätä pimeyttä.
Palaan tähänkin asiaan vähän myöhemmin, mutta sitä ennen haluaisin kysyä arvon lukijoiltani kokemuksia kirkasvalojutuista. Onko niistä apua, vai hassasinko rahani taas turhuuteen?
sunnuntai 13. tammikuuta 2008
Vuoden turhin "uutinen"?
Tänään ei säteile. Yritin keksiä jotain säkenöivää kirjoitettavaa, mutta ei kai sitä sunnuntailta voi liikoja odottaa.
Yritin kahlata läpi nettilehtiä ja etsiä jotain kommentoitavaa. Vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. No löytyihän sitä. Epäilen, että seuraava Ilta-Pulun etusivulta löytynyt uutinen on vuoden tähän asti turhin. Onneksi on sentään huippuraflaavat kuvat. Voi hohhoijjaa.
"Roman Abramovitsh puraisi tyttöystäväänsä pakaroista - Katso kuvat" Eli ökyrikas mies puraisi tyttöystäväänsä pakarasta. Kuvassa näemme miehen puraisevan naista jalasta. Miksi, oi miksi tämä oli netissä? Kiinnostaako tämä oikeasti jotakuta?
Tiedoksi kaikille pakaroiden pureskelusta kiinnostuneille:
Minuutin kuluessa tämän kirjoittamisesta nousen ja menen makuuhuoneeseeni. Vaimoni kirjoittaa siellä sähköpostia. Aion mennä ja häiritsemisen uhallakin purra häntä pakarasta. Voitte lukea tästä ehkä huomenna Iltiksestä.
Yritin kahlata läpi nettilehtiä ja etsiä jotain kommentoitavaa. Vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. No löytyihän sitä. Epäilen, että seuraava Ilta-Pulun etusivulta löytynyt uutinen on vuoden tähän asti turhin. Onneksi on sentään huippuraflaavat kuvat. Voi hohhoijjaa.
"Roman Abramovitsh puraisi tyttöystäväänsä pakaroista - Katso kuvat" Eli ökyrikas mies puraisi tyttöystäväänsä pakarasta. Kuvassa näemme miehen puraisevan naista jalasta. Miksi, oi miksi tämä oli netissä? Kiinnostaako tämä oikeasti jotakuta?
Tiedoksi kaikille pakaroiden pureskelusta kiinnostuneille:
Minuutin kuluessa tämän kirjoittamisesta nousen ja menen makuuhuoneeseeni. Vaimoni kirjoittaa siellä sähköpostia. Aion mennä ja häiritsemisen uhallakin purra häntä pakarasta. Voitte lukea tästä ehkä huomenna Iltiksestä.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Ege on ege
Jatkoa edelliseen. Ei tarvinnut itse tutkia asiaa, ainakaan vielä. Aamun Aamulehdessä oli nimittäin muutaman tuotteen hintavertailu. En tiedä, mistä ja kenen tekemä vertailu on, mutta voinemme käyttää sitä tuomaan esimakua markka vs. euro -keskusteluun.
Tässä tuotteet ja niiden hinnat. Ensimmäinen hinta on marraskuulta 2001, toinen marraskuulta 2007. Molemmat ovat iki-ihanissa markoissa.
Lenkkimakkara, 1kg: 21,21 mk, 20,45 mk, erotus = -0,76 mk.
Rasvaton maito, 1l: 4,06 mk, 4,28 mk, erotus = +0,22 mk.
Hienosokeri, 1kg: 6,86 mk, 6,12 mk, erotus = -0,74 mk.
Kahvi, 500g: 14,72 mk, 15,64 mk, erotus = +0,92 mk.
Kolajuoma, 1l: 6,81 mk, 6,24 mk, erotus = -0,57 mk.
Näin se on, eurosta on tullut markka, näkeehän sen kuka tahansa. Vai olisiko sittenkin, että tietyllä kansanosalla muisti pettää? kyllähän 15 markkaa kaffesta kuulostaa ihan mahdottoman suurelta hinnalta, mutta vain siksi, että se on jo totuttu saamaan parilla egellä.
Tietysti emme tiedä sitä, mistä hinnat on poimittu. Ja tietysti esmes sokerin ja kahvin hintaan vaikuttaa moni asia, Suomen sokerituotannon tila, sää Brasiliassa ja niin edelleen. Mutta tuossa nyt on jotain faktoja mutun sijasta.
Tässä tuotteet ja niiden hinnat. Ensimmäinen hinta on marraskuulta 2001, toinen marraskuulta 2007. Molemmat ovat iki-ihanissa markoissa.
Lenkkimakkara, 1kg: 21,21 mk, 20,45 mk, erotus = -0,76 mk.
Rasvaton maito, 1l: 4,06 mk, 4,28 mk, erotus = +0,22 mk.
Hienosokeri, 1kg: 6,86 mk, 6,12 mk, erotus = -0,74 mk.
Kahvi, 500g: 14,72 mk, 15,64 mk, erotus = +0,92 mk.
Kolajuoma, 1l: 6,81 mk, 6,24 mk, erotus = -0,57 mk.
Näin se on, eurosta on tullut markka, näkeehän sen kuka tahansa. Vai olisiko sittenkin, että tietyllä kansanosalla muisti pettää? kyllähän 15 markkaa kaffesta kuulostaa ihan mahdottoman suurelta hinnalta, mutta vain siksi, että se on jo totuttu saamaan parilla egellä.
Tietysti emme tiedä sitä, mistä hinnat on poimittu. Ja tietysti esmes sokerin ja kahvin hintaan vaikuttaa moni asia, Suomen sokerituotannon tila, sää Brasiliassa ja niin edelleen. Mutta tuossa nyt on jotain faktoja mutun sijasta.
torstai 10. tammikuuta 2008
Euro, se on euro se.
Eiliseen Sundsvallin tissiuutiseen viittaaminen tuotti melkoisen kävijäryntäyksen tuon laskurin mukaan. Linkitetäänpä taas, nyt tosin vähän vähemmän raflaavaan uutiseen.
Eurohinnat vieläkin vaikeita? Mikä niissä mahtaa olla vaikeaa?.. Euro on euro ja tavaran hinta on sen hinta. Se, onko joku tavara hintansa väärti, se on tietysti riippuvainen siitä, paljonko ihmisellä on rahaa. Se ei johdu markoista tai muusta esihistoriasta.
Kuten olette ehkä lukeneet (ja kuulleet), allekirjoittanutta alkaa riepoa tää eurojeesustelu. Ei siitä siis enempää tällä erää. Mutta aion tutkia asiaa. Olen aikonut jo aiemmin, ja nyt aion aikoa ihan oikeesti. Käytän historiantutkijan kokemuksella lehdistötutkimusta välineenä selvittääkseni, onko euro markka.
Aion käydä joutessani vilaseen mikrofilmiltä lehtiä ja selvittää, saiko vuonna 2001 kilon pernoita markalla. Tarkkaa tietoa hinnoista ei lehtiä lukemalla saa, sillä vain tarjouksethan siellä on, mutta ainakin niitä voi verrata toisiin tarjouksiin.
Onko veikkauksia siitä, onko eroa montakin kymppiä, jos verrataan Vaasan ruispalojen hintaa kesällä 2007 niiden hintaan kesällä 2001? Entäpä limukka, paljonko kustantaa pullo kokkelia? Onko toivomuksia jostain erikoistuotteista, jota sietäisi syynätä? Oltermannia, OMOa vai OB:tä?
Palaan asiaan.
NP: Radio Rockilta jotain purkkapoppia.
Eurohinnat vieläkin vaikeita? Mikä niissä mahtaa olla vaikeaa?.. Euro on euro ja tavaran hinta on sen hinta. Se, onko joku tavara hintansa väärti, se on tietysti riippuvainen siitä, paljonko ihmisellä on rahaa. Se ei johdu markoista tai muusta esihistoriasta.
Kuten olette ehkä lukeneet (ja kuulleet), allekirjoittanutta alkaa riepoa tää eurojeesustelu. Ei siitä siis enempää tällä erää. Mutta aion tutkia asiaa. Olen aikonut jo aiemmin, ja nyt aion aikoa ihan oikeesti. Käytän historiantutkijan kokemuksella lehdistötutkimusta välineenä selvittääkseni, onko euro markka.
Aion käydä joutessani vilaseen mikrofilmiltä lehtiä ja selvittää, saiko vuonna 2001 kilon pernoita markalla. Tarkkaa tietoa hinnoista ei lehtiä lukemalla saa, sillä vain tarjouksethan siellä on, mutta ainakin niitä voi verrata toisiin tarjouksiin.
Onko veikkauksia siitä, onko eroa montakin kymppiä, jos verrataan Vaasan ruispalojen hintaa kesällä 2007 niiden hintaan kesällä 2001? Entäpä limukka, paljonko kustantaa pullo kokkelia? Onko toivomuksia jostain erikoistuotteista, jota sietäisi syynätä? Oltermannia, OMOa vai OB:tä?
Palaan asiaan.
NP: Radio Rockilta jotain purkkapoppia.
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
Bara bröst
Jälleen kommentointia uutisista, sattui sellainen otsake, että ei voinut ohittaa.
Hesari ja Ilta-Pulu uutisoivat tänään ruotsalaisuimahallista, joka sallii naisille yläosattoman asusteen.
Uutisen kiinnostavin anti lienee jälleen kerran sen herättämä keskustelu. Kannattaa käydä tutkailemassa esmes Hesarista sitä. Ainakin näin wannabe-journalistin näkökulmasta uutisten herättämä keskustelu kiinnostaa, ja tällaisissa uutisissa keskustelu on usein tahattoman koomista, eli se on myös lievästi viihdyttävää. Luvassa on tälläkin kertaa älyttömiä mielipiteitä, surkeaa provoiluyritystä ja huonoja vitsejä.
Uutinen itse herättää jotain ajatuksia. Ensimmäinen on se, että hauskaa miten uutiset nykyään leviävät nopeasti. Jossain Sundsvallissa uimahalli sallii yläosattoman uimisen ja se on Suomen valtalehdissä uutisena ihan sivustojen yläosassa. Ei sillä, kyllähän tässä puhutaan tärkeästä asiasta; rinnat tekevät osaltaan elämän elämisen arvoiseksi. Mutta kauhean ihmeellistä tämä ei ole, mielestäni.
Yläosatonta uimista on harrastettu tanskalaisissa uimahalleissa jo aiemmin. Ilmeisesti Tanska on kuitenkin sen verran kaukana, että se ei ole kiinnostanut. Nyt kun trendi on tullut jo Ruotsiin, voidaan alkaa odottaa sitä Suomeenkin. Aiemminhan suomalaisen on pitänyt lentää Kanarialle nähdäkseen kelluvia rintoja. Tai näin ainakin ei-helsinkiläisen.
En ole varma, mutta mielestäni Zadissa on ollut yksi uimahalli, joka on sallinut uinnin tietyillä vuoroilla kokonaan nakuna. Sinne päästäkseen on kuitenkin itsekin täytynyt olla alasti, mikä on alastomuudesta kiinnostuneelle miehelle saattanut aiheuttaa harmia, kun matalassa päässä allasta on huonolla tuurilla köli ottanut kiinni pohjaan.
No joka tapauksessa, Sundsvallissa nyt saa typykät uiskennella ylöosattomissa. Jutun kuvituksena lehdissä on kuvia Tanskanmaalta. Kuvissa nuoret tyttöset ovat uimassa näppit nöpöttävinä. Tällaistako se nyt on Sundsvallissa, oikea nänni-Eldorado? Totuushan on, että ei vähäpukeisissa naisissa mitään pahaa ole. Itse olen naimisissa mielestäni maailman kauneimman ja seksikkäimmän (+ muut hyvät ominaisuudet) naisen kanssa, mutta en väitä, ettäkö yläosattomat naiset kesken uintitunnin minua häiritsivät (sikäli kun koskaan menisin uimaan = mahdoton ajatus).
Mietin vaan, että kuka mahtaa käyttää hyväkseen mahdollisuutta uida rinnat paljaana. Ketä uimapuku tai biksuyläosa oikeasti häiritsee niin paljon? Itse tunnen kosolti naisia, jotka täyttävät muodolliset ehdot siihen, etteikö niitä moni mies varmasti uimahallissa kestäisi katsella. En kuitenkaan keksi heistä ehkä yhtään, joka haluaisi harrastaa puolinakuilua.
Voin tietysti olla väärässä, mutta uskon vahvasti, että ei ole olemassa mitään valtavaa joukkoa naisia, jotka välttämättä haluaisivat uida yläosattomissa. Ja niin on oikein, on kiva, että tissejä ei kaikelle kansalle esitellä. Karkkikin on parempaa, kun sitä syö harvemmin ja jopa Rambo III:kin kärsisi inflaation, jos se tulisi joka viikko telkasta.
Jälleen herää kysymys (ainakin minussa itsessäni), että mikä on pointtini. No tällä kertaa se on se, että kyseinen uutinen ei kerro paljon mistään paljon mitään, mutta se saattaa olla aikas hyvää mainosta Sundsvallin uimahallille. Liekö halli ollut talousvaikeuksissa, kun keksivät tällaisen julkisuustempauksen. Luulen, että meno altailla ei paljon muutu todellisuudessa, mutta totuus on, että me miehet ovat niin tyhmiä ja himokkaita, että kyllä tuo saattaa laskea kynnystä lähteä uimaan ja uimahallin omistaja nauraa matkalla pankkiin.
NP: nada.
Hesari ja Ilta-Pulu uutisoivat tänään ruotsalaisuimahallista, joka sallii naisille yläosattoman asusteen.
Uutisen kiinnostavin anti lienee jälleen kerran sen herättämä keskustelu. Kannattaa käydä tutkailemassa esmes Hesarista sitä. Ainakin näin wannabe-journalistin näkökulmasta uutisten herättämä keskustelu kiinnostaa, ja tällaisissa uutisissa keskustelu on usein tahattoman koomista, eli se on myös lievästi viihdyttävää. Luvassa on tälläkin kertaa älyttömiä mielipiteitä, surkeaa provoiluyritystä ja huonoja vitsejä.
Uutinen itse herättää jotain ajatuksia. Ensimmäinen on se, että hauskaa miten uutiset nykyään leviävät nopeasti. Jossain Sundsvallissa uimahalli sallii yläosattoman uimisen ja se on Suomen valtalehdissä uutisena ihan sivustojen yläosassa. Ei sillä, kyllähän tässä puhutaan tärkeästä asiasta; rinnat tekevät osaltaan elämän elämisen arvoiseksi. Mutta kauhean ihmeellistä tämä ei ole, mielestäni.
Yläosatonta uimista on harrastettu tanskalaisissa uimahalleissa jo aiemmin. Ilmeisesti Tanska on kuitenkin sen verran kaukana, että se ei ole kiinnostanut. Nyt kun trendi on tullut jo Ruotsiin, voidaan alkaa odottaa sitä Suomeenkin. Aiemminhan suomalaisen on pitänyt lentää Kanarialle nähdäkseen kelluvia rintoja. Tai näin ainakin ei-helsinkiläisen.
En ole varma, mutta mielestäni Zadissa on ollut yksi uimahalli, joka on sallinut uinnin tietyillä vuoroilla kokonaan nakuna. Sinne päästäkseen on kuitenkin itsekin täytynyt olla alasti, mikä on alastomuudesta kiinnostuneelle miehelle saattanut aiheuttaa harmia, kun matalassa päässä allasta on huonolla tuurilla köli ottanut kiinni pohjaan.
No joka tapauksessa, Sundsvallissa nyt saa typykät uiskennella ylöosattomissa. Jutun kuvituksena lehdissä on kuvia Tanskanmaalta. Kuvissa nuoret tyttöset ovat uimassa näppit nöpöttävinä. Tällaistako se nyt on Sundsvallissa, oikea nänni-Eldorado? Totuushan on, että ei vähäpukeisissa naisissa mitään pahaa ole. Itse olen naimisissa mielestäni maailman kauneimman ja seksikkäimmän (+ muut hyvät ominaisuudet) naisen kanssa, mutta en väitä, ettäkö yläosattomat naiset kesken uintitunnin minua häiritsivät (sikäli kun koskaan menisin uimaan = mahdoton ajatus).
Mietin vaan, että kuka mahtaa käyttää hyväkseen mahdollisuutta uida rinnat paljaana. Ketä uimapuku tai biksuyläosa oikeasti häiritsee niin paljon? Itse tunnen kosolti naisia, jotka täyttävät muodolliset ehdot siihen, etteikö niitä moni mies varmasti uimahallissa kestäisi katsella. En kuitenkaan keksi heistä ehkä yhtään, joka haluaisi harrastaa puolinakuilua.
Voin tietysti olla väärässä, mutta uskon vahvasti, että ei ole olemassa mitään valtavaa joukkoa naisia, jotka välttämättä haluaisivat uida yläosattomissa. Ja niin on oikein, on kiva, että tissejä ei kaikelle kansalle esitellä. Karkkikin on parempaa, kun sitä syö harvemmin ja jopa Rambo III:kin kärsisi inflaation, jos se tulisi joka viikko telkasta.
Jälleen herää kysymys (ainakin minussa itsessäni), että mikä on pointtini. No tällä kertaa se on se, että kyseinen uutinen ei kerro paljon mistään paljon mitään, mutta se saattaa olla aikas hyvää mainosta Sundsvallin uimahallille. Liekö halli ollut talousvaikeuksissa, kun keksivät tällaisen julkisuustempauksen. Luulen, että meno altailla ei paljon muutu todellisuudessa, mutta totuus on, että me miehet ovat niin tyhmiä ja himokkaita, että kyllä tuo saattaa laskea kynnystä lähteä uimaan ja uimahallin omistaja nauraa matkalla pankkiin.
NP: nada.
tiistai 8. tammikuuta 2008
Myöhästelystä
Minua ärsyttää myöhästely. En tiedä, mistä se johtuu, kai sisälläni asuu pieni järjestyksestä pitävä tiukkis, joka pitää siitä, että paikalle tullaan ajoissa. Kyllähän tietysti joskus tapahtuu jotain odottamatonta, ja kaikki me olemme joskus myöhästyneet ja sitä pitää ymmärtää. Mutta ei aina.
Erityisesti minua ärsyttää ihmiset, jotka myöhästyvät aina. Tänään olin kahdella luennolla, joilla kummassakin oli suunnilleen samat noin 15 ihmistä. Näinkin pienessä ryhmässä useampi ihminen oli myöhässä ja kaksi molemmilta luennoilta myöhästynyttä eivät yllättäneet yhtään. Ne ovat samat kaksi ihmistä, jotka koko heidät tuntemani ajan ovat olleet aina myöhässä – joka paikasta, aina. En voi tajuta moista. Useampaan otteeseen olen itsekin kärsinyt heidän myöhästelystään.
En pidä heidän myöhästelystään, mutta olen sitä joutunut katsomaan ja siitä kärsimään. On vaikea täysin pitää mukavastakin ihmisestä, jos hänen ilmeisen välinpitämätön asenne aikatauluihin vaikeuttaa omaa elämää. Tuskin olen ainoa, joka on tuntenut itsensä halveksituksi saman henkilön myöhästyessä jälleen kerran sovitusta tapaamisesta.
Ajoissa tuleminen on toisten arvomista, mielestäni. En tunne ko. henkilöitä kovin hyvin, voi olla, että heillä on ihan oikeasti hyviä syitä olla aina myöhässä. Mitään selityksiä en ole kuitenkaan kuullut, vaikka joskus esmes olen kolmen ihmisen pienryhmäopetuksen aloittamista joutunut venyttämään yhden jäsenen myöhästellessä tapansa mukaan…
Enkä kyllä ihan äkkiä usko, että moista kaiken kattavaa myöhästymissyytä on olemassa. Se ei ole se, että ”on kiire”. Kellään ei ole aina kiire, ei niin kiire ainakaan. Jos ihminen on aina myöhässä, hän on mielestäni joko surkea organisoimaan asioitaan tai todennäköisemmin pelkkä välinpitämätön vätys. Yliopisto-opinnot ovat monesti läsnäolon suhteen aika löysiä, mutta se ei mielestäni oikeuta ainaista myöhästelyä. Jos on niin välinpitämätön, silloin voi mielestäni jättää kokonaan tulematta.
Mikä siis riivaa myöhästelijät?
Now playing: Children of Bodom - Punch Me I Bleed
Erityisesti minua ärsyttää ihmiset, jotka myöhästyvät aina. Tänään olin kahdella luennolla, joilla kummassakin oli suunnilleen samat noin 15 ihmistä. Näinkin pienessä ryhmässä useampi ihminen oli myöhässä ja kaksi molemmilta luennoilta myöhästynyttä eivät yllättäneet yhtään. Ne ovat samat kaksi ihmistä, jotka koko heidät tuntemani ajan ovat olleet aina myöhässä – joka paikasta, aina. En voi tajuta moista. Useampaan otteeseen olen itsekin kärsinyt heidän myöhästelystään.
En pidä heidän myöhästelystään, mutta olen sitä joutunut katsomaan ja siitä kärsimään. On vaikea täysin pitää mukavastakin ihmisestä, jos hänen ilmeisen välinpitämätön asenne aikatauluihin vaikeuttaa omaa elämää. Tuskin olen ainoa, joka on tuntenut itsensä halveksituksi saman henkilön myöhästyessä jälleen kerran sovitusta tapaamisesta.
Ajoissa tuleminen on toisten arvomista, mielestäni. En tunne ko. henkilöitä kovin hyvin, voi olla, että heillä on ihan oikeasti hyviä syitä olla aina myöhässä. Mitään selityksiä en ole kuitenkaan kuullut, vaikka joskus esmes olen kolmen ihmisen pienryhmäopetuksen aloittamista joutunut venyttämään yhden jäsenen myöhästellessä tapansa mukaan…
Enkä kyllä ihan äkkiä usko, että moista kaiken kattavaa myöhästymissyytä on olemassa. Se ei ole se, että ”on kiire”. Kellään ei ole aina kiire, ei niin kiire ainakaan. Jos ihminen on aina myöhässä, hän on mielestäni joko surkea organisoimaan asioitaan tai todennäköisemmin pelkkä välinpitämätön vätys. Yliopisto-opinnot ovat monesti läsnäolon suhteen aika löysiä, mutta se ei mielestäni oikeuta ainaista myöhästelyä. Jos on niin välinpitämätön, silloin voi mielestäni jättää kokonaan tulematta.
Mikä siis riivaa myöhästelijät?
Now playing: Children of Bodom - Punch Me I Bleed
maanantai 7. tammikuuta 2008
Keski-ikäiset naiset
Nyt sohaisen muurahaispesää. Ensinnäkin kirjoitan sukupuoliaiheesta vähin eväin. Toisekseen kirjoitan tilanteesta, jossa myös eräs lukija oli paikalla. Jälleen on vaarana, että tämä eräs lukija hermostuu typeristä mielipiteistäni, jotka ovat ihan pöljiä:) Melkein toivon sitä...
Olin tuossa äsken eräällä luennolla. Menin lähinnä vaimoni seuraksi, vaikka kyllä puhuja ja hänen aiheensa kiinnostivatkin. Yks tyypsä puhui Venäjästä, kuulijoita jotain 20-30, ei mitään erityisen nuorta porukkaa. Luento järjestettiin tilassa, joka - sisustuksen lisäksi - oli akustiikaltaan aika kurja.
Olin hieman nälkäinen, joten keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan, mutta minua alkoi ihmisten hyöriminen ja pyöriminen ja räpistely ja täpistely ärsyttämään luennon aikana. Ihmisille tuntui olevan ylivoimaista kuunnella puhetta hiljaa paikallaan.
Erityisesti kunnostautuivat muutamat keski-ikäiset naiset. Ensimmäiset 10 minuuttia tunnin luennosta meni papereiden ja pöydän asettelemisessa kohdilleen. Kun tunnelma alkoi rauhoittua, sisään rykäisi maijamyöhäiset, jotka sitten melskasivat. Piste i:n päällä oli tietysti kännykkä, jota etsittiin tovi kai jostain muovikassista. Ei näin, ei todellakaan näin!
Yllättävää huomata moista. Kyllä itse pyrin siihen, että jos vapaaehtoisesti menen jonnekin kuuntelemaan jotain ihmistä, kunnioitan puhujaa ja muita kuuntelijoita sen verran, että pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton. Valitsen myös kuuntelukertani siten, että jaksan puhetta kuunnella. Joskus tietysti syystä tai toisesta joutuu menemään epäkiinnostaviakin juttuja kuuntelemaan, mutta kyllä se hemmetti kuuluu silloin hyviin tapoihin olla nysväämättä minkään pöydän kanssa!
Tällä kertaa nysvääjät olivat keski-ikäisiä naisia. Ne on vaarallista porukkaa, ainakin jotkut. Ei tietysti pidä yleistää tätä kaikkiin (tämä tarkoittaa sinua, oi keski-ikäinen naislukijani;) ) Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että ne on kaikista vittumaisimpia asiakkaita kaupoissakin. Mielipiteitä anyone, ovatko jotkut keski-ikäiset naiset erityisen ärsyttäviä, kun eivät huomioi muita?
Eipä tästä kärjekästä tekstiä tullut. Alkoi pelottaa... Anteeksi pettymys.
Tästä kerrasta aloitan muuten uuden perinteen. Olen jotain juttujani allekirjoittanut kertomalla, mitä biisiä olen kuunnellut jutun valmistuttua. Samaa alan tehdä nyt. Aloitus on epätavallisempaa, oldie-but-goldie osastoa Saksanmaalta. Levyltä, joka oli ihka ensimmäistä heviä, jota kuuntelin joskus kymmenvuotiaana. En ole paljon noista ajoista kehittynyt ja putoaa tää vieläkin.
Now playing: Helloween - Keeper of the Seven Keys
Olin tuossa äsken eräällä luennolla. Menin lähinnä vaimoni seuraksi, vaikka kyllä puhuja ja hänen aiheensa kiinnostivatkin. Yks tyypsä puhui Venäjästä, kuulijoita jotain 20-30, ei mitään erityisen nuorta porukkaa. Luento järjestettiin tilassa, joka - sisustuksen lisäksi - oli akustiikaltaan aika kurja.
Olin hieman nälkäinen, joten keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan, mutta minua alkoi ihmisten hyöriminen ja pyöriminen ja räpistely ja täpistely ärsyttämään luennon aikana. Ihmisille tuntui olevan ylivoimaista kuunnella puhetta hiljaa paikallaan.
Erityisesti kunnostautuivat muutamat keski-ikäiset naiset. Ensimmäiset 10 minuuttia tunnin luennosta meni papereiden ja pöydän asettelemisessa kohdilleen. Kun tunnelma alkoi rauhoittua, sisään rykäisi maijamyöhäiset, jotka sitten melskasivat. Piste i:n päällä oli tietysti kännykkä, jota etsittiin tovi kai jostain muovikassista. Ei näin, ei todellakaan näin!
Yllättävää huomata moista. Kyllä itse pyrin siihen, että jos vapaaehtoisesti menen jonnekin kuuntelemaan jotain ihmistä, kunnioitan puhujaa ja muita kuuntelijoita sen verran, että pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton. Valitsen myös kuuntelukertani siten, että jaksan puhetta kuunnella. Joskus tietysti syystä tai toisesta joutuu menemään epäkiinnostaviakin juttuja kuuntelemaan, mutta kyllä se hemmetti kuuluu silloin hyviin tapoihin olla nysväämättä minkään pöydän kanssa!
Tällä kertaa nysvääjät olivat keski-ikäisiä naisia. Ne on vaarallista porukkaa, ainakin jotkut. Ei tietysti pidä yleistää tätä kaikkiin (tämä tarkoittaa sinua, oi keski-ikäinen naislukijani;) ) Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että ne on kaikista vittumaisimpia asiakkaita kaupoissakin. Mielipiteitä anyone, ovatko jotkut keski-ikäiset naiset erityisen ärsyttäviä, kun eivät huomioi muita?
Eipä tästä kärjekästä tekstiä tullut. Alkoi pelottaa... Anteeksi pettymys.
Tästä kerrasta aloitan muuten uuden perinteen. Olen jotain juttujani allekirjoittanut kertomalla, mitä biisiä olen kuunnellut jutun valmistuttua. Samaa alan tehdä nyt. Aloitus on epätavallisempaa, oldie-but-goldie osastoa Saksanmaalta. Levyltä, joka oli ihka ensimmäistä heviä, jota kuuntelin joskus kymmenvuotiaana. En ole paljon noista ajoista kehittynyt ja putoaa tää vieläkin.
Now playing: Helloween - Keeper of the Seven Keys
sunnuntai 6. tammikuuta 2008
Onko koirasi sinua viisaampi?
Jatketaanpa valittamista. Tai pikemminkin outojen argumenttien ihmettelemistä.
Joku aika sitten oli uutisissa, että Ruotsissa oli Ica-kaupoissa tehty sellaista jekutusta, että tuoreen jauhelihan sekaan oli sekoitettu vanhaa. Nyt viikonloppuna oli samanlainen uutinen muutamien Pirkanmaalaisten takahikiä-kuntien kaupoista.
Asiasta on virinnyt keskustelua, kuten nykyaikaan kuuluu. Hesarin netissä keskusteltiin Pirkanmaan tapauksen jälkeen.
Itse en jaksa skitsoilla. Olen epäluuloinen maitojen yms. päiväysten suhteen, mutta jauhelihan syönti ei pelota minua. Jauhiksen sekaan vaan valmistomaattipastakastiketta, valkosipulia ja pastat kylkeen. Ja eiku ääntä kohti! Maailmassa on kuitenkin minua valveutuneempia yksilöitä.
Linkittämässäni keskustelussa on pari kommenttia, jotka luottavat eläinten (kissojen ja koirien) nenään liha-asiassa ja samanlaisia kommentteja olen nähnyt usein aieminkin. Jos lemmikkini ei syö tätä ja tätä ruokaa, en syö minäkään. Lemmikkini kyllä tunnistaa syötäväksi kelpaavan ruoan ihmistä paremmin. Argumentti on mielestäni hyvin järkevä. Mihinköhän muuhun sitä voisikaan käyttää? Käytetyn auton ostamiseen, vaimon valintaan, PS vs. XBox -valintaan?...
Eläimet ovat symppiksiä, mutta enimmäkseen aivottomia otuksia. Niiden pään tuntuu täyttävän kolme asiaa, nimittäin syöminen, lisääntyminen ja itseään isompien eläinten välttely. Yksinkertaista ja tehokasta, mutta onko se sittenkään osoitus hyvästä vainusta jauhelihan tuoreudelle?
Otetaanpa kissat esmes. Ne on kyllä tarkkoja ja nirsoja, mutta niiden nirsoilu on useimmiten naurettavaa diivailua. Sitäpaitsi monet kissat syövät hiiriä ja pikkulintuja. Punatulkku on siis muchos bueno? Kissojen nirsoilu ei ole laatutietoutta, se on vaan kissamaisuutta. Ystäväni Jounin kissit eivät kuulemma suostu tekemään tarpeitaan muuta kuin yhdenmerkkiseen kissanhiekkaan. Pitäis varmaankin itsekin siirtyä posliinin kuluttamisesta ko. merkkiin.
No entä koirat sitten? Koiria on monenlaisia, samoin koirien ruokailutottumuksia. Yksi syö Sertin nappuloita, toinen perheen ihmisjäsenten jämiä. Yksi yhteinen nimittäjä on se, että koira syönee mieluiten sitä, mihin se tottuu. Koirilla ei kuitenkaan ole tässä asiassa sanavaltaa, sanoisin. Jaa miksi? Useimmat ovat varmasti joskus nähneet, miten innostuneesti koirat nuolevat... öh... "itseään". Niiden sanomisiin ei siis kannata luottaa enempää kuin Ior Bockinkaan.
Mistä ihmeestä tällainen eläimiin luottaminen oikein mahtaa tulla? Kyllähän ne vainuavat ja vaistoavat yhtä ja toista, mutta erottaako Kisumisu tämänpäiväisen jauhelihan eilisestä vai tekeekö se syömispäätöksen kenties jostain muusta syystä?
Joku voi sanoa, että evoluutio on opettanut koirat tunnistamaan hyvän ruoan huonosta, mutta joku voisi huomauttaa, että sama pätee ihmisiin. Ihminen on pärjännyt evoluutiossa jopa koiraa paremmin, sillä nukummehan me sängyssä (no, jotkut kirjoittavat öisin blogia), kun taas koiruudet vetää lepiä usein lattialla oven edessä. Tietysti voidaan sanoa, että ihminen on vieraantunut luonnosta, mutta eikö samaa voi sanoa koirasta, joka pukeutuu Burberryyn? Eivätkä villikoiratkaan usein jauhelihalla herkuttele.
Itse olen miettinyt sellaista, että alan kissa- ja koiraihmisten innoittamana seurata ruokailutottumuksissani pikkulintuja ja gorilloja. Eläimethän ne tunnetusti tietävät parhaiten, ja nykyihminen ei tiedä mitään, kun se on niin vieraantunut luonnosta. Monien pikkulintujen tavoin aion seuraavan ateriani sulamisen varmistaa syömällä pohjalle makoisia pikkukiviä. Gorillojen esikuvaa seuraan aterian jälkeen. Aion nimitäin syödä ateriani kahdesti, eli pistelenpä vähän omaa ulostetta poskeeni ihan vain varmistaakseni, että saan varmasti kaikki hivenaineet talteen...
Kyllä se luontoäiti tietää.
Joku aika sitten oli uutisissa, että Ruotsissa oli Ica-kaupoissa tehty sellaista jekutusta, että tuoreen jauhelihan sekaan oli sekoitettu vanhaa. Nyt viikonloppuna oli samanlainen uutinen muutamien Pirkanmaalaisten takahikiä-kuntien kaupoista.
Asiasta on virinnyt keskustelua, kuten nykyaikaan kuuluu. Hesarin netissä keskusteltiin Pirkanmaan tapauksen jälkeen.
Itse en jaksa skitsoilla. Olen epäluuloinen maitojen yms. päiväysten suhteen, mutta jauhelihan syönti ei pelota minua. Jauhiksen sekaan vaan valmistomaattipastakastiketta, valkosipulia ja pastat kylkeen. Ja eiku ääntä kohti! Maailmassa on kuitenkin minua valveutuneempia yksilöitä.
Linkittämässäni keskustelussa on pari kommenttia, jotka luottavat eläinten (kissojen ja koirien) nenään liha-asiassa ja samanlaisia kommentteja olen nähnyt usein aieminkin. Jos lemmikkini ei syö tätä ja tätä ruokaa, en syö minäkään. Lemmikkini kyllä tunnistaa syötäväksi kelpaavan ruoan ihmistä paremmin. Argumentti on mielestäni hyvin järkevä. Mihinköhän muuhun sitä voisikaan käyttää? Käytetyn auton ostamiseen, vaimon valintaan, PS vs. XBox -valintaan?...
Eläimet ovat symppiksiä, mutta enimmäkseen aivottomia otuksia. Niiden pään tuntuu täyttävän kolme asiaa, nimittäin syöminen, lisääntyminen ja itseään isompien eläinten välttely. Yksinkertaista ja tehokasta, mutta onko se sittenkään osoitus hyvästä vainusta jauhelihan tuoreudelle?
Otetaanpa kissat esmes. Ne on kyllä tarkkoja ja nirsoja, mutta niiden nirsoilu on useimmiten naurettavaa diivailua. Sitäpaitsi monet kissat syövät hiiriä ja pikkulintuja. Punatulkku on siis muchos bueno? Kissojen nirsoilu ei ole laatutietoutta, se on vaan kissamaisuutta. Ystäväni Jounin kissit eivät kuulemma suostu tekemään tarpeitaan muuta kuin yhdenmerkkiseen kissanhiekkaan. Pitäis varmaankin itsekin siirtyä posliinin kuluttamisesta ko. merkkiin.
No entä koirat sitten? Koiria on monenlaisia, samoin koirien ruokailutottumuksia. Yksi syö Sertin nappuloita, toinen perheen ihmisjäsenten jämiä. Yksi yhteinen nimittäjä on se, että koira syönee mieluiten sitä, mihin se tottuu. Koirilla ei kuitenkaan ole tässä asiassa sanavaltaa, sanoisin. Jaa miksi? Useimmat ovat varmasti joskus nähneet, miten innostuneesti koirat nuolevat... öh... "itseään". Niiden sanomisiin ei siis kannata luottaa enempää kuin Ior Bockinkaan.
Mistä ihmeestä tällainen eläimiin luottaminen oikein mahtaa tulla? Kyllähän ne vainuavat ja vaistoavat yhtä ja toista, mutta erottaako Kisumisu tämänpäiväisen jauhelihan eilisestä vai tekeekö se syömispäätöksen kenties jostain muusta syystä?
Joku voi sanoa, että evoluutio on opettanut koirat tunnistamaan hyvän ruoan huonosta, mutta joku voisi huomauttaa, että sama pätee ihmisiin. Ihminen on pärjännyt evoluutiossa jopa koiraa paremmin, sillä nukummehan me sängyssä (no, jotkut kirjoittavat öisin blogia), kun taas koiruudet vetää lepiä usein lattialla oven edessä. Tietysti voidaan sanoa, että ihminen on vieraantunut luonnosta, mutta eikö samaa voi sanoa koirasta, joka pukeutuu Burberryyn? Eivätkä villikoiratkaan usein jauhelihalla herkuttele.
Itse olen miettinyt sellaista, että alan kissa- ja koiraihmisten innoittamana seurata ruokailutottumuksissani pikkulintuja ja gorilloja. Eläimethän ne tunnetusti tietävät parhaiten, ja nykyihminen ei tiedä mitään, kun se on niin vieraantunut luonnosta. Monien pikkulintujen tavoin aion seuraavan ateriani sulamisen varmistaa syömällä pohjalle makoisia pikkukiviä. Gorillojen esikuvaa seuraan aterian jälkeen. Aion nimitäin syödä ateriani kahdesti, eli pistelenpä vähän omaa ulostetta poskeeni ihan vain varmistaakseni, että saan varmasti kaikki hivenaineet talteen...
Kyllä se luontoäiti tietää.
lauantai 5. tammikuuta 2008
4D
Mun buddy-o'-pal Anna kirjoitti blogissaan suosituista telkkuohjelmista. Hän oli silmäillyt viikon katsotuimpien ohjelmien listaa ja ollut - aiheesta - järkyttynyt. Itseäni järkytti ehkä eniten se, että Nelosen kolmanneksi katsotuin ohjelma oli 4D-dokkari pienipeniksisimmistä miehistä. Voi änkerö.
(Jaahas, Leena ja Rolf tulivat, täytyISI tehdä ruokaa, joten olen lyhytsanainen.) Olen monasti miettinyt 4D-dokkarien suosiota. Ihan kauheeta saittiahan ne on. Tässä nopeasti googlaamalla löytyneet ohjelmien otsikot viime kesän parilta viikolta:
ti 12.6. Täydellinen penis (K-15)
ti 19.6 4D: Munaton mies (K15)
ti 26.6 4D: Maailman isoin penis (K-15)
ti 3.7 4D: Kaikki 100 000 rakastajani
ti 17.7 4D: Mennään töihin alasti
Että näin. Nelosen suosituimpia ohjelmia. No, ei pitäne tuomita, ei tässä kukaan ketään parempi ole, ja sitäpaitsi Seiskahan on Suomen luetuin lehti tai jotain. Jos Susanna Sievisen vaikea vuosi kiinnostaa, kyllä varmasti kiinnostaa dokkari alasti töihinmenosta.
Mutta jo Annan blogin kommenttiosuudessa pohdiskelin, mikä mahtaisi olla täydellinen 4D-dokumentti. Yksi loistava idea on jo tehty, siitä muistan nähneeni mainoksia joskus. Siinä kaksi valtavan lihavaa naista lillui uima-altaassa. Ohjelman sisältö oli siis nähdä läskin löllyvän.
Toinen hyvä on seksi, se on oikeastaan vielä paree. Isot ja pienet penikset ja tissit, sehän vetoaa. Nymfomania lienee kuitenkin paras. Työpaikallaan estottamasti alasti pyörivät ja tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa villiä seksiä harrastavat siskokset, nyt vain sellaisia etsimään ja Jussi Koivisto aloittaa dokumenttiuransa. Käytän työvälineinä Canonin Ixusta ja Inari Teinilän oppeja, jotka elävät mielessäni ikuisesti.
(Jaahas, Leena ja Rolf tulivat, täytyISI tehdä ruokaa, joten olen lyhytsanainen.) Olen monasti miettinyt 4D-dokkarien suosiota. Ihan kauheeta saittiahan ne on. Tässä nopeasti googlaamalla löytyneet ohjelmien otsikot viime kesän parilta viikolta:
ti 12.6. Täydellinen penis (K-15)
ti 19.6 4D: Munaton mies (K15)
ti 26.6 4D: Maailman isoin penis (K-15)
ti 3.7 4D: Kaikki 100 000 rakastajani
ti 17.7 4D: Mennään töihin alasti
Että näin. Nelosen suosituimpia ohjelmia. No, ei pitäne tuomita, ei tässä kukaan ketään parempi ole, ja sitäpaitsi Seiskahan on Suomen luetuin lehti tai jotain. Jos Susanna Sievisen vaikea vuosi kiinnostaa, kyllä varmasti kiinnostaa dokkari alasti töihinmenosta.
Mutta jo Annan blogin kommenttiosuudessa pohdiskelin, mikä mahtaisi olla täydellinen 4D-dokumentti. Yksi loistava idea on jo tehty, siitä muistan nähneeni mainoksia joskus. Siinä kaksi valtavan lihavaa naista lillui uima-altaassa. Ohjelman sisältö oli siis nähdä läskin löllyvän.
Toinen hyvä on seksi, se on oikeastaan vielä paree. Isot ja pienet penikset ja tissit, sehän vetoaa. Nymfomania lienee kuitenkin paras. Työpaikallaan estottamasti alasti pyörivät ja tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa villiä seksiä harrastavat siskokset, nyt vain sellaisia etsimään ja Jussi Koivisto aloittaa dokumenttiuransa. Käytän työvälineinä Canonin Ixusta ja Inari Teinilän oppeja, jotka elävät mielessäni ikuisesti.
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Mistä sinä olet hanskasi hankkinut? (Euro, tuo suuri saatana)
Suomessa asiat ovat menneet viimeiset 60 vuotta niin hyvin, että sotaa ei ole tarvinnut käydä. Se on erinomaisen hyvä asia. Sodan käyneet sukupolvet muistelevat paljon sotaa ja puhuvat siitä usein. Tämä on ongelma nykyajan keski-ikäisille. Heillä ei ole sotamuistoja, joista selittää. Ei hätää, vuonna 2002 Suomi siirtyi käyttämään euroja ja tästä on voinut voivotella. Euroon siirtyminen on nykyisten keski-ikäisten talvisota.
Kautta aikain nuoret ovat olleet keski-ikäisten hampaissa. Ne tekevät aina jotain sellaista, jota jo aikuistuneet eivät tajua ja se aiheuttaa hankaluuksia. Tässä uutisessa yhdistyy nämä kaksi aiheutta, euron kirot ja nuorten sluibaaminen.
Nuoret eivät osaa arvostaa mitään, he hukkaavat tahallisesti kahmalokaupalla hanskoja. Näin meille kertoi suuri ja viisas varusvaraston hoitaja! Hui kauhistus! Erityisen hauskaa mielestäni on se, että myös kaveri itse omana armeija-aikanaan hukkasi hanskat, mutta "huolimattomuuttaan" eli ihan hyvästä syystä. Aika paljon tavaraa katoaa varmasti nykyäänkin huolimattomuuden takia, eihän armeijan vermeitä monikaan siviilissä halua käyttää. Korvaushinnat ovat hyvin kohtuulliset, mutta ei ne niin hohdokkaita kuteita ole.
Itse "hävitin" armeija-aikanani vain koulutushaaramerkin, jonka puute ei mukavaa vääpeliämme paljon kiinnostanut. Kerran metsäreissuilla yksi telttavaarna hävisi, se ei ollut yksin minun syyni, mutta jouduin sitä etsimään. Ei paljon asia kiinnostanut, eikä vaarnaa löytynyt. Karjalaisen Arska olisi sen varmasti löytänyt. Tavaranhukkaamisurani huippuhetki oli se, kun hävitin kerran lakanani sängystä, mutta sekin löytyi.
Mutta tuo tästäkin hanskauutisesta ilmenevä keski-ikäisten talvisota alkaa kyllä käymään hermoille pikkuhiljaa. Markasta ei ole tullut euroa hinnoissa, vaan eurosta on tullut markka ihmisten muistissa. Pitäisi säätää joku laki siitä, että 80-luvun markkahintojen vertaamisesta vuoden 2008 eurohintoihin tulisi sanktioita. Vuonna 2001 perunat EIVÄT maksaneet markkaa kilolta, kympin käyttämistä kukaan EI pitänyt minään EIKÄ 50 markalla saanut mitään kaupasta.
Toki joitakin hintoja on nostettu aikoinaan eurosiirtymässä ja kaikkea ei varmasti ole huomattu. Tilanne ei ole kuitenkaan niin huono kuin äänekkäimmät ihmiset väittävät. Hauskoja tyyppejä nämä. Vakiokommentteja heillä on "minähän sanoin" ja "kyllähän minä nämä huomaan, mutta muut eivät". Joskus minua ihmetyttää se, että mihin se kaikki raha menee, joka häviää kuluttajilta, kun markka on euro. Kai kauppiaat nauravat paskaisesti matkatessaan pankkiin...
Itse olen sitä mieltä, että euro on 2000-luvun järkevimpiä asioita.
Kautta aikain nuoret ovat olleet keski-ikäisten hampaissa. Ne tekevät aina jotain sellaista, jota jo aikuistuneet eivät tajua ja se aiheuttaa hankaluuksia. Tässä uutisessa yhdistyy nämä kaksi aiheutta, euron kirot ja nuorten sluibaaminen.
Nuoret eivät osaa arvostaa mitään, he hukkaavat tahallisesti kahmalokaupalla hanskoja. Näin meille kertoi suuri ja viisas varusvaraston hoitaja! Hui kauhistus! Erityisen hauskaa mielestäni on se, että myös kaveri itse omana armeija-aikanaan hukkasi hanskat, mutta "huolimattomuuttaan" eli ihan hyvästä syystä. Aika paljon tavaraa katoaa varmasti nykyäänkin huolimattomuuden takia, eihän armeijan vermeitä monikaan siviilissä halua käyttää. Korvaushinnat ovat hyvin kohtuulliset, mutta ei ne niin hohdokkaita kuteita ole.
Itse "hävitin" armeija-aikanani vain koulutushaaramerkin, jonka puute ei mukavaa vääpeliämme paljon kiinnostanut. Kerran metsäreissuilla yksi telttavaarna hävisi, se ei ollut yksin minun syyni, mutta jouduin sitä etsimään. Ei paljon asia kiinnostanut, eikä vaarnaa löytynyt. Karjalaisen Arska olisi sen varmasti löytänyt. Tavaranhukkaamisurani huippuhetki oli se, kun hävitin kerran lakanani sängystä, mutta sekin löytyi.
Mutta tuo tästäkin hanskauutisesta ilmenevä keski-ikäisten talvisota alkaa kyllä käymään hermoille pikkuhiljaa. Markasta ei ole tullut euroa hinnoissa, vaan eurosta on tullut markka ihmisten muistissa. Pitäisi säätää joku laki siitä, että 80-luvun markkahintojen vertaamisesta vuoden 2008 eurohintoihin tulisi sanktioita. Vuonna 2001 perunat EIVÄT maksaneet markkaa kilolta, kympin käyttämistä kukaan EI pitänyt minään EIKÄ 50 markalla saanut mitään kaupasta.
Toki joitakin hintoja on nostettu aikoinaan eurosiirtymässä ja kaikkea ei varmasti ole huomattu. Tilanne ei ole kuitenkaan niin huono kuin äänekkäimmät ihmiset väittävät. Hauskoja tyyppejä nämä. Vakiokommentteja heillä on "minähän sanoin" ja "kyllähän minä nämä huomaan, mutta muut eivät". Joskus minua ihmetyttää se, että mihin se kaikki raha menee, joka häviää kuluttajilta, kun markka on euro. Kai kauppiaat nauravat paskaisesti matkatessaan pankkiin...
Itse olen sitä mieltä, että euro on 2000-luvun järkevimpiä asioita.
tiistai 1. tammikuuta 2008
Nettiriippuvuus
Olen jonkinasteisesti riippuvainen netistä, sen huomasin tänään. Tulimme Hannan kanssa kotiin reissusta ja kirottu nettimme ei toiminut. Se on brakannut jo pari viikkoa, välillä toimii, välillä ei. Tympii.
Se on jotenkin orpo olo, kun ei ole nettiä. Ei tiedä oikein mistään mitään. Ei voi tarkastaa sähköposteja, ei meseä, ei hs.fin uutisia, ei mitään. Maailmaan ei ole minkäänlaista yhteyttä, tai niin sitä luulee. Kännykkä on so nineties...
Luin jostakin, että nettiriippuvuuden oireita ovat mm. se, että käyttää netissä tuntikausia päivässä, on pahantuulinen jos sinne ei pääse, pääseminen tuottaa selittämätöntä hyvän olon tunnetta (mites tää kirjoitettiinkaan, Anne?) ja että käyttö herättää huolta lähipiirissä. Näin huonosti minulla onneksi ei ole asiat.
Kyllä sitä tietysti kestää ilman, mutta huomaa harmistuksen, kun netti ei toimi. Joku pienikin asia jos jää hoitamatta, se kyllä tympäisee. Nyt lähdinkin sitten illan päälle yliopistolle nettiin, vaikka tähdellistä asiaa ei ollutkaan. Iso osa lähtöintoa oli kyllä se, että olen istunut päivän junassa ja muutenkin suljetuissa tiloissa. Lähtemällä sain vähän raitista ilmaa ja toisaalta Hanna sai tauon minusta ja päin vastoin. Ei tullut turha reissu, sillä sain kyllä kirjoitettua yhden "työsähköpostin", juteltua Anna-kamun kanssa mesessä ja kirjoitettua tätä blogia.
Mese on kyllä oiva laite, sillä puhuu vaikka maailman ääriin asti. Nytkin lyhytkin tsättäily virkisti. Mukava jutella vaihteeksi muunkin kuin vaimon kanssa. Pari viikkoa yhdessä 24/7, se on aika paljon äkkiseltään, uskokaa huviksenne.
Blogikirjoittaminen on myös kivaa, joskin tähän en sentään addiktoitunut onneksi ole. Voisin olla skriivaamatta, mutta tämän hauskuuden takia en viitsi olla. Toisaalta haluan hyvällä läpälläni auttaa myös kaikkia suonenjokilaisia kestämään kesän mansikkakarnevaaleihin asti.
Mutta asiaan palatakseni, enpä tiedä, osaisinko elää ilman nettiä kotona. Telkkua mulla ei ole, sen kyllä kestää. Huomasin taas television lähettyvillä aikaa vietettyäni, että ei sieltä kyllä oikein mitään tule. Sanomalehti meille tulee, mutta ei ole aina tullut ja on sitä kestänyt (hs.fi rules). Netittömyys olisi kuitenkin varmasti ongelma, sieltä löytyy aina keskusteluissa tarvittava tieto ja eemelit ja meset. On se hyvä.
Ovatko arvon lukijani addikteja vai mitä? Voisitteko elää ilman netsua? Ainakin tutuistani suurin osa lukee tätäkin viestiä kotonaan...
Se on jotenkin orpo olo, kun ei ole nettiä. Ei tiedä oikein mistään mitään. Ei voi tarkastaa sähköposteja, ei meseä, ei hs.fin uutisia, ei mitään. Maailmaan ei ole minkäänlaista yhteyttä, tai niin sitä luulee. Kännykkä on so nineties...
Luin jostakin, että nettiriippuvuuden oireita ovat mm. se, että käyttää netissä tuntikausia päivässä, on pahantuulinen jos sinne ei pääse, pääseminen tuottaa selittämätöntä hyvän olon tunnetta (mites tää kirjoitettiinkaan, Anne?) ja että käyttö herättää huolta lähipiirissä. Näin huonosti minulla onneksi ei ole asiat.
Kyllä sitä tietysti kestää ilman, mutta huomaa harmistuksen, kun netti ei toimi. Joku pienikin asia jos jää hoitamatta, se kyllä tympäisee. Nyt lähdinkin sitten illan päälle yliopistolle nettiin, vaikka tähdellistä asiaa ei ollutkaan. Iso osa lähtöintoa oli kyllä se, että olen istunut päivän junassa ja muutenkin suljetuissa tiloissa. Lähtemällä sain vähän raitista ilmaa ja toisaalta Hanna sai tauon minusta ja päin vastoin. Ei tullut turha reissu, sillä sain kyllä kirjoitettua yhden "työsähköpostin", juteltua Anna-kamun kanssa mesessä ja kirjoitettua tätä blogia.
Mese on kyllä oiva laite, sillä puhuu vaikka maailman ääriin asti. Nytkin lyhytkin tsättäily virkisti. Mukava jutella vaihteeksi muunkin kuin vaimon kanssa. Pari viikkoa yhdessä 24/7, se on aika paljon äkkiseltään, uskokaa huviksenne.
Blogikirjoittaminen on myös kivaa, joskin tähän en sentään addiktoitunut onneksi ole. Voisin olla skriivaamatta, mutta tämän hauskuuden takia en viitsi olla. Toisaalta haluan hyvällä läpälläni auttaa myös kaikkia suonenjokilaisia kestämään kesän mansikkakarnevaaleihin asti.
Mutta asiaan palatakseni, enpä tiedä, osaisinko elää ilman nettiä kotona. Telkkua mulla ei ole, sen kyllä kestää. Huomasin taas television lähettyvillä aikaa vietettyäni, että ei sieltä kyllä oikein mitään tule. Sanomalehti meille tulee, mutta ei ole aina tullut ja on sitä kestänyt (hs.fi rules). Netittömyys olisi kuitenkin varmasti ongelma, sieltä löytyy aina keskusteluissa tarvittava tieto ja eemelit ja meset. On se hyvä.
Ovatko arvon lukijani addikteja vai mitä? Voisitteko elää ilman netsua? Ainakin tutuistani suurin osa lukee tätäkin viestiä kotonaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
