150. kirjoitus

Pyöreitä lukuja siis.

Joskus tuossa alkukuusta taisi uutisissa olla ekan kerran, että amerikkalainen vieterinnyplääjä Joe Satriani haastaa Coldplay-yhtyeen oikeuteen plagioinnista.

Mielenkiintoista kyllä nähdä, miten tuossa käy. Mielenkiintoista on myös se päteminen puolesta ja vastaan, mitä Juutuubissa on ja kaikki "onhan sitä ennenki kopioitu" -koosteet. Sieltä saa siis viihdettä, jos pyhien löhöilyvaihde on jäänyt päälle.

Kuitenkin kaikessa tässä taas unohdetaan se tärkein asia. Sehän on, että tää mainittu Coldplayn biisi on aivan tajutonta kuraa. Kuka oikeesti kehtaa myöntää kuuntelevansa tätä?



Ei jumaleisson. Joskus kuullut CP:stä sen määritelmän, että ne tekee musiikkia, jota humanistimiehet voivat kuunnella, kun he sunnuntaisin masturboivat vessassa ja itkevät. En tiedä, mitä tuo nyt oikein meinaa, mutta hyvä määritelmä.

NP: Ei ainakaan Coldplay

Pelko on heidän aseensa

Lähtöportti ulkoa:


Lähtöportti sisältä:

Ryanair on kyllä melkoinen. Ohessa kuva Riikan lentokentältä. Taikahetki on käsillä, lento lähtee kohta.

Ryanilla on kireät ehdot matkustamiseen, check-in menee kiinni tiettyyn aikaan, eikä lentokone odottele mattimyöhäisiä. Ihmisiä hallitaan pelolla.

Juuri kävin pikaekskursiolla Baltiassa ja molempiin suuntiin mentäessä ihmiset jonottivat portilla massana jo ennen kuin lentokone oli saapunut. Riittää, että henkilökuntaa tulee pömpelin taakse valmistelemaan jotakin.

Riikassa sentään voi ajatella, että entä jos se lentokone on jossain toisaalla. Tampereella ei ollut koko kentällä yhtään konetta missään... Ei se voi siis ilman sinua lähteä.

Vai onko se sittenkin se oman penkin valinnanvapaus? 40 minuutin lennolla se onkin tärkeää. Ehkä ihmiset vain haluavat seistä puoli tuntia ennen pitkää istumista, mistä minä tiedän?!

Moni yritys voisi kuitenkin ottaa Raiskulta mallia. Alistair MacLeania lainatakseni: pelko on aseeni.


NP: Nada.

Historiasta

Jokainen sukupolvi kirjoittaa oman historiansa, näinhän sanotaan. Ja totta se on. Samoja asioita tutkitaan menneisyydestä kerta toisensa jälkeen. Näkökulmat ja tulokset vaihtelevat ja niihin vaikuttaa suuresti tutkimusaika.

Rooman tuhon syitä on spekuloita iät ja ajat. Muistan, että asiaa kysyttiin lukiossa kokeessa kerran. Vastasin kysymykseen ja epäilin, että todennäköisimmin syyt olivat taloudellisia ja poliittisia. Älynsä tiedostava lukiolainen syyttää monesta asiasta taloutta ja politiikkaa.

Muitakin syitä on, mm. se usein kuultu lyijymyrkytys. Männäviikolla kuulin kuitenkin teorian, joka todisti oikeaksi tuon alun lausahduksen.

Mikä on asia, josta puhutaan useimmissa kehittyneissä maissa ympäri maailman, mikä nykyinen ilmiö on lyönyt itsensä läpi maasta riippumatta? Siitä ei olla yhtä mieltä, mutta siitä puhutaan. Aivan oikein, se se on. Ja siksipä jotkut tutkijat ovat nyt tulleet siihen tulokseen, että ilmastonmuutos saattoi aiheuttaa Roomankin tuhon... Näin se menee.

Kuvassa muuten Caesar-salaattia ja ei, nimi ei liity mitenkään tähän Roomalaiseen Julleen.

NP: Kalmah - Man of the King

Teini-ikä koko ikä

Joku päivä sitten kirjoitin puhelinten vertailusta teinikinastelutyyliin. On toinenkin tapa, jolla teini-ikä voi jäädä päälle.

Näin aikoinani, kun kerran Jykylässä menin töihin, niin sellaisessa puisessa hiekoitushiekkasäiliössä spray-maalikirjoituksen. Joku oli kylkeen vetänyt "Arbeit macht frei".

Luultavasti joku teini oli ollut kerrankin hereillä historiantunnilla ja kuullut tuon sloganin. Ajatteli sitten olevansa nokkela ja säpsähdyttävä.

Teineille se suotakoon. Mutta entäpä sitten, kun aikuinen ihminen kirjoittaa niin jonnekin? Ja vielä poliitikko julkiseen tilaan. Voi hyvänen aika sentään. Mitä seuraavaksi? Mitä yläasteelaisempaa voisi keksiä? Tai ei, en halua tietää.

NP: Diablo

Sivuni verkossa

Nyt on verkossa vihdoin kunnon asiaa muallakin kuin mun blogissa.

TJEU: www.jussikoivisto.net

Yli, maan ääreen

Pitkästä aikaa olen lukenut jotain historiaan liittyvää. Näin kirjakaupassa kirjan Fernão de Magalhãesin johtaman retkikunnan kuuluisasta matkasta. Hehän kiersivät ensimmäisenä maailman, jos pyramidit rakentaneita avaruusolioita ei lasketa:)

On se ollut melkoista hommaa tuona aikana. Tämäkin retkikunta päätyi syömään nahkaosia laivoistaan. Laivamatkailu ei tosiaan ollut mitään herkkua. Nälkää ja epävarmaa tuulten armoilla oloa. Mielenkiintoinen aihe, mutta en kirjoitustyylistä perusta. Kannattanee silti tutustua.

Kuten nyt tiedämme, retkikunta onnistui matkassaan ja selvisivät takaisin Sevillaan ison neilikkalastin kera. Hauska sattumus kuitenkin loppumetreillä uhkasi koko retkeä.

Miehet olivat nimittäin niin innoissaan Maustesaarten löytämisestä ja neilikasta, että kotimatkalle lähtiessään unohtivat ottaa ruokaa mukaan. Matkassa oli vain neilikkaa.

Ruoka oli siis varsin yksipuolista: neilikkapuuroa, neilikkakeittoa, neljän sortin neilikkaa ja neilikkaa kokki Josen tapaan. Neljän viikon matkan jälkeen ruokalistalla oli kuitenkin muutos. "Yllätyspasta". Miehistö oli äimänä. Oliko kokilla ollut joku jemma?

- Pastaa?! Hienoa! miehistö totesi yhteen ääneen.

- Mutta mikä on tuo yllätys? eräs epäilevämpi merimies kysyi.

- Yllätys on se, että pasta on pelkkää neilikkaa, kokki vastasi.

Nojoo, ei se noin mennyt. Mutta totuus on monesti tarua ihmeellisempää, sen retkikunta todisti monet kerrat.

NP: Nada

Kuole Nokia-mies, kuole

Teknologiauskovaiset ovat kyllä hämmentävää porukkaa. En tarkoita nyt teknologian nimiin yleensä vannovia, vaan heitä, jotka fanittavat jotain tietty yritystä tai tuotetta. Kuten Mac-ihmiset.

Nokia julkaisi uuden kilpailijan iPhonelle ja uskikset kävivät sotaan, jihad you know. HS:n keskustelussa vängätään puolesta ja vastaan, peitset taipuvat. Näppis on huono, kamera paska.

Itse en jaksa kiihkoilla, mutta tunnistan tuon piirteen. Aikoinaan yläasteella kävin monta kiihkeää keskustelua siitä, kumpi on parempi Megadeth vai Metallica. Argumentit lensivät, eikä toisessa tunnustettu mitään hyvää.

Nykyään en kumpaakaan bändiä diggaile erityisemmin, vaikka heidän (menneet) ansionsa tunnustankin. Toisille vaan jää teini-ikä päälle. Mitä nyt James Hetfield vaihtuu Jorma Ollilaan...

NP: Kyllä Jeeves hoitaa

Lottovoittajien maa

Suomalaiset lottoavat. Moni besserwisser jaksaa päteä sillä tiedolla, että suomalainen lotto palauttaa hyvin pienellä prosentilla voittoja pelaajalle. Mitä väliä?

Kai se on unelma siitä helposta elämästä, mikä saa ihmiset taapertamaan kipakille tuiskussakin. Ei siinä prosentteja mietitä, viatonta hauskaa pikkurahoilla. Minäkin voitin tällä viikolla yli 4 euroa, kun tavoistani poiketen pelasin Viikkarilottoa.

Olen varmaan kaikkia muita veikkauspelejä kokeillut paitsi Kenoa. Nykyään siihen taidetaan laittaa melkoisia summia. Viimeksi tänään, kun kävin postimerkkejä ostamassa, niin joku iäkkäämpi nainen osti melkoisen nivaskan lappuja.

Mielestäni vaikuttaa varsin tylsältä peliltä. Kauheasti vaan numeroita. Mun mielenkiinto lakkaa seitsemään. Koskaan kyllä neljää enempää ole ollut oikein.

Ala-asteella kaverini mummolla taisi joskus olla ainakin 6 oikein ja kaveri taisi saada siltä 500 markkaa. Sekin kaveri joutu myöhemmin linnaan, joten raha ei tuonut onnea. Mummosta en tiedä.

NP: Marilyn Manson - Doll-Dagga Buzz etc.

Vuoden tv-vinkki

Seuraavassa vuosittainen televisiovinkkini:

Menkää nettiin ja etsikää käsiinne Äärirajoilla-sarjaa. Englanniksi Outer Limits. On kyllä oivallinen. Tullut televisiosta joskus 1990-luvun lopulla Suomessakin pari vuotta. Moni varmasti muistaakin.

Sci-fi-kauhu -tyylistä settiähän sarja yleensä oli. Monesti aika pelottava, niin että ei sunnuntai-iltana meinannut joskus uni tulla...

Juttu tuli siitä mieleeni, että näin viime yönä Outer Limits -unta. En muista mitä tein, mutta juuri kun luulin selvinneeni, huomasinkin joutuneeni vielä pahempaan kuseen. Ajattelin unessani, että tyypillistä äärirajaa.

Sarjassa oli tarpeeksi usein surullisia loppuja, jotta ei voinut tietää, selviääkö sankari tällä kertaa.


NP: LoG, Log, Log...

Katkokävelyä

Pari päivää sitten kirjoittamani juttu sai aikaan oikean kommenttivyöryn. Joku siis lukee tätä! Siitä rohkaistuneena aion kysyä erästä asiaa, jonka toivon saavan lisävaloa arvon lukijoiltani.

En tiedä, olenko kysynyt asiaa ennenkin, mutta en blogissani nyt kai ainakaan. Kyse on nimittäin katkokävelystä.

Nyt kun nuo lumet sulaa tuolla pihalla, niin jalkakäytävät ovat ihan jumatsuuggelin liukkaita. Joutuu kävelemään kuin paskat olisivat housuissa. Se on rasittavaa ja tyhmän näköistä.

On vaihtoehtokin. Olen nimittäin antanut itseni ymmärtää, että jalkaterät sisäänpäin kävellen, eli jalat typerässä aurausasennossa kulkien voi lisätä mahdollisuuksia pysyä pystyssä. Tämän "katkokävelyn" pitäisi olla itsensä ideanikkari Pertti Pasasen keksintöjä.

Onko joku kuullut tästä ja osaako hän kertoa jotain faktaa pohjaksi? Nykyään niin helposti tällaisissa asioissa tulee höpläytetyksi. Toisaalta moni älytönkin asia osoittautuu todeksi.

Mahtaakohan katkokävely toimia, mietin myös. En ole kehdannut vielä kokeilla...

NP: Nada

Valekutsu

Ideapark uutiset 13.11.2008:


Linnan itsenäisyyspäivän kemuihin lähetetyt kutsut ovat puhuttaneet viime aikoina. Niitä on kymmenkunta ja niistä on yksi lähetetty maahanmuuttotutkijalle. Tämä tieto on saanut monet epäilemään erästä tamperelaista historioitsijaa, jonka tunnemme.

Toinen onnellinen voittaja on Ideaparkin toimitusjohtaja Henry Sukari. Vielä ei siis ole yhteistä nimittäjää kutsutuille. Ohessa on kauppakeskuksen oman lehden pikkujuttu Sukarin kutsusta.

Vaikea sanoa, mikä on ollut valekutsujen motiivi, mutta jos jotain henkilökohtaista Sukariakin kohtaan on ollut, niin aika tehokkaan oloinen väline. Kutsuttu on oikein lehdessä iloinnut asiasta. Puku on työn alla ja varmasti on sukulaisille ja tuttaville iloiten kerrottu kutsusta. Nyt on totuus tullut julki, ja varmasti kaveria nolottaa ja vituttaa.

Ilmeisesti kutsut ovat olleet varsin hyviä väärennöksiä (eikä kukaan meistä aitoa kutsua ole nähnytkään), joten ei ihme, että menee retkuun. Saa nähdä, saako sinivuokot lähettäjät kiinni.

Kelleköhän sitä itse lähettäisi moisen, jos pakko olisi. Ehkä BB-Hennalla tai Hannelle, vai mikä se oli. Btw, check this out...

Ja poies.

NP: Lamb of God - One Gun

Löysä-Ari

Monesti blogissani ipisen uutisista. Johtunee siitä, että verkkouutisia, etupäässä Hesarista, tulee klikkailtua monta kertaa päivässä ja aina vaimo ei ole paikalla, jotta hänelle voisi ipistä.

Eilen luin mitä pysäyttävimmän uutisen. Piti oikein tehdä matka primäärilähteille, ennen kuin uskoin, että kyseessä ei ollut hakkerien vitsi tai markkinointikikka.

Amoral-niminen yhtye päätti sitten myydä itsensä ja otti Ari Koivusen laulamaan poppooseensa. Moni ei-hevidiggari ei ole yhtyeestä edes kuullut, mutta on se ihan hyvä, eikä pelkkää UG:ta. Surkeaa vain, että ketään muuta ei löytynyt. Verratkaa itse oiheisista videoista, miten tyylit sopivat yhteen.

Ensin Amoral:


Sitten Ari. Arin videota ei voi liittää tähän, vaan se pitää katsoa Tuubissa. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin ainakin Arissa bändi saa rauhallisemman kuskin.

Eniten hirvittää se, miten Jouska kestää...

NP: Amoral - Lacrimal Gland

Pieni ilo

Nyt on saatu Hellsinkikin lumipeitteen alle. Tätä moni odottaa koko syksyn. Pimeää aikaa on helpompi sietää, kun edes lumi tuo vähän valoa.

Onhan se kai totta, mutta minä kesä-ihmisenä dissaan silti lunta. Miksi olla lunta, kun voisi olla 25 astetta lämmintä, shortsikeli? Ei, en anna realismin kahleiden vaivata itseäni.

Kyllä lumimyräkkä tuo toisaalta ihan iloakin puseroon. Ja vaikka se voi kuulostaakin vahingonilolta, se ei ole sitä. Se on vilpitöntä helpotusta siitä, että en omista autoa, enkä ole sen varassa. Kuva kämppäni edustalta. Tuo voisi olla minun pirssini ja jos olisi, varmaan itkisin.



NP: Sinergy - Written in Stone

Tumpuissa ei voi kerjätä

Asvalttisoturin huomioita:

Säiden kylmetessä olen muutamaan otteeseen huomannut, että jotkut ihmiset antavat kerjääville ulkomaalaisille vaatteita.

Lasipalatsin kulmalla joku keski-ikäinen mies kaiveli muovikassista takkia ja muuta kerjäläiselle. Mikonkadun ja Aleksin (tmv.) kulmassa näin sähäkämpää toimintaa.

Kävelin rakennustelineiden alta kadulle ja edessäni keski-ikäinen nainen teki niin piukan U-käännöksen, että meinasin alle jäädä. Nainen käveli viereiselle sähkökaapille ja otti sen päältä lapaset.

Ihmettelin, että löysikö nainen omansa. Moinen on harvinaista, eikä niin käynyt nytkään. Nainen antoi lapaset kadulla kerjänneelle miehelle, joka veti ne kiittäen käteensä. Mietin, että lapaset kädessä ei välttis voi kerjätä, vaan tehokkaampa on puhallella käsiinsä.

No, seuraavana päivänä kävelin samaa reittiä ja muistaessani katsastin, oliko lapasmies paikalla. Samaa naavaparta kadulla istui, ilman lapasia. Niin se käy.

On se hyvä yrittää auttaa muuten kuin rahalla, mutta paljonko lapasten antaminen auttaa? Antajalle tuli ehkä hyvä mieli. Kerjääjä ehkä ajatteli, että mitä mä näillä...Saapa nähdä, mitä kerjäläiset joulunaikaan saavat.

Viikon kotiseutuhuomiona tämä kuva:


Pari juoppoa, jotka eivät pysyneet pystyssä, eivätkä kai edes tienneet, mihin olivat menossa yrittivät lähijunaan. Pari vartijaa kävi hakemassa miehet pois. Toisella näistä tyypeistä oli Enermet-lippis päässä...

NP: Diablo - Resign from Life

...kaipaan sinne perkeleesti.

Ravintola-ala pelkää, että alkoholiveron nostaminen lisää tuontia Virosta. En suostu tätäkään ymmärtämään. Vituttaa oikein lukea. Olemme säälittävä juoppo-landia.

Alkoholiveroa on hiissattu eessuntaas. En tiedä, mikä on oikea taso, mutta mulle on sama vaikka Kosanderpullo maksaisi satasen. Enkä suinkaan sylje lasiin. Kuvassa oluttuoppi. Join sen kokonaan.



En vain tajua, miten tuontiväkevä korvaa ravintolaoluen. Ymmärtääkseni ulkona juodaan enimmäkseen mietoja tuotteita. Oluttölkin saa kaupasta alle eurolla, ja iso stolbander kapakassa maksaa helposti 4-5 eugenia. Siinä maksaa kaikki muu paitsi se lasin sisältö.

Kysymys: Mitä oluen muutaman sentin kallistuminen vaikuttaa ravintolajuomiseen? Ei hinnankorotuksen pitäisi vaikuttaa kotijuomisenkaan tai tuontiin. Mutta me olemmekin juoppojen maa.

Joukolla Viroon, siellä on viina halpaa, uuh-aah. Nettikeskusteluissa jotkut saavat orgastista tyydystä siitä, että käyvät lahden takaa hakemassa halvat viinat. On siinäkin elämä.

Näitä uutisia lukiessani mietin usein, että miten kansalaisuudestaan voisi luopua.

NP: Lamb of God - Laid to Rest

Helsinki vai Kainuu?

Hesarissa oli viikonloppuna juttu kainuulaisesta miehestä, joka tuotiin Helsinkiin. Tyyppi oli kirjoittanut äkäisen mielipidekirjoituksen ja nyt hän pääsi tapaamaan Helsingin herroja. Aiheena oli tietysti se, että Helsinki imee ihmiset muualta Suomesta.

Aiheesta virisi "keskustelu" eli kilpahuutelu lehden sivuilla. Perinteinen suomalainen tilanne, oli kyse sitten diabeteksestä tai aluepoliitikasta:

Herra A ei voi käsittää, että joku haluaa asua Helsingissä. Hän on asunut siellä kuukauden 70-luvulla ja betonin harmaus alkoi heti ahdistaa. Hän tietää omasta kokemuksesta.

Rouva B on asunut Krunikassa ikänsä, eikä voi käsittää valittavia maalaisia. Hän on joskus käynyt Oulussa. Hän tietää omasta kokemuksesta.

Tällaista huutokilpailua sitten käydään parinsadan viestin edestä. Aika huvittavaa. Suomalaiset eivät osaa keskustella. Ihmiset ajattelevat vain omia kokemuksiaan, ja kaikki jotka eivät ajattele kuin minä, ovat väärässä. No pätenee kai muhunkin...

Jokainen asukoon, missä tykkää, mutta rajansa kaikella. Paljonko muun Suomen pitää jotain Kainuuta tukea? Vähän nyt kyllä, mutta ei kai sinne voi koko valtionhallintoa siirtää, jotta siellä olisi mahdollista asua.

Ei kai Suomessakaan jokaisen neliökilometrin tarvitse olla tasaisesti asuttu? Kekkonen meni jo, viimeinen sammuttakoon valot.

NP: Manskun liikenne ;)

Opin saunasta

Tänään uutisissa näytetään olevan huolissaan plagioinnista. Näitä uutisia tulee pinnalle tasaisin välein. Huihui, lapsemme sluibaavat velvollisuuksistaan!

15 sekunnin googlettamisella löysin sivuston, josta löytyi eri oppitasoille sopivia esseitä, muun muassa tukku lukion uskonnon esseitä. Siitä vaan kopioimaan ja kymppi tulee. Näin kukkahattusedät pelkäävät käyvän. Jutussa vaan on muutamia muttia.

Ensimmäinen asia on se, että on sitä ennenkin plagioitu, jos on haluttu. On nimittäin olemassa ns. kirjoja. Nykyään vaan keski-ikäiset kai pelkäävät nettiä, kun tällaisia demoneita maalaillaan. Leikkaamalla ja liimaamalla tietysti saa nopeasti esseen tehtyä, mutta kyllä siitä nopeasti jää kiinnikin.

Ai miten? No siten, että oikeasti minulla on luottoa opettajiin. Jos ei ole kyseessä täysin elämäänsä kyllästynyt tapaus, niin kyllä ope tuntee oppilaansa. Tekstistä näkee varmasti nopeasti, jos joku oppilas ylittää omat kykynsä tai rikkoo rajansa. Opettajat eivät muutenkaan ole tyhmiä, joten he saattavat vaikka tehtävänannolla kampittaa kopiointiyritykset. Nerokasta!

Ja ainakin vielä ysärillä tehtiin aika vähän esseitä. En tiedä sitten, ovatko ajat muuttuneet. Tuskin niin paljoa. Sen tiedän, että petkutin (aika vähän) aikoinani ylioppilaskirjoituksissa. En tarvinnut siihen nettiä, eikä sitä tarvita nykyäänkään.

Kyllä kai plagioinnin sijaann edelleen se helpoin tapa selvitä koulusta on se, että ei vaan välitä pätkääkään ja haistattaa vittua, jos opettaja jotain kysyy.

Äsh, tyhjällä vatsalla ei ajatus luista.

NP: vaimo paistaa, se auttaa

VV = vaihteeksi viihdettä

Jostain lapsellisista asioista saa kai tykätä aikuisenakin, eikö totta? Minä ainakin vietin melko lapsellisen päivän tuossa Jusa- ja Jouni-kaverini kanssa torstaina.

Urakkamme oli melkoinen, katsoimme neljä Indy-elokuvaa putkeen. Viimeisintä en ollut nähnytkään.

Hämmentävän onnistuneita elokuvia nuo ovat, varsinkin ykkönen ja kolmonen. Kakkonen on vähän liian Disney-tyylistä "ihanine" lapsinäyttelijöineen, joiden toivoisi päätyvän krokotiilin kitaan.

Mutta muuten. Indy seikkailee ympäri maailman eksoottisissa paikoissa ja tappelee pahiksia vastaan. Ja ketkä olisivatkaan pahempia pahiksia kuin natsit? Entäpä se kuulu karttanäkymä, joka kertoo mihin Indy menee. Loistavaa, loistavaa.

Tietenkään hyvää trilogiaa ei voi samanlaisella loistolla jatkaa, mutta nelonen on kelpo jatkoa. Ehkä vähän liikaa vanhaa Bond-tyyliä ihan androgyynistä naisneukkupahista myöten. Mutta mukiinmenevää viihdettä tämäkin.

Eräs suosikki vuosien takaa oli pelistä tehty seikkailupeli.

Tiesittekös muuten, että tekijöiden ensimmäinen valinta Indyn rooliin oli Tom Selleck.

NP: Jouska heittää hetulaa.

Sunnuntaina kauppaan

Vielä toistaiseksi Suomen kauppojen aukiolojen sääntely on vähintäänkin sekavaa.

Jos on kesä tai melkein joulu, niin suuretkin kaupat saavat olla auki sunnuntaisin. Pienet kaupat joutuvat mittaamaan pinta-alansa ja sen mukaan voi olla auki vähän muutenkin. Lauantaisin kaikkien on suljettava ennen saunaa ja sunnuntaisin avattava vasta kirkonmenojen jälkeen. Nämä määräykset eivät koske, jos kaupan parkkipaikalla myydään bensaa ja nimessä on kolme kirjainta.

Mutta nyt tuli odotettu uutinen. Suomeen saadaan ehkä jotain järkeä kauppojen aukioloon. Hyvähyvä.

Lehtimaailmassa tehtään monia juttuja vuosittain. Jo useamman vuoden on varmaan kesän jälkeen tehty "Kaupat viimeistä sunnuntaita auki" -juttu. Tein sellaisen kesällä.

Haastattelin jotain tyyppiä Kaupan liitosta ja kysyin, mitä mieltä hän on sunnuntaikaupasta. Totta kai hän kannatti sitä. Silloin mietin, että varmaan teen saman jutun samoin kyssärein seuraavana vuonna. Voipi olla, että en tee, jos aukiolo vapautuu.

NP: Seiskan uutiset

Itsepäinen Suomi

Sanoin joku aika sitten, että Karlsson on kyllä parantanut pilakuvailuaan. Taas onnistui.

Hauska juttu mielestäni. Viittaus on tietysti Stubbin kommenttiin Larionoville (vai mikä se oli?).

1960-luvulla Suomi toivoi olevansa puolueeton, mutta eihän sitä oltu. Valtion johto näki varmasti unta lauseesta "Suomi on puolueeton." Ei lausetta tullut, sillä neukut pitivät Suomen etupiirissään, omissa riveissään.

Silloin kun kukaan ei itärajan takana kuullut (=Tamminiemen saunassa), saattoivat suomalaiset sanoa, että kyllä me oikeasti ollaan puolueettomia, kunhan vähän esitetään Neuvostoliitolle. Totuus tiedettiin, mutta piti väittää vastaan ihan uhallakin.

Vuonna 2008 Venäjän ulkoministeri sanoo tuon lauseen, ja mitä vastaa Suomen UM? "The f**k it is!" Totisesti on tultu kauas Paasikiven ja Kekkosen ajoista ja kyllä miehet varmasti ihmettelisivät.

Tottahan Stube puhuu, mutta tiedättekö mistä lausunto osaltaan johtuu? Minäpä kerron.

Se on suomalaisen miehen itsepäisyys. Aina kun joku auktoriteetti (äiti, vaimo tai Venäjä) jotain sanoo, niin pitää väittää vastaan ihan uhallakin.


NP: Lamb of God - Vigil

Kato vittu Googlesta!

Hupsista-lallakkaa. Eilispäivänä jätin kokonaan bloggaamatta. Toivottavasti lukijani eivät ole ajautuneet epätoivoon tai luulleet minun jääneen kuorma-auton alle.

Viime yönä en saanut unta ja aloin ajatella. Mietin mm. sitä, miten älyttömästi tiedonhankinta on muuttunut viime vuosina. Moni nippelitieto ja tärkeämpikin asia löytyy nykyään herra Googlen tai rouva Wikipedian avulla. Muutos vaikkapa vain 10 vuoden takaiseen on suuri.

Aloin pienessä mielessäni miettiä, että mitenköhän Google toimii, miten ihmeessä se saa tietokantoihinsa seulottua netistä kaiken tarpeellisen. Ja saako se? Luultavasti saa, ongelma käyttäjällä on enää oikean asian löytäminen hakulausekkeille.

Sitten mietin sitä, miten G dominoi nykyään nettietsintää, ainakin tuollaista lausemuotoista. Muutenkin voi tietysti etsiä, esim. dmozin tyylillä, mutta hakusanajuttuja Google hallitsee ja kaikki käyttää sitä.

Monopoli on jo liiankin suuri, sanoisin. En ole salaliittomiehiä, en pelkää että hallitus jahtaa meitä ja muutenkin yritän olla lungisti. Mutta mietin silti sitä, että jos joku haluaisi kansalaisten maailmankuvaa nykyään muokata, niin Googlen käpälöinti voisi olla yksi tehokas keino.

Kiina kai tekee sitä jo. Se sallii kansalaistensa pääsyn Googleen sillä ehdolla, että Google rajaa tiettyjä ei-toivottuja juttuja hakujen ulkopuolelle. Google kuitenkin tottelee rahaa, eihän se mikään hyväntekeväisyyslafka ole. Mitä jos joku yritys tai hallitus haluaisi vaikuttaa hakutuloksiin. Mitä Matti Vanhanen haluaisi, että Urpilaisen nimellä Google löytää?

Voisiko moinen olla mahdollista? En tiedä. Jos se olisi, ja Google moiseen ryhtyisi ja kaventaisi ei-toivottuja juttuja hakujen ulkopuolelle, huomaisimmeko me edes sitä? En tiedä sitäkään.

Ei mietitä sitä pidempään, vaan kuunnellaan musiikkia:


NP: Tuo

Jälleen viisastuin

Niin se ihmisen tietämys maailmasta kasvaa kumulatiivisesti.

Taannoin mietin, millä perusteella Tampereen Koskikeskuksessa valitaan teinikarkottimena käytetty musiikki. Yksinkertaisin vaihtoehto on yleensä oikea: tänään luin - eilisestä - Hesarista, että siellä soi Radio Classic.

Juttu käsitteli Britanniassa yleistymässä olevaa teinikarkotinta, jonka toiminta on kyllä aika ovelaa. Nuoret ihmiset kuulevat paljon korkeampia ääniä kuin vanhat, joten ärsyttävää hyvin korkeaa ääntä päästelevä laite karkoittaa maleksivat teinit.

Kekseliästä sanoisin. Tietysti suojelijatätsät eivät tykkää, mutta kyllähän kauppiaan kannan ymmärtää.

Lehden lukemisesta oppii kaikkea kivaa ja kokee suuria tunteita. Tänään Hesarissa joku taivasteli sitä, miksi pienet lapset puetaan pääkallovaatteisiin. Mitä ne niistä tajuaa? Kauheampaa on se, että jotkut dillet pukevat poikansa vain siniseen ja tyttönsä vaaleanpunaiseen, jotta lapset eivät kieroudu.

Mielipideosastolla joku vanha jäärä murehti sitä, että veteraanien lunastama Suomi myydään venäläisille ja kohta he asevoimin haluavat oikeutta itselleen tmv. Jesus. Onko kellään veikkauksia siitä, ketä pelätään seuraavaksi? Ysärillä saksalaisten piti ostaa Suomi, nyt venäläisten. Ehkä ensi vuosikymmenellä vanhat tuttumme ruotsalaiset ovat pahat mielessään...

Kahvi ja lehti. Lyömätön yhdistelmä todellakin.

NP: Eluveitie - Inis Mona

Alkoholin haihtumisesta

Mahtaako lukijajoukossani olla yhtään kemistiä? Tai muuta kemiikan ystävää? Kysymys on alkoholin haihtumisesta.

Haluaisin jotain faktaa siitä, paljonko alkoholia haihtuu, kun sitä lämmitetään. Kyse on glögistä.

Ostin putelin saksalaista hehkuviiniä, jota lämmittelin. En kytännyt hellan ääressä, niin tottakai lämmitin liikaa, niin että G ehti kiehua vähän. G:tä ei saisi kiehuttaa, se vaikuttaa makuun.

G:n kiehussa eräs (siis vaimo) parahti, että ei saa kiehuttaa alkoholia pois. Olen eri yhteyksistä kuullut saman valituksen, kiehuminen vie voltit. Tietääkö joku paljonko lyhyt kiehuminen haihduttaa alkoholia?

Etanoli taitaa kiehua jossain n. 90 asteessa, eikö? Ero veteen ei ole suuri. Eikä vesikään sekunneissa kattilasta häviä, vaikka se vähän kupliikiin. Tuskin G:n kiehuminen siis alkoholiin vaikuttaa, vai miten se on?

Oli muuten aika huonoa tuon sortin hehkari. Viime vuonna join jotain toista Alkon kamaa, joka muistaakseni oli ihan juotavaa. Paha vaan, se oli muistaakseni 22-volttista. Kuumana sitä ei meinannut saada juotua, kun alkoholi kävi henkeen. Ja kun sai juotua, se kävi pahasti ohtaan. Muuten hyvää.

NP: In Flames - Jotun (live) (onko parempaa biisiä?)

Navasta miestä

Valitettavasti nämä jutut eivät tästä parane. Heräteostin tänään kirjan, josta luin seuraavankin mielenkiintoisen faktan.



Lailan Youngin mukaan miehen navan mallista voi päätellä miehen luonteen.

Esiintyöntyvä napa: Mies kuvittelee olevansa jokaisen naisen unelma ja varsinainen seksiguru.

Matala napakuoppa: Mies, jolla on matala napakuoppa, liihottelee kukasta kukkaan.

Syvä napakuoppa: Tällainen mies on perinteinen suomalainen mies. Ei turhia puhele, jollei hänellä ole mitään oleellista sanottavaa. Mies hautoo mielensä peruukoilla mystisiä asioita, on luonteeltaan voimakas ja sängyssä kyltymätön.

NP: The Offspring - Gotta Get Away (Ihan vaan siksi, että sopii tämänhetkiseen ei-hektiseen olotilaan.)

Appelsiini on ikivihreä

Olen puolittaisesti sairas, ruumiiltani. Niistän ja köhin. Lepäilen sängyssä, öisin näen tavallistakin hullumpia unia ja olen tulossa sisällä olemisesta hulluksi. The usual, siis. Löysin kuitenkin olotilastani yhden positiivisen puolen.

Vaimon viisastelun takia söin eilen appelsiinin. En ole koskaan ollut niiden ystävä, mutta saahan niistä vitskuja. Yleensä ne on "liian hapokkaita", mutta syömäni pallura oli yllättävän hyvä, varsin makea.

Ihmettelin oikein itsekin, kunnes tajusin mahdollisen syyn. Nuhan takia en nimittäin maista paljoakaan, ja happamuus meni sivu suun, eho-eho.

Samaan efektiin ei muuten tarvita lenssua. Velipoika syötti mulle jonkun tabun kerran ja sen jälkeen saattoi sitruunaakin syödä himoonsa. Pilleri jotenkin esti kieltä maistamasta happamuutta. Astetta oudompaa tavaraa.

Mun niin täytyy päästä ulos ja keksiä jotain sanottavaa...


NP: Vesa-Matti Loiri - Olkinainen

Järjestäytynyttä

rikollisuutta?

NP: Turmion kätilöt - Pakanamaan kartta

Ei ole ministerillä helppoa

Stefu Wallinin poliittinen valtiosihteeri veti ässän hihasta. Kännissä puristeli jotain naista kokkareilla. Hyvä tapa vetää ura vessasta. Ei nyt kuitenkaan mitään 70-lukua eletä.

Hauskaa on vilaista tästäkin uutisesta virinnyttä "keskustelua". Se on kyllä kumma, miten helposti ministerin eroa vaaditaan.



Valtiosihteeri törttöilee, Vaalimaalla on rekkajonoa, ulkona sataa räntää. Syyt voivat olla mitä tahansa, mutta aina joku änkyrä nousee heristelemään nyrkkiä. "Ministerin on kannettava poliittinen vastuunsa ja erottava." Poliittinen vastuu on ilmeisen raskas.

NP: Kalmah - One from the Stands

Idiootit liikenteessä

Koska viimeisten aikojen suurin kommenttirynnäkkö (1 kommentti) tuli liikenneaiheiseen huomioon, jatkan samalla linjalla.

Olen luullut, että Tampereella on Suomen huonoimmat autoilijat. Olen kuitenkin väärässä, sillä helsinkiläiset (ynnä seassa pyörivät nurmijärveläiset) näyttävät olevan yhtä huonoja.

Tampereella idiotismia voi parhaiten seurata Rautatienkadun ja Hämeenkadun risteyksessä. Autoidiootit onnistuvat tukkimaan tuon risteyksen heti, kun liikennettä on vähänkään.

Niinhän se menee, että risteykseen madellaan vihreiden aikaan odottamaan, että josko se letka kohta lähtisi liikkellee. Kohta vaihtuu punaiset ja risteäville autoille vihreä. Paha vaan, Janne Junttinen on keskellä risteystä autonsa kanssa tukkimansa tien. Minnekään Janne ei pääse, kun seuraavat valot ovat vielä punaiset.

Nämä "Minäminäminäminä eka" autoilijat eivät malta jäädä valojen kohdalle odottamaan, josko letka lähtee liikkeelle, kun vielä on vihreä päällä. Ei, pitää päästä jumittamaan. En ymmärrä. Tuskin matkantekoa nopeuttaa, vituttaa vaan kaikki, myös jalankulkijoita (minä).



Niin, luulin tuota tamperelaiseksi ilmiöksi kunnes tänään kävelin joskus kolmen persiissä Mannerheimintien laitaa. Kävelin kahden risteyksen ohi, jossa oli samainen jumittamismeininki päällä. En kuvaa valitettavasti hokannut ottaa. Toisella kertaa keskellä risteyttä pönötti bussi, jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, että risteys on nyt sulki. Hyvä Suomi.

NP: Nada.

Pariutumispalsta

Istuinpa Metrossa eilispäivänä ja viihdytin itseäni. Paras tapa viihdyttää itseään on lukea Metroa, sillä siinä on nykyään tekstaripalsta.



"Sinä vaaleahko nainen, joka olit Juttutuvassa La 25.10 (seisoit baaritiskin luona vastapäätä bändien soittolavaa): Sinusta on kiinnostunut se musta nahkatakkinen mies, joka seisoi pylväiden luona. Jäit mieleeni, ja vaihdettiin muutama katse. Sos tunnistat tästä itsesi, niin tule Juttutupaan."

Tuo viesti pysäytti. Turha pelätä maapallomme liikakansoitusta, jos pariutuminen on nykyään tekstaripalstojen varassa. Ei sillä, että minä tytöistä tai niille puhumisesta mitään tietäisin, mutta silti.

Mietin matkan aikana viestin syvintä olemusta, ja viesti avautuu kyllä monella eri tasolla, kun sitä pohtii. Eniten mua kiinnostaa, mitä tuo mies tekisi, jos tuo "vaaleahko" nainen ilmaantuisi Juttutupaan.

Menisikö hän tällä kertaa juttelemaan, vai lähettäisi uuden viestin seuraavaan Metroon? Entä mitä hän sanoisi? "Kiva, taisit lukea mun viestin, vai?!" Freeky.


NP: Village People - Go West

Ihmeellistä

Koska mulla ei ole asiaa, blogistani on tulossa "Jusa ihmettelee" -blogi.



Nyt ihmettelen tuota. Kaupoissa myydään lehtihyllyssä annojen ja menaisten seassa James Bondin autot -keräilysarjaa. Mukana aina tarkkapienoismalli kustakin. En oikein bonjaa, onko tuo lapsille vai aikuisille. Jotenkin vaikuttanut aikuisten jutulta, mutta en oikein ymmärrä, että kuka noita ostaa.

Kuitenkin Herra Google kertoi eräästä keskustelusta jollain Saab-palstalla. Ilmeisesti jossain ei-Fleming Bond-kirjassa Jamesilla henkilökohtaisessa käytössä itse virittelemensä bondtyylinen auto. Palstalla mietittiin, että sitä ei varmaan tule myyntiin, kun ei ole leffoista tuttu.

Kirjoissa James ajoi Saab 900:lla. Melkoista. Kuvan Lotus (?) on sentään vielä vähän tyylikkäämpi.

NP: Nada

Neljädee

Pari päivää sitten silmiini osui mielenkiintoinen nimi. 4D ylitti jälleen itsensä.

"4D: Äitimme painaa 400 kg"

Mitä tuohon dokkarinimeen voi sanoa?


NP: Maggie Thatcher

Hajujournalisti bussissa

Pari viestiä alempana on puhetta bussien hajusta. Pääsin itse tekemään tutkimusta tänään. Ajelin nimittäin täydellä bussilla Tampereella. Ohessa todiste.



Bussi oli täynnä, jopa takapenkillä oli kaikki viisi penkkiä ihmistetty ja käytävällä seistiin etuosaan saakka. Nuuhkin ilmaa kuin hullu (mikä ehkä olenkin).

Ja ei, nuuhkin ja makustelin ilmaa, mutta en huomannut sen olevan erityisen paha. Tietysti, kun on tuollainen massa tungettu samaan, niin ei siellä mikään keto haise, mutta ei se haju paha ollut.

Väite on siis perätön.

NP: Simon kello tikittää

Kriminaalivalokuvaaja iskee

Olen rikollinen, suuri roisto. Ohessa kaksi todistetta siitä.





Kuten kaikki tunnistavat, kyse on Pohjoisen Hesperiankadun (vai mikä se on?) ja Töölönkadun risteyksen Alepasta. Siinä Ahtisaaren (Sussin mukaan) naapurissa. Siellä on kuvaaminen kielletty.

En tiedä, miksi kuvaaminen on kielletty. Se korpeaa minua. Ei siksi, että kaupassa haluaisin kuvata, vaan koska sitä ei saa kieltää. Kauppa on julkinen paikka.

Tästedes kriminaalikuvaaja iskee aina, kun kuvaaminen kielletään aiheettomasti. Katsotaan, mitä kennolle tallentuu.

NP: AH luennoi...

Nokkela huomio I

Olin eilen Helsingin Kaapelitehtaalla keikalla. Siellä oli lämmin tunnelma. Bändit eivät olleet ihmeellisiä, vaikka kyllä In Flamesin vanhemmat biisit toimivat oivallisesti.

Lämmin tunnelma tuli siitä, että siellä on niin juukelin kuuma. Sisällä sille ei tietysti voi mitään, se on vain kestettävä.

Jos keikka olisi ollut ulkosalla, olisi voinut käyttää vanhaa vesikikkaa, eli ruiskuttaa yleisöön vettä. On vain yksi ongelma.

Milloin tahansa keikan aikana nimittäin useat, parhaimmillaan kymmenet majakat loistavat katsomossa. Ihmiset kuvaavat keikkaa kameroin ja puhelimin. Ennen vanhaan sytkärit heiluivat, nykyään nokialaiset.



Järjestäjäparat eivät varmaan uskalla enää vettää laittaa sekaan. No, toivottavasti edes Akku Laiho yhä ruiskii vettä suustaan yleisöön.

NP: Iron Maiden - The Longest Day

Väälit II

Mielenkiintoista. Yli puolet tulevasta Helsingin valtuustosta kannattaa ruuhkamaksuja. Kivakiva.

Nyt ollaan puuttumassa yhteen pyhistä lehmistämme, eli autoiluun, brummm-brummm. Juntti-Einarit eivät diggaa.

Hupaisaa lukea uutisen herättämää keskustelua. Autoilevat J-E:t eivät halua maksaa ruuhkamaksuja, mutta eivät käyttää julkisiakaan. Yleisin peruste on se, että "en halua matkustaa haisevissa busseissa".

En Helsingissä ole käyttänyt kai koskaan bussia, vaan aina huristellut raiteilla. Busseista on kyllä kokemusta muualta Suomesta. Aika harvoin niissä mielestäni haisee...

NP: In Flames - Jotun (live in Tokyo, and hopefully tonite in Hellsinki)

Väälit

"Heidän politiikallaan ei ole mitään systematiikkaa eikä (heitä) tulisi hyväksyä puoluerekisteriin. Yhtään uskottavaa poliitikkoa ei ole (heillä) ollut ja loppujenlopuksi eivät osaa edes ajaa omaa asiaansa uskottavilla argumenteillä."

Arvatkaa huviksenne, mistä puolueesta puhe. Lainaus hs.fistä. Se on kyllä hauskaa, kun puolue, jota joku vastustaa, menestyy. He eivät sitten osaa yhtään mitään. LOL :)

Kuntavaalien tulos oli aika vänkä. Mielenkiinnolla odotan - vaikka en heitä diggailekaan - mitä perussuomalaiset duunaavat. Enää ei voi huudella marginaalista, nyt täytyy tulla näyttöjäkin. Demokratia taitaa ainakin jossain määrin toimia, kun valtasuhteet vaihtelee.

Eräs sana vaan tympii. Urpilainen puhuu "torjuntavoitosta". Niin suomalainen sana. Pienikin tappio on siis voitto. Kaikki on positiivista, jos ei tule turpaan kunnolla. Niinhän se Suomi taisi voittaa jatkosodankin.

NP: Lamb of God - Remorse is for the Dead

Back in business

Huippusuosioon keväällä yltäneen blogini hiljaiselo on nyt ohi. Aion taas kiihdyttää kirjoitustahtini huippuunsa. Ei tässä parempaakaan ole...

Karlsson on Hesarin pilakuvailija, kuten tiedämme. Mielestäni mies on viime vuosina kehittynyt ammatissaan aika päteväksi. Tällaista tällä viikolla.

Televisiolupa on kyllä hyvin hämmentävä juttu. Kaikuja jostain Reporadion ajoilta. On yksi laite, jota ei saa käyttää ilman valtiolle maksettavaa lupaa kotonaan, ja sitä käydään oikein ovelta kysymässä.

Taannoin, pitkän odotuksen jälkeen meidänkin ovella kävi tarkastaja. Iloissani kutsuin miestä sisään. Ei se tullut, näki kuulemma jo siitä, että meillä ei ole tölsyä. Eikä ollut. Kuvittelin, että nyt loppui puhelinpiina, mutta eipä aikaakaan, kun vaimolleni soitti taas joku, kun oli unohtunut maksaa lupa. Gestapo-meininkiä.

Kyllä mun puolesta Yle voidaan pitää ja kansalaisten rahoja telkkariin laittaa (tai olla laittamatta), pistetäänhän niitä vaikka mihin. Mutta verorahoja perkele. Uusin ehdotus jostain asuntokohtaisesta maksusta on absurdi. Miksei saman tien asuntokohtaisista maksuista oteta rahaa uusiin bussilinjoihin. Käyttäähän niitäkin jotkut, osa vielä pummilla...

In Flames - Venus Terminus (uutta paska-Fleimaria kuunneltava, kun keikka kutsuu)

Suomen NRA

Aika raflaavia on taas puhuttu.

Itse mielipiteeseen en sinänsä osaa ottaa kantaa, se on vain kunnallisvaalihumua Jyppälässä. Ei sillä, ettäkö mielestäni aseita paljon mihinkään tarvittaisiin.

Nyt kuitenkin tänä massamurhakautena on kummallisesti noussut esiin jonkinlainen "Suomen NRA". Jenkeissähän National Rifle Association tekee parhaansa, jotta jenkki saa halutessaan olla hampaisiin saakka aseistettu. Nyt Suomemme maassa on vähän sama meininki.

Mitä tahansa rajoituksia aseisiin esitetään, vastaukset ovat aina samat, jotka toistuvat suuren joukon voimalla. "Ei aseet tapa, vaan ihmiset" "Voi puukolla ja autollakin tappaa, kielletäänkö nekin, hekoti-heko" Yms. sontaa. Varsinkin ensimmäinen väite on täyttä paskaa, joten sen hokemisen voisi lopettaa.

Kummastuttaa tuo kiivaus. Onko ase junteille joku toteemi, vai?

Hesarin eräässä keskustelussa huomasin jopa ihmisen, joka yritti kuntavaaleihin agitoida muita aseen omistavia äänestämään vain aseiden kannattajia. Yksi asia nousee siis joillakin tärkeimmäksi, aseet. Läikkyykö vähän jossain?

NP: vanha kunnon nada.

Muumioitumisesta

Jälleen löytyi yksi kauan kuolleena ollut ihminen kerrostalosta. Jälleen alkanee jeesustelu siitä, miten kilpailuyhteiskunta unohtaa heikot.

Ok, näin voi olla. Mutta milloin alkaa keskustelu siitä, mistä tämä syrjäytyminen johtuu? Ei se johdu kilpailuyhteiskunnasta, Lipposesta eikä BB:stä. Se johtuu alkoholista. Viinalla läträäminen on edelleen niin siistiä ja hyväksyttävää. Nuorena örvelletään kadulla, keski-ikäisenä tissutellaan kotona aina, kun töiltä ehditään.

Vanhempana juodaan sitten itsemme hengiltä sen jälkeen, kun ihmisetsuhteet ovat vaihtuneet pulloon. Turha kilpailuyhteiskuntaa syyttää siitä, mitä jos syytetään perverssiä suhtautumistamme alkoholiin?

Eiku ai niin, sehän on jokaisen oma asia, ja kyllä MINÄ osaan juoda oikein ja sopivasti.

NP: Vivaldi - Neljä vuodenaikaa (Heh, sattuipa sopivasti)

Vilkunkäytöstä

Ajelin aika paljon autolla kesällä. Kiinnitin huomiota vilkunkäyttöön.

Ajelin kerran jossain Keski-Pohjanmaan metsiköissä, jossain mökkitiellä, jolla hädin tuskin autolla pääsi eteenpäin. Tulin melkein umpeenkasvaneeseen risteykseen. Käytin kääntyessäni vilkkua, ihan selkärangasta.

Keskustelin asiasta ystäväni kanssa. Hän totesi, että onhan se ihan hyvä käyttää vilkkua, kun ei koskaan tiedä, kuka sieltä tulee. Tottahan se, vilkkua sopii aina käyttää.

Mutta joskus se kummastuttaa. Oma päiväni ei mene pilalle, jos joku ei käytä vilkkua, mutta se vituttaa, kun ihmiset ohittelevat edesvastuuttomasti. Näitä näin useita.

Kaikkia mahdollisia sääntöjä vastaan ohitetaan, riskeerataan ihmishenki. Ja silti. Nämä kuskit jotka luottavat siihen, että vastaantulija tarvittaessa väistää, niin nämä älykääpiöt silti aina vilkuttavat ohittaessaan. En tajua.

Olisihan se kauhea rike jättää vilkuttamatta.

NP: Nada.

Tee löytöjä

Kävin eräässä kauppaliikkeessä tänään. Se on sellainen ketju, jolla oli sellaiset halpispäivät menossa. Ostin pitkät alushousut, koska kohta on ulkona kylmä, eikä mulla ole sellaisia. Mustat, joita voi pitää myös 3/4-pituisina, ihan buenot.

En tehnyt löytöjä. Niitä siellä tarjottiin tehtäväksi. Tavaratalossa oli jotain ihan mielenkiintoisia tarjouksiakin, mutta huomioni kiinnittyi crap-rekkeihin.

Ne on sellaisia vaaterekkejä, joissa on kaikki 10 viime vuoden aikana myymättä jääneet surkeat räsyt. Tee löytöjä -käsky houkuttaa etsimään jotain kivaa edullisesti. Kyseessä on kuitenkin melkoinen eufemismi. Osuvampaa olisi "Halvalla paskaa tyylitajuttomille."

Ei sillä, kyllähän noita vaatteita voisi ostaa, jos vaikka kotona maalaisi ja haluaisi tehdä sen kauluspaidassa ja pikkutakissa ihan periaatteen vuoksi. Muuten en kehtaisi vuodesta toiseen samaa settiä pitää esillä omassa kaupassani.

"Tee löytöjä" on yhtä hyvä kiertoilmaus kaupan maailmassa kuin "toiminnan tehostaminen" liikemaailmassa. Kuulostaa positiiviselta.


NP: nada.

Sähköistä oppimista

Selasinpa kansalliskirjaston hyllyjä. Etsiskelin mahdollisesti kiinnostavaa kasvatusopillista kirjallisuutta. Löysinkin Cygniksen Uken kirjan vuodelta 1863, mutta mielenkiintoisempana jenkkikirjan vuodelta 1982.

Se oli artikkelikokoelma sähköisen opetuksen tulevaisuudesta. En voinut olla tutustumatta. Tietokoneet ovat se ala, jossa vuosikymmenten mittaiset ennustukset menevät yleensä pahiten metsään.

Gibbonin Sam muun muassa ennusteli muun ohessa, että tulevaisuudessa on erityisiä Computer learning centereitä, jotka toimivat kaupallisella rahalla. Jotain mestoja siis, joissa opitaan asioita tietokoneiden avustuksella. Myönnettävä on, että miehen monet ennustukset ovat järkeviäkin, joskin usko tietokoneoppimiseen on luja.

Tietokoneiden avulla voidaan oppia kaikenlaista, jotenkin paremmin ja enemmän kuin aiemmin. En jaksanut perehtyä aiheeseen enempää, niin en tiedä. Ei ole aivan tainnut toteutua tuo. Mitenkä tietokoneiden avulla opitaan, jos herroja google ja wikipedia ei lasketa, näitä tietokirjojen korvaajia? Harva englannin epäsäännöllisiä verbejä tietokoneelta tahkoaa.

G visioi, että Newtonin lakeja voi opiskella leikkimällä tietokonemaailmassa, jossa lait eivät päde. Harva noin tekee. Tietokoneella pelataan autopelejä, siinä fysiikantreenaus.

Joskin kai tietokone on avain menestykseen. Elisa ainakin mainostaa samanlaista aparaattia, jota itse käytän, ja antaa ymmärtää, että tämä kone on se pieni lisä, joka tarvitaan koulumenestykseen. En jummarra. Tsätissä mä tällä enimmäkseen oon.

Mistä pääsemmekin Gibboniin. Mies ennusti yhden asian nappiin. Joskus ammoisina aikoina miehellä nimittäin oli joku netin esiaste käytössä kotonaan. Hänen 12-vuotias poikansa saikin yllättäen tsättikutsun toiselta puolelta USA:ta. Isä ja poika sitten yhdessä huuli pyöreänä asiaa ihmettelivät. Mies epäili moisen olevan yleistä tulevaisuudessa.

Chättäilyä netissä vuonna 1982. HC.

NP: Kent - Visslaren tai jotain sinnepäin

Asunnottomuus on vaikeaa

Ei ole asunnottomana hääviä, sen olen joutunut huomaamaan. Kuten moni tietää, olen teknisesti ottaen (eli käytännössä) ollut ilman asuntoa syyskuun ajan. Lähinnä siksi, että elämääni on niin vaikea ennustaa, että se on sama olla pitämättä asuntoa:)

No, onneksi minulla on vaimo, jolla oli Hoasin solu Helsingissä. Olenkin viettänyt (ja jälleen huomenna vietän) hetero-miehen unelmaa asumalla osan ajasta 17- ja 19-vuotiaan naisen kanssa samassa solussa. Hoas ei oikein digannut kuitenkaan kirjojeni siirtämisestä, niinpä muutin anoppini luokse. Kirjojen pitäminen perkule yllättävän vaikeaa, kun ei ole omaa asuntoa. Otti koville löytää sopiva. Ja uhohdin ilmoitella Kelalle... Millä tänkin järjestelyn selvität?

Aika jännää oli myös Makuunissa. Myyjätär yllätti ihan puskista, ja kysyi osoitettani. Himputti, niin vaikeita! Latelin sille Kokkolan osoitteen, tyytyköön siihen. Edellinen osoitteeni oli noin 10. viimeinen vuodelta 2004 tai jotain.

Yksi asia mitä myös mietin, on se, että missä kuntavaaleissa saankaan äänestää. Olen kuukauden aikana asunut kolmessa kunnassa. Asunnottoman elämässä on monia vaikeuksia. Suurin tietysti se, että joutuu toisten nurkissa pyörimään. Jotain - en kyllä voi ymmärtää mitä - olen elämässäni oikein kuitenkin tehnyt, kun niin monesta paikasta yösija löytyisi. Kiitosta vaan.

Ääh, anteeksi kaikki, kyllä tää bloggaus tästä paranee. Jotenkin vaikeasti lähtee liikkeelle. Ei ole sitä normaalia tappamisen meininkiä. Terveisiä Annelle!


Lisähuomautuksena mainittakoon, että selailin suomi24:ää ja huomasin, että arikoivuskeskustelijat olivat siteeranneet lehtijuttuani. Melkein harmittaa oma puolisarkastinen - joskin totuudenmukainen - heittoni. Koskaan ei tiedä, mistä sarkasminsa edestään löytää.



NP: Kalmah - Bitter Metallic Slide

Ratkaisijat

Katsotaan, miten tämä sujuu. Vähän jännittää, että lukeeko tätä enää kukaan. No ei huolta, sillä mainostan härskisti kaikissa mahdollisissa tilanteissa :)

Katsoin tölsyä ja näin mainoksen. Luulin nähneeni väärin ja menin nettiin. Mainos kertoi tulevasta ohjelmasta.

Ohjelman nimi on The Closer. Se kertoo jostain LAPD:n tyypistä. No mitä sitten? Sitä sitten, että ohjelma on suomennettu Ratkaisija.

Suomentaja ei ole ehkä katsonut ykköstä aikoinaan, mutta eikö maikkarilla kukaan katso sitä? Useimmat varmasti muistavat Studio Julmahuvin, joka nauratti joskus aikoinaan paljon. Erittäin tunnettu sarja, jonka eräs tunnetuimmista sketseistä oli dekkari-sarja Ratkaisijat.

Onhan tuossa tietysti t:n verran eroa, mutta siitä huolimatta. Mietitäänkö näitä juttuja ollenkaan? Dorka suomennos kyllä. Tää on vähän sama kuin jos joku keksisi suunraikastimen ja antaisi sille nimeksi Retardex.

Btw, kävin Mtv3:n sivuilla ihmettelemässä sarjaa, niin huomasin, että Kauniista ja rohkeista on näytetty 5000 osaa. Scary shit.

Jahas, blogisuoni on ihan jumissa.


NP: Eluveitie - Slanias Son

Taas mennään

Vähän jämähti blogin kirjoittaminen kesällä. Kirjoitin työskeni Kokkolassa, niin ei ollut intoa. Ehkä nyt taas, ainakin niin pitkään, että joku tarjoaa taas huipputoimittajalle töitä. Alkumaistiaisiksi eräs kesäni kohokohdista. Sain negatiivista palautetta, jee.

Sain muutamia palautteita jutuistani kesän aikana lukijoiltani. Kaikki hyvää. Yritin ärsyttääkin, mutta turhaan, ei sitä kukaan huomaa. Mutta kerran tuli toimitukseen tullut palautetta, joka pelasti aamuni.

Kirjoitin juttua siitä, että kadunnimiä joudutaan vaihtamaan, kun tulee kuntaliitos. Samaan syssyyn kirjoitin myös siitä, että nimiä pitää ruotsintaa. Olisi pitänyt arvata, että ruotsin kieli saa ihmiset takajaloilleen, pelkäävät kai sen puolesta. Joltain tiukkapipolta jäi ymmärtämättä, että pohdiskelin puolihumoristisessa kainalojutussani varvi sanan merkitystä suomeksi, en ruotsiksi.


Juttu:

Anteeksi, missä mahtaa olla Snabbisvägen?

Yksi osa kuntaliitosta on se, että Ullavan, Kälviän ja Lohtajan tienviitat on uusittava. Teiden nimet näet pitää tulevaisuudessa olla molemmilla kotimaisilla kielillä, siis myös ruotsiksi.

Kyltinvaihtotalkoita ei ainakaan Lohtajalla ole kuitenkaan luvassa. Kylttejä vaihdetaan kaksikieliseksi, kun kyltin uusimisen tarve koittaa.

Päällekkäiset tiet saavat uudet kyltin nimenmuutoksen yhteydessä.Teknisen johtajan XXX:n mukaan kyseessä on osittain raha, mutta myös ihan järkiperäinen toiminta.

– Ei hyväkuntoisia kylttejä kannata alkaa vaihtamaan, XXX sanoo.

Uusien nimien lisäksi on edessä myös käännöstyötä. Useimpien nimien kääntäminen menee helposti, esimerkiksi Koulutiestä saa Skolvägenin ja Kuusikujasta Grangrändin.

Kääntäminen antaa kuitenkin mahdollisuuden mielikuvituksen käyttämiseen. Lohtajalta löytyy esimerkiksi Varvintie.

Suoraa ruotsinnosta sanalle ei ole, mutta varvi voi tarkoittaa esimerkiksi purjelaivojen rakennuspaikkaa tai hirsitalon yhtä hirsikertaa.

Puhekielessä sama sana tarkoittaa muun muassa kierroksella ohittamista ja pikaista yhdyntää. Mahdollisuuksia olisivat siis ainakin Segelbåtsbyggplatsvägen ja Snabbisvägen.



Palaute:

Hyvä XXX

Jos kielitaito on noin heikko kuin teillä ei kannattaisi irvailla tulevilla ruotsinkielisillä kadunnimillä suur Kokkolassa.

Varvintielle Lohtajalla löytyy kyllä ruotsinkielinen nimi sillä sana varvi tulee kuin tuleekin ruotsinkielisestä sanasta varv joka suomeksi on telakka.

Varv ruotsiksi tarkoittaa myös kierros suomeksi. Samoin varv voi tarkoittaa myös hirsikerran yhtä hirsikertaa. Yhtä hirsikertaa tarkoittava varvi ei ole muuta kuin lainattu ruotsinkielestä.

Sen sijaan nopea yhdyntä ei kutsuta varv`ksi ruotsinkielellä.

Ystävällisesti XXX

Kahvinkeitosta

Kuten tietänette, olen Kokkolassa tällä hetkellä. Olosuhteiden pakosta olen väliaikaisessa asumuserossa. Tämä koskee sekä vaimoani että kahvinkeitintäni.

Asun soluasunnossani, jossa kämppikselläni on kahvinkeitin. Saan käyttää sitä, onneksi. Kahvinkeittorutiinini ovat kuitenkin muuttuneet. Se tuottaa ongelmia, turhaa vaivaa.

Esimerkiksi tänään. Menin ekalla kerralla halpaan, johon olen monesti mennyt. En tyhjentänyt pannua, kun aloitin. Sekä kämppis että minä näytämme käyttävän samaa tapaa, eli kahvinkeiton jälkeen huljautamme pannussa vettä ja jätämme sen sinne lillimään. Normaalisti tämä ei haittaa, kun pannulla annostellaan vettä keittimeen, kun keitetään, mutta nyt on vaara.

Keitän aina vain kupillisen kahvia ja annostelen veden kahvikupilla. Monesti olen jo unohtanut poistaa vanhan veden. Niin myös tänään. Ihmettelin, että onpas pannussa kahvia ja sitten tajusin erheeni. Tympäisi.

Annoin veden valua pois annostelin uuden suodattimen jo valmiiksi keittimen viereen. Kun porina loppui, uusi vesi vaan sisään ja hups! keitin päälle. Kahvia tuli jälleen, nyt oikea määrä. Kun aloin valmista tuotetta ottaa, huomasin, että suodatinpussi oli vieläkin pöydällä. Eli siis keitin vanhoilla.

Uutta putkeen, nyt oikealla vesimäärällä ja tuoreilla puruilla. Aamupalani venyi, mutta sain lopulta kahvetta. Elämä on joskus vaikeaa.

NP: Kokkolan kirjaston ääniä, kauhukakara onneksi lähti jo.

Pekka Töpöhäntä

”Maalaistollot ajetaan takaisin navettoihin ja lantaläjiin, heti!” Näin toteaa ilkeä Monni elokuvassa Pekka Töpöhäntä. Monni on tosissaan. Maalta tullut Pekka on erilainen ja häntä vihataan sen takia. Erilaisen osa ei ole helppo Ruotsissakaan.

Pekka Töpöhäntä lienee useimmille tuttu lapsuudesta, mutta se sopii aikuisempaankin makuun.

Elokuvan katsominen aikuisena voi olla yllättävä kokemus. Lapsuudesta muistamme töpöhäntäisen kissan, joka joutuu moneen kiipeliin, mutta selviää. Vanhemmiten elokuvan sanoma uppoaa paremmin. Pekan kurjaa kohtaloa alkaa väkisinkin sääliä.

Ennakkoluuloistahan tässä on kyse. Maatiaiskissan kaupunkiin saapumisen aiheuttama myllerrys viitannee 1930-luvun Euroopan rotusortoisiin tapahtumiin. Valitettavasti elokuvasta tunnistaa kuitenkin myös nykyajan.

Välillä elokuvan vääryys surettaa, mutta muuten elokuva on oivaa viihdettää. Piirrosjälki on kaunista, isku vasten tietokoneajan humpuukin kasvoja, mutta vielä parempi on ääniraita. Pekka Autiovuoren Monnin täytyy olla kaikkien aikojen paras äänirooli.

”Haaa, Pekkahan huijaa, fuskua, petkuhuiputusta! Tsäh-hää-häää, mitä näen, merkillistä, mitä-mitä? Väärennetty irtovalehäntä!” Loistavaa.

Päälähtöinen tuomioni: viisi tähteä.

Kiirettä on pitänyt

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne kauheammin. kiirettä on pitänyt eri puolilla. Tuloksena matkoilta on se, että ruotsalaiset vieläkin karhuavat hotellilaskua. Ei hätää, kirjoitan sähköpostia Ameriiiikkaan, niin eiköhän sekin selviä. Suuri este on myös se, että tietokoneeni hajosi. Sen vuoksi bloggaaminen vähintäänkin vähenee huomattavasti.

Yritän kuitenkin jotain skriivata aina toisinaan. Piakkoin tekstit tulevat Kokkolasta, jonne painun töihin kesäksi. Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille. Keep tuning in kuitenkin, eiköhän täällä aina toisinaan ole jotain verkostoitumisen arvoista.

NP: Faith No More - Last Cup of Sorrow

Hymyhymyhymy

Hymystä on viime aikoina haasteltu ja paljon. Lehden hurjasta historiasta oli juttua Nyt-liitteessä. Piti tutkia vähän asiaa.

Ike-jutut on pientä tähän verrattuna kyllä! 70-luvulla Hymy möi parhaimmillaan 520 000 kappaleen painoksen loppuun. Se on kaksi kertaa enemmän kuin Seiskan levikki nykyään.

Aiheina oli kaikki mahdollinen shokeeraava. Annikki Ant-Wuorinen lienee kuuluisimpia tapauksia. Nousi melkoinen kohu, kun hän kertoi lehdessään himoistaan. Vastaiskuna langanlaihoille malleille Hymy valitsi miss pullukan. Ylevä tavoite tietysti, korostaa myös runsasmuotoisten naisten kauneutta, mutta tarkoitus taisi olla vain saada lihaa lehteen. Ja sitä kyllä on siellä.

Testasi Hymy autojakin. Nimittäin sitä, miten seksin harrastaminen sujuu eri autoissa. Suomen pienimunaisin mies myös nähtiin. Ensimmäisiä menestyneitä jymyjuttuja oli Irwin Goodmanin suonkuokkimisraportoinnit vankila-ajaltaan.

Monen jutun takana oli Veikko Ennala, mies joka kirjoitti kolmesta asiasta: uskonnosta, seksistä tai kuolemasta. Eräs älyttömimpiä juttuja lähti Ennalan kynästä, joskin idea taisi olla Jörkka Donnerin.

Hymy raportoi nimittäin kertaalleen siitä, kun Donner on Gambiassa ja nakuilee rannalla 15-vuotiaaksi väitetyn tumman tytön kanssa. Ei ihme, jos on meteli noussut! Ilmeisesti Ennala ja Donner saivat porttarin Gambiaan tämän jälkeen, ei huonosti.

Kuvat ei nyt varsinaisesti mitään pornoa ole, pariskunta vain poseeraa päällekkäin tai rinnakkain, mutta voi vain kuvitella reaktioita vuonna 1971, kun musta alaikäinen tyttö istuu valkoisen miehen päällä.

Absurdia "journalismia", sanoisin. Nykyaikana kuka tahansa voi mennä R-kioskille ja ostaa 10 kertaa kovempaa pornoa sieltä, mutta silti... Melkoista lehdentekemistä. Shokeeraaminen tietty on hauskaa. Ei ihme, että lex Hymy säädettiin.

Mietin vaan sellaista, että paljonkohan moisella journalismilla saisi nykyään myytyä lehtiä?..

Loppuhuomiona mainittakoon, että poliisin lapsipornosuotimet eivät näköjään estä kaikkea. Donner-kuvat näkyvät netissä, ihan suomalaisella sivustolla, vaikka Ida-tyttöstä väitettiin 15-vuotiaaksi, eli alaikäiseksi. Isoveli ei vielä valvo aukottomasti.

NP: ei edelleenkään mitään?

Ältsiä...

- Christoph Ludolf Ehrenfried Krehl oli saksalainen orientalisti.
- Denise Klecker on maahockey-pelaaja. Hän on tunnettu rangaistuskulmalyönneistään.
- George Vertue keksi vuonna 1737 termin fancies.
- Vuonna 1956 Los Angeles Rams sijoittui läntisessä konferenssissa viimeiseksi.
- The Hardball Times -lehden slogani on "Baseball. Insight. Daily."
- Salto de Pirapora on kunta São Paolon osavaltiossa Brasiliassa 630 metrin korkeudella merestä.
- Digby Wentworth Bayard Willoughby, Middletonin 9. paroni kävi koulunsa Etonissa.
- Yelu klaani nousi Khitan valtion johtoon vuonna 907, kun Abaojista tuli kaani.
- The Sauce on The Supersuckers yhtyeen Eddie Spaghettin ensimmäinen soololevy.
- MutS homolog 3 (E. coli), tunnetaan myös nimellä MSH3, on ihmisen geeni.

Englanninkielisessä Wikipediassa on tällä hetkellä 2'318'103 artikkelia. Ohessa muutama random article -esimerkki. Tietoa löytyy melkein mistä vain.

Tiedän, että maailmassa on 6 miljardia ihmistä, mutta silti vain täytyy ihmetellä tuota tiedon määrää. Mistä se kaikki tulee?

NP: Nada.

Salaliitottaako?

Tämä onko sivuston laskurin mukaan sadas postaus. Let's make it a good one.

Olin tekemässä viime viikolla Utain-lehteä, kun ilman omaa syytäni meinasin joutua salaliittoteoriakeskusteluun. Väistin sitä, mutta traumat jäi.

Keskustelu koski sitä, miksi Suomen tölsy ei ole näyttänyt 911-dokkareita, jotka kertoisivat muutakin kuin virallista totuutta. Oliko tornit täynnä dynyä, miten ne kaatui niin siististi jne-tyyliset setit, tiedättehän. 400-metrinen rakennus ei kaatunut suorana kuin mänty, joten kyllähän sen on oltava salaliitto...

Salaliittoteorioita on pidetty perinteisesti kovin amerikkalaisina. Osin syystäkin, sillä sieltähän moni niistä tulee. Isossa maassa sattuu ja tapahtuu ja suuressa kansassa on höyrypäitäkin. Suomen piirit on vähän liian pienet moiseen.

Itse en jaksa kiinnostua. Tutkin vähän asiaa ja huomasin muun muassa semmoista, että WTC:stä lähetetty kuva, jossa suorassa lähetyksessä Boeing iskeytyy jälkimmäiseen torniin, on käsitelty. Ei ollut mitään lentokoneita. Just joo. Kuka moista jaksaa?

Salaliittoteoreetikot tietysti väittävät, että nämä hulluimmat salaliittomiehet ovat osa salaliittoja. Tietysti mahdollista.

Tässä lista erilaisista salaliitoista. Tutustukaa, jos on tylsää. Tässä ihan makoisa esimerkki siitä, että suihkukoneiden vanat taivaalla eivät ole sitä, mitä sanotaan... Usko tai Ä-L-Ä.

Mukava olisi miettiä sitä, minkälaista salaliittoa Suomesta saisi? Stubb hallitukseen, jotta Suomi Natoon on ihan liian tylsä. Miten olisi se, että Lapin sotaa ei koskaan käyty Suomen ja Saksan välillä? Saksalaiset olivatkin oikeasti neukkuja. Oikeat sakut olivat lähteneet jo hippulat vinkuen. Suomen valtiovalta oli mukana juonessa, mutta armeija luuli, että kyseessä on real deal. Kun Suomi ja Saksa soti, saatiin vanhojen kamujen suhteet kylmenemään ja suomalaiset pois faskistien kelkasta YYA-toimintaan. Marski poltti Rovaniemen, milloin Vanhanen myöntää ja pyytää tätä anteeksi??

NP: Rob Zombie - The Scorpion Sleeps (tai jotain)

Haluatko laueta kassaneidin naamalle?

Hesarin "keskustelupalsta" netissä on melkoinen. Kuten todettua, keskustelut monesti ajautuvat ihan ihme sfääreihin. Mitään hyötyä kenellekään palstasta ei ole, sillä vähäkin järkevä kirjoitus hukkuu paskaan, mutta luopahan se illuusion kansalaisjournalismista tai jostain.

Radio Rockin aprillipilasta lähtenyt keskustelu oli nopeasti valitusta siitä, että nuoret tyttöset eivät osaa palvella asiakkaita esmes Biltemalla. Liittyhän se asiaan. Nimimerkki peik8 oli sitä mieltä, että tyttöset (joita kuulemma olisi kiva koskea) eivät muutenkaan tajua asiakaspalvelun päälle, eivät hymyile jne. Ote viestistä:

Suomessa tosin ei osata vetää oikeista vivuista. Ihanne-tilannehan olisi että mies kauppaan tullessaan saisi ihanan hymyn nuorelta kassaneidiltä, joka on kuin suoraan likaisimmasta lolita-fantasiastasi (samalla kuin vain haluat ANTAA sen hänelle ja laueta noille hymyileville ja viattomille kasvoille). Mutta et tee sitä vaan hymyilet vallattomasti takaisin ja toivotat hyvät päivän jatkot. Näin ainakin ulkomailla siis. Mutta kuten sanottua tämä ei toimi suomessa koska olemme liian tosikkoja emmekä osaa sopivan pehmeätä smalltalkkia jolla peittäisimme piilevät ajatuksemme.

Luin koko viestin moneen kertaan. Mielestäni se ei ole sarkastinen. Kyllä minä sarkasmin tunnen, tiedättehän.

Ja tuollaisia ihmisiä tuolla liikkuu. Luulevat osaavansa sulavan smalltalkin ja "piristävät molempien päivää" flirttailemalla kassalla. Joskus luin jostain kommentin kassalla työskenneeltä nuorelta naiselta, joka valitti, miten kauheita "flirttailevat" ukot ovat. Pakko väkisin hymyillä työn puolesta, vaikka yritys olisikin miten surkea.

Arvon ääliöt, älkää luulko flirteistänne liikoja. Ette ole vallattomia ja sulavia, olette todennäköisesti vain säälittäviä. "Onko sun systeri yhtä sex appeal?" ei vaan toimi, vaikka siinä enklantia onkin joukossa.

NP: Joku Norsuorkesterin biisi Mirror of Madness -levyltä

Ike on ulkona

Viimein voi olla mahdollista päästä eroon JT:stä. Huh, johan sitä riittikin.

Samalla päästäneen eroon Ikestäkin, vaikka kaikki eivät sitä ehkä toivo. Jonkun mielestä Suomi menettää osaavan ministerin, joka vei Suomen jopa Condin pakeille. Itse olen skeptinen tuon suhteen.

Mietitäänpä vähän tekstariskandaalia. Jo alkutilanne osoittaa ministeriltä huonoa harkintaa. Ministeriltä saa odottaa erilaista käytöstä kuin kyläkauppiaalta. Suurempi munaus on mielestäni se, että Ike ei tajunnut joutuvansa julkisuuteen viesteineen. Suomi on täynnä povipommeja, jotka haluaa lööppeihin. Yleensä ne yrittää sitä vesakeskisten kautta ja pääsee. Entä sitten, kun kyseessä on ulkoministeri? Ei Ike, ei näin!

Raskauttavinta on kai se, että Ike ei heti kertonut koko asiaa. Silloin se olisi luultavasti kuitattu ihan ikeilynä ja unohdettu. Toiseksi raskauttavinta on kuitenkin se, miten rumasta (anteeksi) ja tyhmästä (anteeksi) naisesta on kyse. Jotain harkintaa Ike! Uskottavuus menee ihan vessasta alas, kun näkee näitä "Onko systerisi yhtä sex appeal?" -viestejä. Mitä tuo edes tarkoittaa? Onko Iken kielitaito näin heikko vai onko tuossa joku juju, jota en tajua?

Entä Iken meriitit? Media juhli taannoin, kun Ike tapasi Condoleezza Ricen. Hän kuulemma vanhana naistenmiehenä hurmasi Condin jne. Justi-hinsa joo, kuten entinen pomoni Pena sanoisi. Millä se sen hurmasi? Rice on eräs vaikutusvaltaisimpia ihmisiä maailmassa, hänen paikalleen on monta pyrkijää. Tuohon asemaan päästäkseen tarvitaan ainakin kahta asiaa: älyä ja sosiaalisia taitoja.

Kuinkahan Condiin on pudonnut Iken heittämä "Is your sister as 'sex appeal'?"

Onko se edelleen oletusarvo, että kaikki maailman fiksutkin naiset ovat polvet notkollaan, jos joku kravattiin pukeutunut mies vähän nikkaa silmää?

Sama suomeksi

Kirjoitetaanpa välillä suomeksikin. Tällä kielellä sentään pystyn sanomaankin jotain, sen sijaan että vain kirjoittaisin asioita peräkkäin MOTin avulla.

Alla olevassa tekstissä selitän lukuharrastuksestani. Luen nykyään varsin laiskasti, vaikka mieli tekisi lukea enemmänkin. En tiedä, mistä se johtuu. Ei sitä vaan jotenkin innostu. Vaikka luenkin vähän, luen silti paljon. Tai ainakin montaa kirjaa yhtä aikaa.

Olen monesti tilanteessa, että mulla on kesken useampi kuin yksi kirja. Tänään hoksasin kuitenkin, että tilanne on tavallistakin monimutkaisempi; minulla on kesken viisi kirjaa. Ne ovat: John Irving: A Son of the Circus, John Irving: Trying to Save Piggy Sneed, JD Salinger: The Catcher in the Rye, Ernest Hemingway: Den gamle och havet och Sven Hassel: Kuolema telaketjuilla.

Näistä Sieppari ruispellossa on ollut kesken kauiten, en muista edes milloin sen aloitin. Ei siitä ehkä vuotta ole, mutta voipi ollakin.

Onkohan tämä kovinkin tavanomaista lukea kirjoja näin jakomielisesti? Tunnustaako joku harrastavansa samaa, vai olenko ainoa? Joku tällaisessa lukutyylissä minua viehättää. Monenlaisiin mielentiloihin löytyy sopivaa luettavaa.

Esmes tuo Hassel, olen ne kaikki lukenut, mutta luen nyt jo toistamiseen. Hyvää vastapainoa tieteelliselle sonnalle. En ole sotahullu, en voisi mitään muuta sotakirjaa äkkiä kuvitella lukevani, mutta Hasselin musta huumori toimii. Oikeasti meinasin eräs yö tukehtua.

NP: Mesen plirinä

Om lektyren

Jag märkte att jag har glömt den viktigaste regeln i blogging. ”1) Tvinga de andra att läsa om dig.” Nu ska jag skriva liten om mig själv.

Jag tycker att läsa, men för någon orsak, läser jag ganska liten nuförtiden. Jag läser, men långsamt. Sällan sitter jag för en lång tid med en bok. Kanske ett par sidor i sängen, inte mera.

En sak saktar mig. Ofta läser jag inte bara en bok, men flera böcker på samma tid. Jag gjorde det redan som barn. Jag är liten underlig ibland. Nu har jag inte mindre än fem böcker oavslutad.

De böckerna är: John Irving: A Son of the Circus, John Irving: Trying to Save Piggy Sneed, JD Salinger: The Catcher in the Rye, Ernest Hemingway: Den gamle och havet och Sven Hassel: Kuolema telaketjuilla.

Jag gillar John Irving mycket. Men jag har läst de bästa böcker länge sen. Circus är inte mycket bra, tycker jag. Vi får ser hur länge det tar att avsluta det. Setting Free the Bears tog mig över ett år. Piggy Sneed är en novellsamling, inte dålig.

Jag började läsa The Catcher eftersom min vän Leena sade att jag borde läsa det. Hon är detsamma kvinna som sade att jag borde läsa Irving varför jag började läsa Cathcer. Jag vet inte om det är bra. Kanske.

De här böckerna är på engelska. Jag tycker att läsa böcker på engelska om det är det original språk. De finska översättarna är bra men en översättning är alltid en översättining. Jag vill veta vad den författaren har tänkt.

Den Gamle började jag läsa för det samma orsak som jag skriver den här berättelsen på svenska. Jag ville lära mig svenska. Jag valde boken på grund av storleken. Boken är ok. Jag hoppas att gamlingen får den fisken…

Sven Hassel är ett motvikt för min gradu. Jag är inte en militarist, jag bara tycker om Hassels svarta humor och enkla intriger. En natt kiknade (tukehtua nauruun) jag nästan. Madame gillade det inte: hon försökte att sova, jag skrattade som galen bredvid honom. Hassel är bra om man en osund sinne.

Ett bra kombination de här fem böckerna, tycker jag. Från skräproman till klassiker. Nu ska jag kanske läsa liten Salinger. Jag har inte läst det för månader.

Jag beklagar den här lång och ointressant berättelsen, men ni måste komma ihåg att jag skriver att lära mig, inte att roa.

NP: ingenting.

En virtuell begravningsplats

Jag såg en intressant reklam i internet en stund sen. www.suru.fi (suru = sorgen) reklamerade en adressservice (jag vet inte, om man kan säga det, men det ser tuff ut med tre s!). ”Minns dina nära”, sade det.

Jag undersökte sidan. Intressant, mycket intressant. En adress skickat från internet, kanske det inte är mycket ond. Reklamen var liten underlig, men om man inte hinner i begravningen, det är allt det samma, om adressen är från internet.

Mycket värre är en sms-ljus. Sms-ljus?! Från suru.fi man kan skicka sms-ljusar till människor. Sjutton också (de svenskarna med dom galna svordomar)! ”Jävla, jag hörde just om det! Tråkigt att din mamma dog:´( Hoppas att den här sms hjälper i din sorg.”



Sidan erbjöd också ”en ny sätt att minnas en nästa”. En virtuell begravningsplats. Du kan planera graven - din egen eller nästans - och andra… Nu har Jag sätt allt.


NP: ingenting

Viivi minus Wagner

Jag ville prova på mina skickligheter i serieförfalskning. Jag valde den finska Viivi och Wanger -serien. Det är en berättelse om en samboende par, en kvinna och en gris. Mycket berömd i Finland. Serien var mycket bra förr, nuförtiden det är ok, tycker jag.


Anyway, jag suddade ut Wagner, den grisen. Det var inte lätta att hitta lämpliga serierna. Eller jag bara var fantasilös. I alla fall gjorde jag tre Viini minus Wagner -serier. De kunde vara värre, tycker jag.


Viivi är en kvinna, som är mycket hård för sig själv. Hon gör många fel och skäller ut sig själv. Hon t.ex. glömmer att stänga av kaffebryggaren och sitter vid fönstret fast hon är sjuk. Hon är också våldsam mot männen. Alltså är hon en typisk finska kvinna!



NP: CoB – Smile Pretty for the Devil

Katten Gustaf

Katten Gustaf är, enligt Wikipedia, den serien med den största spridningen i världen. För någon skull är Gustaf också mycket avskytt. I internet finns många sidor dedicerat till att göra spe av Gustaf.

Garfield minus Garfield är en av de nyaste. Det är inte dåligt. Här är ett exempel:

Iden är enkel: Gustaf är suddat ut.

När Gustaf är bort, ser Jon ut som galning. Men tänker vi det för en stund. När KATTEN Gustaf är bort, ser Jon ut som galning. Katten Gustaf är bara en katt, ett djur som förstår ingenting. Han känner den ljuden från burköppnare, inte mera.

Så, först tänkte jag, att Jon är galen från början. Men när jag tänkte på saken lite längre, började jag undra, om Jon egentligen är galen. Han är deppad, det är säkert, men kanske in galen.

Varför? Eftersom han ser ut som jag! Jag tror att vi alla gör konstiga saker när vi är ensamma. Katten Gustaf utan Katten Gustaf är en resa till den stängda världen av ensamhet, där allt är möjligt.

Jag är ensamma för den veckoslutet. Kanske har jag en natt då jag testar olika schampon…

Läs mera Garfield minus Garfield här.


NP: Viikate – Ensimmäinen runo

På bio II

Jag gick på bio igår. Jag satt där i mörkret… …och ingen förde ett leverne!! Kanske har vi finnarna hopp?!

Jag såg den nya Rambon. Den var ganska bra, tycker jag. Mycket våldsam, otroligt våldsam, men ganska bra, om du inte tar den för allvarligt.

Någon kanske kommer ihåg filmen Hot Shot 2, crazy-komedin från 90-talet med Charlies Sheen. I Hot Shots parodieras många actionfilmer, bland annat Rambo II och III. I en scen drivas med våldet i filmer och Hot Shots blir ”den våldsammaste filmen i histori”.

Här är den scenen.

Rambo IV övergår alla! Det är visserligen inte så lustigt som Hot Shots… Men gå se filmen trots allt, det är bra om du gillar Ramboer.

Någon har sagt att man kan inte parodiera nutiden, eftersom nutiden är redan i sig själv en absurd parodi. Det är ibland så, tycker jag.

NP: Bruce Dickinson – Octavia

Finnar i bussar

Vi finnarna vet inte hur vi borde bete oss i bussarna, det såg jag igen idag. Det är ofta de gamla, inte de unga, människor som ådragar problem, ser jag.

Den bussen, som jag åkte idag, var ganska full och många måste stå.

Första akten: Var står en finne?

Naturligtvis var där en 40-årig kvinn, kanske för den första gången i en buss. Hon visade hur en finne står i bussen. Hon hade bestämt sig att stå i mitten av bussen och förhindra gången fast den främre delen var sammanpackad.

Nå, på något sätt kom jag och Madame förbi kvinnan i bakre del och den trängseln var inte så svårt.

Den andra akten: Hur går en finne ut ur bussen?

En gamling förevisade. Någon trycker på knappen, bussen ska stanna på nästa hållplats. Oh, det är så spännande! Kanske fem personer flyttar mot dörren. Gamlingen är den sista. Vad gör han? Han vill vara den första, minst i TOP 3. Kanske stannar kusken bara för ett ogönblick och alla fem inte hinner ut. Ja, det är möjligt, tänker gamlingen.

Därför tränger han sig i trängseln och med stora svårigheter passerar ett par människor. Hans egen fru också! Vart är ni på väg? Vill du fly från din fru eller? Du hinner ut, lita på mig.

Det ser ut som vi finnarna inte klarar oss bland människor. Vi borde bo i landet och ha minst en kilometers distans till grannen. 1800-sekel stil, vet du. Eller skulle det vara tillräckligt, om jag hade liten distans? Kanske.

Jag vet inte. Jag vet bara att jag vill leva i Sverige, där är allt bättre.

NP: Turmion kätilöt – 4 käskyä