perjantai 2. marraskuuta 2007

Taidanpa jäädä kotiin makaamaan.

Kun tuossa viikko sitten olin Pietarissa, näin jotain, mitä onneksi ole aiemmin muistaakseni nähnyt. Ruumiin keskellä jalkakäytävää. Nevskillä makasi muovilla peitetty ihminen, kassi ja toinen kenkä viereen asetettuna. Tuskin voi olla muuta kuin kuollut ihminen, ja Nevskin tuntien lienee jäänyt auton alle. Pietarin metrosta puolestani kuulin, että sitä ei suositella tummaihoisille (joita näkee kaupungissa käsittämättömän vähän) tai selvästi aasialaisperäisille ihmisille. Saattaa tulla kärhämää, pahimmillaan lähtee henki.

Omalta kohdaltani ainoa kontakti metrossa paikallisiin tuli, kun rinkan kanssa nysvätessäni meinasin kompuroida kerran ja joku paikallinen auttoi minua pysymään pystyssä. Suurkaupungin metrot ovat kuitenkin vähän arveluttavia pienelle pojalle, enkä ulkomaalaisena mieluusti myöhään Pietarin metrossa yksin istuisi.

Kotiin palattuani olo turvallisempi jo pelkästään siksi, että ympyrät ovat tuttuja. Tämän päiväisessä Hesarissa oli kuitenkin juttu, joka muistutti, että eipä taida asiat olla sen paremmin täälläkään. Kirveen heiluttelusta muistui mieleen Helsingin metrossa sattunut tappo. Kaikki varmasti muistavat, mitä naispyöräilijälle tapahtui Itsenäisyydenkadulla taannoin. Alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että sitä saa olla tyytyväinen jo siitä, että kaupunkikierrokselta selviää hengissä kotiin. Ei kiva, ei todellakaan. Oikeasti pelottava ajatus, että koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa kelle tahansa.

Taidan pelata varman päälle ja erakoitua asuntooni. Vaikka ei täälläkään taida turvassa olla. Puukottaa joko vaimo tai kaverit...

Ei kommentteja: