Ryssävihasta

Jo aiemmin olen valitellut sitä, että mielestäni suomalaisuutta (mitä se sitten onkin) rakennetaan nykyään liiaksi viime sotien kautta. Tästä on yhtenä seurauksena minua monesti kovin ihmetyttävä ryssäviha.

Elämme maailmassa, joka on isompi kuin se kylä johon synnymme. Enää ei tarvitse koko elämää kököttää savutuavssa ja kyräilä toukolalaisia, vaan voi ihan reilusti hypätä vaikkapa lentokoneeseen ja matkustaa morjenstamaan saksalaisia. Ulkomaalaiset yksilötasolla eroavat meistä monesti aika vähän. Tietämättömyys kuitenkin aiheuttaa ennakkoluuloja.

Kun astuu ulos asunnostaan ja kävelee vaikkapa Tampereen keskustaan, niin siinä kohtaa nopeasti monen kansallisuuden edustajia. Ovatko jotkut mulkumpia kuin toiset, pitäisikö joitakuita inhota enemmän kuin muita? Ehkä kyllä, mutta minun ääliölistallani suomalaiset juntit ovat kyllä kärjessä, niille pärjäävät korkeintaan humalaiset britit.

Näin se on varmasti monella muullakin, onneksi. Erityisesti nuorempi polvi on pääsemässä tilanteeseen, että venäläisiin voidaan suhtautua suurena naapurinamme, eikä suhtautumista määrää se, että Joe-setä pelkäsi Aatua ja hyökkäsi Suomeen 1939. Välillä kuitenkin ryssävihaajat pääsevät ääneen.

Hesari uutisoi tänään siitä, että moni Saimaan arvokkaimmista mökkitonteista päätyvät ulkomaalaisiin - usein venäläisiin - käsiin. Itselleni tuo on se ja sama. Jos Suomen rannat rakennetaan omakotilähiötyylillä täyteen mökkejä, niin kyllä siinä yksilön mökkikokemus kärsii. Kärsimys ei kuitenkaan ole mielestäni riippuvainen omistajan kansallisuudesta.

Hupsua luettavaa taas tuo keskustelu-osio. Joku siellä pelkää, että ennen ei tarvinnut laittaa ovea lukkoon ja nyt tulee venäläiset, jotka vie heinäseipäätkin. Provo tai ei, viesti sai hyvän vastineen. Aiheellisesti toinen keskustelija huomautti, että jos venäläinen maksaa mökistään 830 000 egeä, kuten esimerkkimökin hinta oli, hän tuskin vaivautuu naapurin heinäseipäitä varastelemaan.

830 donaa on kyllä älytön hinta. Ei ihme, että ostajat ovat ulkomaalaisia, jos moisia mökkejä kaupitellaan. Karu totuus on se, että Suomessa on aika vähän sellaisia raharikkaita, jotka moisia voisivat ostella. Vähän halvemmissakin ostajat varmasti harvassa, koska suomalaiset ovat keskimäärin niin saakuran pihejä.

Sitä vaan jäin lopulta miettimään, että paljonkohan nyky-Venäjän pitäisi antaa maata Suomelle, jotta 1940-lukua elävät keski-ikäiset änkyrät suostuisivat unohtamaan Suomen kokemat vääryydet? Riittäisiköhän, jos raja vedettäisiin Uralille?

NP: Ei taaskaan mitään, kumma kyllä.