"Aiotteko syödä äitini?"

Hieman vielä kepeää settiä.

Jos joku haluaa pukinkonttiin maailman parasta hymööriä edullisesti, hän suunnatkoon askeleensa Anttilaan.

Anttilan laareista irtoaa Monty Pythonin Lentävää sirkusta kympillä per tuotantokausi. Kuva levyillä on surkea, extroja ei ole, mutta silti kauppa kannattaa. Sarja kokonaisuudessaan on erinomainen ja Lentävän sirkuksen kakkoskauden veroista huumoria ei ole tehty, eikä varmasti tulla tekemäänkään. Älyttömät ideat, hiotut kässärit, loistava näyttelijätyö ja täydelliset ajoitukset, ei huippukomediaan muuta vaadita.

Ohessa pari esimerkkiä päivää piristämään. Eka on lyhyt pätkä, joka liittyy erääseen Pythonien kummista lempiaiheista, eli kaloihin. Hulvaton mielestäni. Vastaavia absurdeja lyhäreitä löytyy lukemattomia. Mistä ideat näihin, en voi ymmärtää.

Toinen pätkä on pidempi ja siinä ilmenee Pythoneille tyypillinen piirre linkeistä, joiden avulla sketsit eivät aina lopu olleenkaan, vaan siirtyvät usein tahallisen heppoisten aasinsiltojen avulla uusiin tilanteisiin. Sketsisarjan viimeinen pätkä taas on Pythoneita shokeeraavimmillaan. Kuka oikeasti nykyään uskaltaisi tehdä samasta aiheesta yhtä härskiä pilaa?

Pojilla on ollut mielestäni terve asenne elämään. Kaikelle voi nauraa, jos hyvä maku muistetaan tai vaihtoehtoisesti unohdetaan kokonaan. Niin se on mielestäni, ei asioita kannata liian vakavasti ottaa. Mutta minkälainen tyyppi voi saada päähänsä repliikin, johon koko komeus loppuu? En tajua, mutta hautaustoimisto-osio kaiken kaikkiaan mauttomuudessaan loistava pätkä ja tikahduttavan hauska.