Kävimme vaimon kanssa tänään ostoksilla. Ostimme kirkasvalolampun. Jossain mielessä yllättävä ostos mielestäni. En tiedä, kuvittelenko, mutta aika aikuismainen ostos.
160 egellä saisi äkkiseltään jotain muutakin kuin vain lampun. Rahalla saisi vaikka lentoliput Milanoon ja takas kahdelle. Kuitenkin päädyimme ostamaan kirkasvalolampun. Ehkä se on enemmän hyödyksi, ehkä sen valossa ei tee ihan niin paljon mieli ampua itseään.
Anteeksi huono vitsini, ei tässä itsetuhoisia ajatuksia ole kellään. On vaan kyllä alkanut kyrpiä tuo ainainen pimeys tuolla ulkona. Onhan tää jo ihan naurettavaa. Aamulla satoi taas lunta ja elättelin toivoa pienestä valkeudesta, mutta ei. Iltapäivällä satoi vettä ja illalla oltiin taas mustissa, Tampere ja minä. Kirkasvalohoito tulee tarpeeseen.
Aloin vaan miettimään, että onko ihmisillä kokemusta näistä vehkeistä? Jotenkin lamppu tuntuu sellaiselta, jonka ensimmäiseksi voisin kuvitella olevan anoppini ostoslistalla, ei omallani. Nyt se on kuitenkin hankittuna. Kirkasta on valo ainakin. Odotan jo innolla huomista aamupalaa, jonka voin syödä auringonpaisteessa.
Laitetta käsketään käyttämään viisi päivää peräkkäin, etäisyydestä riippuen 30-120 minuuttia kerrallaan. Saapa nähdä, olenko viikon kuluttua jo aurinkoisempi ihminen. Toivotaan, sillä yöuneni on ainakin tuntunut viime aikoina huonolta ja syytän siitä tietysti tätä pimeyttä.
Palaan tähänkin asiaan vähän myöhemmin, mutta sitä ennen haluaisin kysyä arvon lukijoiltani kokemuksia kirkasvalojutuista. Onko niistä apua, vai hassasinko rahani taas turhuuteen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti