keskiviikko 28. marraskuuta 2007

Rähjäinen, eksyksissä ja aineissa

Löysin hauskan kuvan koneeltani ja täytyy nyt palata vielä hevilyriikoihin, joita käsittelin veli Apusen Aamulehti-kirjoituksen jälkeen täällä.

Joku aika sitten kuuntelin kotona musiikkia. Sattuipa soimaan Children of Bodomin loistava veto nimeltä Trashed, Lost & Strungout. Aloin miettimään, että mistähän Akku oikein mahtaakaan laulaa. Kuuntelen musiikkia sen takia, että tykkään siitä, miltä se kuulostaa. Sisältöjä en siitä etsi, vaan hyviä viboja. Joskus kuitenkin akateeminen mielenkiinto herää ja on kiva lukea lyriikoita. Useimmiten kyse on uteliaisuudesta, joka on tunnetusti yksi rakastettavimmista luonteenpiirteistäni.

Tässä ensiksi kuitenkin video kappaleesta. Voitte kokeilla ja kuunnella, saatteko sanoista itse selvää. Biisi on hyvä, kuten sanoin. Olen joskus haaveillut radiokanavasta, joka olisi vaihtoehto kaikelle sille mitäänsanomattomalle skeidalle, jota aallot on täynnä. Tuolla radiokanavalla soisi juurikin tämä yksi ainoa biisi ikuisesti repeatilla. Se on haaveeni, ei ehkä koskaan toteudu.

Mutta asiaan, kyse oli siis biisin sanoista. Omistan Trashedin peräti kahdessa olomuodossa, sekä EP-version että Are You Dead Yet? -pitkäsoiton, jolta viisu myös löytyy. Paha kyllä kummassakaan ei ole kappaleen sanoja bookletissa. No eiku nettiin.

Kävin parillakin sivustolla katselemassa, josko sanoja löytyisi ja löytyihän niitä. Oheisessa kuvassa on vertailtavana kahden varsin suuren sivuston sanat tälle biisille. Ihmiset ovat korvakuulolta kirjoittaneet sanat ylös ja avuliaina laittaneet ne nettiin. Hauskaa on se, että nämä kaksi versiota eivät muistuta toisiaan sitten niin yhtään. Mielestäni jo alkujen täysi erilaisuus on hyvin koomista. Ei voisi kuvitella, että kyse on samasta biisistä.

Ainoa asia, joka näitä versioita yhdistää, on se, että ne ovat molemmat täyttä non-senseä. Molemmat versiot ovat todennäköisesti yhtä kaukana totuudesta. Sillä toisaalta ei ole väliä, sillä CoB:n tuntien sanat muutenkin ovat jotain tyhjänpäiväistä. Niin se parhaimmillaan mielestäni onkin. Ääni on vain yksi instrumentti muiden joukossa ja sisällöllä ei ole väliä.

Tämä kannattaa muistaa, kun dissaa hevimiehiä saatananpalvojina ja lapsenmurhaajina. En ole varmasti ainoa, joka pitää sanoja yhdentekevinä. Timppa Rautiais -fanit, joihin karpomaisuus ja kornit riimit vetoavat, ovat sitten asia erikseen.

Ei kommentteja: