Voiko silmiinsäkään enää luottaa?

Kamuni Joonas kirjoitti blogissaan tänään valaistumisestaan valokuvaamisen suhteen. Valaistus tapahtui visuaalinen journalismi -kurssin yhteydessä. Kirjoitan saman kurssin eri osa-aluuesta, eli photoshoppaamisesta. Sekin valaisi.

PhotoShop on grafiikka-ohjelmien mersu. Juukelin kallis ohjelma, jolla voi tehdä yhtä ja toista. Olen aiemmin osannut käyttää sitä vähän, tämänpäiväisen opetuksen jälkeen moninkertaisesti enemmän. Yhtä asiaa aloin miettiä tämän päivän jälkeen.

Omiin silmiinsä ei voi luottaa yhtään. Tiesin sen jo aiemmin, mutta nyt se on entistä helpompi uskoa. Fotarilla voi tehdä vaikka ja mitä, eikä se vaadi kummoistakaan taitoa. Entäpä sitten, kun se homman osaa? Siitä tulee äkkiä sanomista.

Viime aikoina on puhuttu ainakin jostain Beirutin taivaasta lehtikuvista puhuttaessa. Joku tyypsä oli vähän lisännyt Israelin iskuja tai jotain muuta käsittelevään kuvaan vähän extra-pilviä taivaalle draamaa lisätäkseen. Eihän se vielä maata kaada, mutta heiluttaa ainakin. Tulee mieleen, että mitä kaikkea on fotaroitu ja kukaan ei ole tiennyt mitään. Kuulostaa vaaralliselta, sillä yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ohessa on kolme kuvaa Tampereen Hämeenpuistosta. Omaksi ilokseni hieman fotaroin sitä. Aikaa meni minuutti ja nyt pystyn vaihtamaan kuvassa olevan auton värin mieleisekseni. Käsittely on tehty todella kovakouraisesti, eikä kuva kestä lähempää tarkastelua, mutta lehtikuvakoossa sanomalehtipaperilla ero olisi jo huomaamattomampi. Muutaman minuutin lisäräpeltämisellä saisin minäkin jo paremman aikaiseksi, eikä sitä enää ihan tuosta vaan huomaisi käsitellyksi kuvaksi. Entäpä kun asialla on ammattilainen?

Näetkö sinä noista pikkukuvista, mikä on auton aito väri? Ei kannata uskoa kaikkea mitä näkee...

NP: CoB - Banned from Heaven