Nykyään ei lehteä voi enää avata ilman, että törmää sanaan Facebook. Ihan sama onko kyseessä Koskipuiston kukkaistutuksia käsittelevä uutinen vai Kataista arvosteleva kolumni, FB on mukana.
Täytyy sanoa, että ei se kovin ihmeellinen härpäke loppuviimein ole tuo FB. Häviää yhteisöllisyydessään monessa kohtaa esmes Hattrickille mielestäni. FB mainostaa itseään, että se on ”a social utility that connects you with the people around you.” On parempiakin kommunikaatiotapoja, mutta FB sai yhden pisteen eilen.
Heh, aika hassua, tähän tarinaani näyttävät liittyvän blogikaverini, joten voin linkittää heitäkin taas. Päivemmällä olin Joonaaksen kanssa katsomassa fudista. Se ei nyt liity asiaan, muuta kuin että menin sieltä kotiin. Matkalla mietin, että olisiko ollut tarvetta kysäistä, josko Annaa olisi bisse kiinnostanut iltasella. Vähän olimme asiasta nimittäin puhuneet mesessä. No, en kysynyt.
Sen sijaan tulin kotiin ja sain kuningasajatuksen. Jumitin itseni sohvan nurkkaan ja aloin lukemaan John Irvingiä. Pitkästä aikaa. Ehtaa Johnia, alle 20 sivua ja jo oli miehen naama naisen haaroissa. Kuuntelin musiikkia tietokoneelta ja jotenkin, en muista mistä se alkoi, päädyimme kirjoittelemaan meseen Annan kanssa. Ja keskustelimme osin myös Facebookista – totta kai.
FB:n yksi perusominaisuuksiahan on tää status-juttu. Ihan hauska juttu kai, vaikka useimmiten – tervettä kyllä – ilmoitukset ovat monta päivää vanhoja. Huomasin Annan tuoreeksi kommentiksi, että hän oli ”feeling blue”. Kysäisin, että mikäs nyt niin blueksi on pistänyt. Ei onneksi mitään vakavaa. Kuitenkin, kun itsekin olin vielä vähän SNAFU, kuten statukseni kertoi, kysäisin, josko kaltsu Annalle maistuisi. Ajattelin, että vähän bluen seura voisi olla hyvää lievästi SNAFUlle. Ja olihan se.
Mutta siis mietinpä vaan, että tuskinpa olisin tullut kysyneeksi Annaa kaltsulle ilman FB:tä. Olisin jäänyt kotiin lukemaan kirjaa sen sijaan. Ei huono vaihtoehto sekään, mutta ehkä piirun verran paremmalla tuulella olin nukkumaan mennessäni, kun olin Annan seurassa Irvingin sijaan. Mutta pointtina siis se, että FB saattaa konnektoida sut ympärillä oleviesi ihmisten kanssa.
Olipas pointitonta sepostusta. No, sainpa ainakin linkitellä sivustoja.
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Vaikka koko fb-touhu onkin aika pöllöä välillä, niin kyllä siitä iloakin on! Osittain verkostoitumisen ansiosta sain hieman harmaan päivän lopuksi hyvää seuraa ja hyvän mielen. Tyhmiltäkin tuntuviin villityksiin kannattaa lähteä joskus mukaan. :)
Lähetä kommentti