Suomalaisella miehellä ei mene hyvin

Uutinen yksi. Uutinen kaksi. Kaksi uutista viikon ajalta. Kaksi miestä on murhannut naisen. Syy molemmissa on luultavasti erimielisyydet parisuhteen päättymisestä.

Suomalaisella miehellä ei todellakaan tunnu menevän hyvin. En tiedä kuvittelenko, mutta minusta tuntuu, että viime aikoina tämän tyylisiä uutisia on ollut aika paljon. Tapaamme muistaa asioita väärin, mutta mielestäni näitä on aiempaa enemmän. Vai mitä mieltä olet, lukijani, olenko ihan väärässä?

Parisuhde menee mönkään, mies tappaa naisen. Ikähaarukka näissä tapauksissa on nykyään 15 vuodesta ylöspäin, ylärajaa ei varmaan ole. Joku voi sanoa, että kyse on yksittäistapauksista, mutta mielestäni näitä yksittäistapauksia alkaa olla jo vähän liikaa. Missä vaiheessa tappamisesta on tullut tapa hoitaa parisuhdetta tai selvitä erosta? Käsittämätöntä!

Ja minkälaisia nämä tapaukset ovat?! Teinipoika tappaa tyttöystävän, kun menee bänks. Jämsäläismies yrittää kaivaa vaimoltaan parinkin veitsen avulla sydäntä rinnasta, kirjoittaa verellä mietelauseita seiniin ja oikeudessa puolustautuu fläppitaulun avulla. Tampereen yliopiston opiskelija tappaa kylmäverisesti exänsä, eikä vaikuta katuvalta. Nämä ovat vain muutamia, jotka nyt tulivat mieleen tältä istumalta. En ymmärrä.

Suomalaisella miehellä ei mene hyvin. Kyllähän se on aivan käsittämättömän kauheaa, jos rakastaa jotain ihmistä, on ollut mahdollisesti pitkäänkin parisuhteessa ja toinen ilmoittaa haluavansa lähteä. En halua edes kuvitella moista omalle kohdalleni. Totuus kuitenkin on, että kukaan meistä ei tiedä, kenen kohdalle tuo sattuu. Kaikkien meidän elämät menee eri tavalla kuin suunnittelemme, toisilla vastoinkäymiset vaan on isompia. Eikö meillä miehillä ole muita keinoja käsitellä näitä väistämättömiä vaikeuksia kuin tappaminen?

Tietyt ihmiset – miehet – puolustautuvat tässä vaiheessa sillä, että kyllä naisetkin ovat parisuhteissa väkivaltaisia. Valitettavaa, mutta totta. Totta kuitenkin on myös se, että miehet ovat väkivaltaisempia ja varmasti useammin tappavat. Miksi on niin? Olisikohan syynä vääränlainen miehen malli?

Suomessa miesten ongelmat on monesti hoidettu äijämäisesti viinalla. Suomi kesti talvisodan äijämäisesti hempeilemättä, niin syytä on kestää pikku vaikeudetkin. Viikonloppuna voi nollata kossulla. Juominen, puhumattomuus, työhulluus, asioiden peittely, se on äijän tapa ratkaista ongelmat. Äijä ei taivu niiden edessä, vaan hammas irvessä painaa menemään. Se on vaan paha, kun se äijä katkeaa. Silloin joku saattaa kuolla.

Auttaisikohan uudenlainen miehenmalli? Voitaisiinkohan näitä tapauksia välttää, jos mies saisi itkeä, mies saisi puhua asioista ja, mikä ehkä tärkeintä, mies saisi epäonnistua ilman, että tarvitsee hävetä? Voi olla. Miten näitä asioita voitaisiin sitten edistää, sitä en valitettavasti tiedä. Voin sanoa vain seuraavaa: jos jotakuta tätä lukevaa miestuttavaani alkaa ahdistaa, niin pyydän, että tule juttelemaan. Ei ongelmat ratkea aina juttelemalla, joskus ne ratkeaa vain kärsimällä. Mutta se on fakta, että mikään ongelma ei ole niin ylitsepääsemätön, että sen takia kannattaa pilata oma ja lähipiirin elämä tyystin.