Myöhästelystä

Minua ärsyttää myöhästely. En tiedä, mistä se johtuu, kai sisälläni asuu pieni järjestyksestä pitävä tiukkis, joka pitää siitä, että paikalle tullaan ajoissa. Kyllähän tietysti joskus tapahtuu jotain odottamatonta, ja kaikki me olemme joskus myöhästyneet ja sitä pitää ymmärtää. Mutta ei aina.

Erityisesti minua ärsyttää ihmiset, jotka myöhästyvät aina. Tänään olin kahdella luennolla, joilla kummassakin oli suunnilleen samat noin 15 ihmistä. Näinkin pienessä ryhmässä useampi ihminen oli myöhässä ja kaksi molemmilta luennoilta myöhästynyttä eivät yllättäneet yhtään. Ne ovat samat kaksi ihmistä, jotka koko heidät tuntemani ajan ovat olleet aina myöhässä – joka paikasta, aina. En voi tajuta moista. Useampaan otteeseen olen itsekin kärsinyt heidän myöhästelystään.

En pidä heidän myöhästelystään, mutta olen sitä joutunut katsomaan ja siitä kärsimään. On vaikea täysin pitää mukavastakin ihmisestä, jos hänen ilmeisen välinpitämätön asenne aikatauluihin vaikeuttaa omaa elämää. Tuskin olen ainoa, joka on tuntenut itsensä halveksituksi saman henkilön myöhästyessä jälleen kerran sovitusta tapaamisesta.

Ajoissa tuleminen on toisten arvomista, mielestäni. En tunne ko. henkilöitä kovin hyvin, voi olla, että heillä on ihan oikeasti hyviä syitä olla aina myöhässä. Mitään selityksiä en ole kuitenkaan kuullut, vaikka joskus esmes olen kolmen ihmisen pienryhmäopetuksen aloittamista joutunut venyttämään yhden jäsenen myöhästellessä tapansa mukaan…

Enkä kyllä ihan äkkiä usko, että moista kaiken kattavaa myöhästymissyytä on olemassa. Se ei ole se, että ”on kiire”. Kellään ei ole aina kiire, ei niin kiire ainakaan. Jos ihminen on aina myöhässä, hän on mielestäni joko surkea organisoimaan asioitaan tai todennäköisemmin pelkkä välinpitämätön vätys. Yliopisto-opinnot ovat monesti läsnäolon suhteen aika löysiä, mutta se ei mielestäni oikeuta ainaista myöhästelyä. Jos on niin välinpitämätön, silloin voi mielestäni jättää kokonaan tulematta.

Mikä siis riivaa myöhästelijät?


Now playing: Children of Bodom - Punch Me I Bleed