Historiaa, ra-ta-taa

Onko Suomella historiaa ilman sotaa?

Joulu lähestyy, samoin Suomen 90-vuotispäivä. Historiankirjoja tarjotaan siis pukin konttiinkin. Luinpa tänään Suuren suomalaisen kirjakerhon esitettä ja taas vähän tympäännyin. Suomi 90 vuotta -sivulla tarjolla oli 7 erilaista kirjaa.

Kirjoista yksi oli yleisteos Suomen historiasta, yksi kertomus marskin 1900-luvun alun matkasta Aasiassa ja viisi muuta kertoivat toisesta maailmansodasta. Jee, jee, Jerry Cotton. Sama ilmiö on nähtävillä jokaisena isänpäivänä myös. Suomalaisille Miehille tarjotaan Suomen historiaa, ruokalajeina ovat vuodet 1939–1945 tai Mannerheim.

En mitenkään pienimmässä määrin halua dissata noita vuosia, niiden tapahtumia ja merkitystä Suomelle, mutta joskus minua ihmetyttää, että eikö Suomella oikeasti ole muuta historiaa kuin sotahistoria? Yhä edelleen näyttää siltä, että suomalaista identiteettiä rakennetaan vain ja ainoastaan talvisodan kautta. Älytöntä.

Itse en rakenna oma kansallistunnettani sodan kautta. En voi, sillä onnekseni tiedä sodasta mitään. Olen pullamössösukupolvea. Jos joku haluaa lukea Suomen sodista, se suotakoon, mutta voisikohan joku yrittää keksiä jonkun ei-sota-aiheen, jotta voitaisiin seuraavaksi isänpäiväksi julkaista jotain muuta kuin ”uutta tietoa ja ennen julkaisemattomia valokuvamateriaalia” sisältävän Raatteen tietä käsittelevän kirjan. En minä sitäkään varmasti haluaisi tilata, mutta olisi mukava sellainen edes nähdä.