Olen jonkinasteisesti riippuvainen netistä, sen huomasin tänään. Tulimme Hannan kanssa kotiin reissusta ja kirottu nettimme ei toiminut. Se on brakannut jo pari viikkoa, välillä toimii, välillä ei. Tympii.
Se on jotenkin orpo olo, kun ei ole nettiä. Ei tiedä oikein mistään mitään. Ei voi tarkastaa sähköposteja, ei meseä, ei hs.fin uutisia, ei mitään. Maailmaan ei ole minkäänlaista yhteyttä, tai niin sitä luulee. Kännykkä on so nineties...
Luin jostakin, että nettiriippuvuuden oireita ovat mm. se, että käyttää netissä tuntikausia päivässä, on pahantuulinen jos sinne ei pääse, pääseminen tuottaa selittämätöntä hyvän olon tunnetta (mites tää kirjoitettiinkaan, Anne?) ja että käyttö herättää huolta lähipiirissä. Näin huonosti minulla onneksi ei ole asiat.
Kyllä sitä tietysti kestää ilman, mutta huomaa harmistuksen, kun netti ei toimi. Joku pienikin asia jos jää hoitamatta, se kyllä tympäisee. Nyt lähdinkin sitten illan päälle yliopistolle nettiin, vaikka tähdellistä asiaa ei ollutkaan. Iso osa lähtöintoa oli kyllä se, että olen istunut päivän junassa ja muutenkin suljetuissa tiloissa. Lähtemällä sain vähän raitista ilmaa ja toisaalta Hanna sai tauon minusta ja päin vastoin. Ei tullut turha reissu, sillä sain kyllä kirjoitettua yhden "työsähköpostin", juteltua Anna-kamun kanssa mesessä ja kirjoitettua tätä blogia.
Mese on kyllä oiva laite, sillä puhuu vaikka maailman ääriin asti. Nytkin lyhytkin tsättäily virkisti. Mukava jutella vaihteeksi muunkin kuin vaimon kanssa. Pari viikkoa yhdessä 24/7, se on aika paljon äkkiseltään, uskokaa huviksenne.
Blogikirjoittaminen on myös kivaa, joskin tähän en sentään addiktoitunut onneksi ole. Voisin olla skriivaamatta, mutta tämän hauskuuden takia en viitsi olla. Toisaalta haluan hyvällä läpälläni auttaa myös kaikkia suonenjokilaisia kestämään kesän mansikkakarnevaaleihin asti.
Mutta asiaan palatakseni, enpä tiedä, osaisinko elää ilman nettiä kotona. Telkkua mulla ei ole, sen kyllä kestää. Huomasin taas television lähettyvillä aikaa vietettyäni, että ei sieltä kyllä oikein mitään tule. Sanomalehti meille tulee, mutta ei ole aina tullut ja on sitä kestänyt (hs.fi rules). Netittömyys olisi kuitenkin varmasti ongelma, sieltä löytyy aina keskusteluissa tarvittava tieto ja eemelit ja meset. On se hyvä.
Ovatko arvon lukijani addikteja vai mitä? Voisitteko elää ilman netsua? Ainakin tutuistani suurin osa lukee tätäkin viestiä kotonaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Totta kyllä toi riippuvuus. Aloin itse Pohjanmaalla jouluvietossa huolestua itsestäni: jopa jouluaattona piti päästä kattoon sähköposti ja facebook, vaikkei ainakaan maileja odotettavasti kukaan jouluaattona lähettele. Mesessäkin tunsin itseni jouluna jonkinlaiseksi friikiksi: linjoilla oli aattoyönä ja joulupäivänä kovin hiljaista... joillain oli ilmeisesti pyhinä parempaakin tekemistä kuin netissä hengailu. Itse en vain sellaista tekemistä keksinyt :)
Tuo on kyllä tuttua. Sähköposti pitää tarkastaa mielellään joulunpyhinäkin, vaikka ei sieltä ole mitään odotettavissa edes Vostokin humpuukilistalta. FB:ssäkään ei tapahdu koskaan mitään, mutta pitää käydä..
Itse olen varsinkin yökyöpeli-olotilassa monesti yksin mesessä. Helposti tulee sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain muuta, eli vaikkapa nukkua:)
"Toisaalta haluan hyvällä läpälläni auttaa myös kaikkia suonenjokilaisia kestämään kesän mansikkakarnevaaleihin asti.
" Pahoittelut ystäväni, mutta luulen et Suonenjoelta ei löydy muita kuin minä, jotka blogiasi lukevat. Jos joku tunnustaa niin vois ilmoittaa - saisin kaverin...
Lähetä kommentti