Koska Leena tuhosi lauantaina ottamani valokuvan pisuaarista, johon joku oli Doriksessa oksentanut, joudun jättämään vessafilosofoinnin toiseen kertaan.
Puhutaan journalismista ja hivistä. Samasta tutkimuksesta voi saada monenlaista otsikkoa.
Päivän positiivinen uutinen. Perinteiseen tapaan hyvillä uutisilla ei lehtien palstoja täytetä. Pohjoismaalaisten hiv-positiivisten elämänlaatu paranee. Tosin vielä on vähän matkaa moneen sairauteen, jos alle puolet kertovat esimerkiksi vanhemmilleen. No, eipä kai aikuisena ihan kaikesta kerrota kotiväelle, varsinkaan kun hiv ei näy päällepäin kuin ennen muinoin eli varsinaista selittelyn tarvetta ei oikein ole..
Yle kirjoittaa tutkimuksesta sivuillaan pitemmälti, mutta aihevalinta onkin negatiivinen. Ikävistä asioista kelpaa paukuttaa.
Otsikko on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. ”Hiv-potilaat salaavat tartunnan läheisiltään”. Tutkimuksen mukaan lähes jokainen kertoi kuitenkin hivistä puolisolleen. Itselleni läheisin ihminen ihminen on pitkällä pitkällä erolla vaimoni. Kaikkien ero ei ehkä ole yhtä pitkä, mutta kyllä oma puoliso on yleensä se läheisin. Miten niin siis hiv-potilaat – mielenkiintoinen termi tuo ”potilas” – salaavat sen läheisiltään?
Läheisimmille se kerrotaan, työkavereille ja muille ei. En kyllä ihmettele, kyllähän se melkoinen stigma on yhä ja varmasti on paljon punaniskajuntteja, jotka eivät uskaltaisi vessaa käyttää, jos toimistolla olisi joku hiv-positiivinen.
Hämmentävä uutinen oli tuo, että 30 prossaa kyselyyn vastanneista ilmoitti harrastaneensa suojaamatonta seksiä tartunnastaan huolimatta. Tämä siis kaiketi sen jälkeen, kun tieto taudista on tullut. Kummallista välinpitämättömyyttä. Tartuntariski – vaikka kohtalaisen pieni onkin – on aina olemassa. Ja ei kai kukaan diabetes-riskiäkään kenellekään halua? Itsekään en kyllä kondomeista oikein perusta, mutta ei varmaan olis huono idea käyttää niitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti