Netti on, rauhaa ei

Jatketaan tietotekniikan ihmettelyä ja lisätään mukaan ripaus filosofointia.

Päädyin tuossa yksi ilta sängyssä maatessani ihmettelemään internettiä. On se melkoinen. Netissä on ihan valtava määrä - oikeaa ja väärää - tietoa. Kaikki se on googlen, wikipedian ja muiden avulla ihan muutaman napinpainalluksen päässä.

Moneen mieltä askarruttavaan kysymykseen internet tarjoaa tiedon nopeasti. Ihmisten väliseen tiedonvälitykseen se on ehkä jopa vielä nopeampi. Sähköposti menee hujauksessa vaikka Australiaan ja mesettäminen on vaivaton ja ilmainen tapa puhua vaikka maailman ääriin. Olen niin vanha, että voin sanoa, että toista se oli ennen.

Netti on mullistanut maailman; maailma on oikeasti paljon pienempi ja ihmisten on mahdollista keskustella keskenään rajoista ja etäisyyksistä välittämättä. Tämä ainakin, jos tietyt taloudelliset edellytykset täyttyvät. Kun internetin esi-isää alettiin 1950-luvulla suunniTELLA, en usko, että kukaan on villeimmissä unelmissakaan osannut ennustaa nykytilaa.

Nyt pääsemme filosofiseen osuuteen. Yleensä, kun tulevaisuutta ennustetaan, osassa asioita ollaan ylioptimistisia, osassa pessimistisiä. 50-luvulla moni varmasti unelmoi 2000-luvulla olevan lentäviä autoja ja ihmismäisiä robotteja, mutta verkkojen kehitystä harva varmasti osasi ennakoida tarpeeksi optimisesti. Netti yhdistää nykyään idän länteen ja pohjoisen etelään, valonnopeudella.

Internettiähän suunniteltiin alun perin ydinsodan varalle. Tarvittiin tietoverkko, joka toimisi, vaikka osa siitä tuhoutuisi ydiniskussa. Kylmä sota ja pelko sävyttivät siis suunnittelutyötä. Kehitys onnistui suunniteltua paremmin. Itä ja länsi voi tsättäillä nyt yöt läpeensä keskenään ja läiskiä vaikka samalla korttia ajan kuluksi virtuaalipöydässä.

Mitä yritän sanoa? Vaikea selittää sitä. Mietin vain sitä, että jos 1950-luvun ihmiset olisivat voineet nähdä ennakolta internetin kehityksen 2000-luvulle, he olisivat hyvinkin voineet ennustaa yhden asian tulevan netin myötä. Nimittäin maailmanrauhan.

Ai miksikö? Kehitysuskoon mielestäni liittyy usein ripaus yltiöpositiivista suhtautumista tulevaan myös siinä suhteessa, miten uusi tekniikka vaikuttaa meihin ihmisiin. 2000-luvulla niin poliitikkojen kuin tavallistenkin ihmisten on mahdottoman helppo viestiä keskenään. Toisistamme on myös paljon tietoa saatavilla, väärinkäsityksille ei pitäisi olla niin paljon sijaa. Ero 1950-lukuun on äimistyttävä. Keskustelua ja yhteisymmärrystä, sitä siis 2000-luvun pitäisi olla.

No eipä ole.

Huokaus, taidan jättää filosofoinnin taas vähäksi aikaa vähemmälle. Tämä juttu oli päässäni jotenkin yksinkertaisesti ja hyvin ajateltu, mutta kun yritin sitä kirjoittaa paperille niin... No eihän tuota tajua varmaan kukaan:)

NP: Black Sabbath - Heaven and Hell (tämä on oikeasti kyllä hyvä biisi)