30 minuuttia Maan elämää

Näin aikoinani erään elokuvan, joka sai minut ajattelemaan. Elokuvassa vuosien kuuntelun jälkeen SETI-tyypit nappaavat avaruudesta signaalin, jossa näyttää olevan järjellinen sisältö. Avaruusoliot lähettävät Maahan kuvaa Berliinin olympiaspeleistä ja Hitleristä. Paljon muuta en elokuvasta muistakaan.

Elokuvan juju on se, että kaikki radio- ja tv-signaalit ja muut vastaavathan sinkoilevat taivaalle ja avaruuteen. Lähinaapurimme muutamien valovuosien takaa olivat vastaanottaneet tv-signaalin vuoden 1936 olympialaisista ja lähettäneet sen takaisin viestiksi olemassaolostaan. Huono tsägä, että Hitler sattui olemaan kuvissa. Se herätti ihmetystä muistaakseni.

Pahemminkin voisi ehkä olla. Jos avaruudessa on älyllistä elämää, se voi olla minkälaista tahansa. Koko heidän aistisysteeminsä voi olla ihan erilainen kuin meillä, tekniikasta nyt puhumattakaan. Televisiokuvan havaitseminen ja tulkinta on siis varmasti hyvin vaikeaa.

Kuvitellaan kuitenkin, että jossain Alfa Centaurissa on planeetta Aam, jolla on älykästä ja teknisesti kehittynyttä elämää. Sikäläiset huomaavat meidän nurkilta tulevan jotain järjellisen oloista lähetystä. Aamin viisaimmat tiedemiehet alkavat tutkia keinoja tulkita lähetystä.

Pitkän ja vaivalloisen työn jälkeen he onnistuvat purkamaan televisiosignaalin niin, että ymmärtävät sen merkityksen. Vielä pitemmän ja vaivalloisemman työn jälkeen he rakentavat television, jota hekin voivat katsoa. Viimeinen voimainponnistus on se, että he koeluonteisesti muuttavat 30 minuuttia lähetystä heidän televisioonsa sopivaksi.

Kaikki ovat uupueita, kukaan ei jaksa enää tehdä mitään signaalin tulkitsemiseksi, mutta ei tarvitsekaan, sillä kaikki on tehty. Nyt tarvitsee vain istua ja seurata maapallon elämää 30 minuuttia.

Tässä vaiheessa on aika merkityksellistä se, minkä pätkän aamilaiset ovat tulkinneet. Maasta lähtee melkoinen kokoelma lähetysvirtaa avaruuteen. Onko tulkittu pätkä BBC:n uutisia, bollywood-elokuva vai ehkä ruotsalaista pornoa. Kaikki tämä vaikuttaa varmasti hyvin erilailla. Itse mietin tuossa joskus, että mitäpä jos kuvasignaali sattuisi olemaan MTV3:n arki-iltapäivästä muutaman vuoden takaa.

Mitä mahtaisivatkaan aamilaiset miettiä, kun näkisivät pienen studion ja halvat lavasteet? Lavasteissa pyörii neljä ihmistä ja vanha käppänä ruudullisissa housuissaan. Ihmiset ovat kerääntyneet pienen pöydän ympärille ja kaikki ovat selvästi kiihdyksissään. Jännittyneinä ja ihmeissään aamilaiset katsovat, kun käppänä kääntää jotain symbolikortteja pakasta ja jokainen huutaa vuorollaan ”Musta!!” ”Musta!!” ”Punainen!!” ja sitten manaillaan tai tuuletetaan. Käppänä itse on välillä aivan vauhkona.

Näyttäisi ehkä joltain tärkeältä uskonnolliselta riitiltä. Kortin värin arvaus ja siihen liittyvä kiihkeys menee ainakin allekirjoittaneen ymmärryksen yli. Oudompiakin ”riittejä” kuitenkin ehkä löytyisi puolituntisesta. Muistan sellaisenkin lajin kuin joku ”viidakkokeihäs” tai vastaava. Muistatteko sen, semmoisella teleskooppionkivavan ja stiletin yhdistelmällä tähdättiin tauluun…

Joskus – no myönnetään, että eilen kun sain idean tästä blogiaiheesta – mietin, että mikä tekee tuosta vehkeestä viidakkokeihään? Onko joku metsästänyt viidakossa joskus moisella vehkeellä? Sen sijaan, että olisi käytetty heitettävää keihästä tai käsissä pidettävää jäykkävartista keihästä, onko jossain metsästetty teleskooppionkivavalla, jossa on kärjessä stiletti? Mielenkiintoinen toimitus varmasti.

Voin sieluni kuvitella urhean metsästäjän käyvän sarvikuonon kimppuun. Hän hiipii lähemmäs, varoen ja peläten. Enää muutama metri. Metsästäjä makaa peloissaan pitkässä aluskasvillisuudessa, valtava peto muutaman metrin päässä. Tässä vaiheessa hänen oma kekseliäisyytensä tulee avuksi.

Koska hänellä on viidakkokeihäs, hänen ei tarvitse päästä huomaamatta metrin päähän sarvikuonosta. Ei, kahden metrin etäisyys riittää! Sitten urhea soturimme heilauttaa keihästään, slurrrrrrrrrr, putki pitenee ja,viuh töks, stiletti uppoaa onnellisen tietämättömän sarvikuonon kylkeen, joka ehtii nopeasti mielessään kirota viidakkokeihään nerokkaan suunnittelun ennen kuin kaatuu kuolleena maahan.

Se on viidakkokeihäs ja tätä mietin tänään. Kyllä aamilaiset varmasti ihmettelisivät 30 minuutin pätkää, sen voi todeta tästäkin kuvakokoelmasta. Tiedä sitten, uskaltaisivatko purkaa koodia enempää. Mainittakoon muuten, että tarkoitukseni ei ole liiemmin naureskella Spedelle. Mies teki omaa juttuaan koko elämänsä ja monta nerokasta asiaa sai aikaiseksi. Moista on pakko kunnioittaa.