Hesarin netissä oli uutinen klassisen musiikin suosion laskusta. Asiasta myös keskusteltiin sivuilla, ja siitä kai ajatukseni virtaavat enemmän kuin tuosta uutisesta.
Minua kovin ihmetyttää ajatus siitä, että ihminen vanhetessaan siirtyy musiikkimaussaan klassisempaan suuntaan. Onko moinen vielä vallalla jossain? Kyllähän musiikkimakuun tulee uusia sävyjä, mutta ei sen tarvitse välttämättä korkeakulttuurisemmaksi (koko termi pitäis heittää mäkeen) muuttua. Ei tulevaisuuden vanhainkodeissa ehkä Pikku-G soi, mutta Metallica ja Iron Maiden varmasti.
Saapa nähdä, miten kauan klassinen musiikki saa pitää statuksensa aikuisten ja sivistyneiden ihmisten musiikkina. Tiedän, tiedän, eihän sillä varsinaisesti enää moista statusta ole, mutta aika paljon yhteiskunnan varoja menee korkeakyldyyrin tukemiseen. Kyllä se kertoo jostain asemasta.
Sata vuotta sitten kuolleen tyypin musiikin esittäminen pidetään tärkeämpänä kuin rockin. Se on arvokkaampaa. Klassisen korkean aseman on huomannut jo siitä, miten paljon Helsingissä on eräs monttu herättänyt keskustelua.
Mitä yritän sanoa? En tiedä, ajatus ei puolikrapulaisessa miehessä juokse. Lähinnä statementtini on se, että se on kyllä ärsyttävää, kun musiikkia arvotetaan. Klassinen on älykkäämpää musiikkia kuin hevi -tyylillä ja toisaalta tyylilajien sisälläkin. Kyllähän Led Zeppelin on arvokkaampaa kuin Lamb of God, siinä on heritagea jne. Eikö voitais vain kuunnella musaa, sitä musaa, josta pidetään?
Joo ei tästä nyt tule valmista, yritetäänpä huomenna uudestaan.
Lopuksi kuitenkin vielä korkeakorkeakulttuuria. Seuraava pätkä kertoo Beethovenin elämästä. Ei ollu äijällä helppoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti