Jokelassa koettiin jälleen yksi tragedia. Tämä tapaus ei kuitenkaan ylittänyt edellisen tavoin valtakunnan uutiskynnystä. Arvatenkin joku ihminen päätti päivänsä oman käden kautta junan alle. Muistosanoiksi uhri sai kuusi riviä Hesarin nettiin. Missä ovat kollektiivisurijat?
Mitä jeesustelua siis tästä seuraa? No katsotaan. Olihan Jokelan kouluammuskelu paljon traagisempi tapaus, joten on siitä täytynyt kirjoittaa enemmän. Totta. Mutta samanlaisesta asiasta tässä tietyllä tapaa on kyse. Joku ihminen oli lopen kyllästynyt elämäänsä ja tappoi itsensä. Koululuuseri päätti tappaa viattomia ja aiheutti silmitöntä kärsimystä lukemattomille. Eilisen Jokela-uhrin kuolema aiheuttaa yhtälailla kärsimystä hänen läheisissään ja varmasti ainakin veturinkuljettajassa. Missä siis ovat tekstariketjut ja Facebook-ryhmät.
Kouluammuskelun uutisointia perusteltiin osaltaan sillä, että kun tällaisia asioita tapahtuu, niistä pitää puhua, jotta ne eivät uusiudu. Tämä on totta, asioista pitää puhua ja vastaavia tapauksia pitää yrittää ennaltaehkäistä. Totuus kuitenkin on se, että räväkkä uutisointi synnyttää copy-catteja, kuten olemme voineet nähdä. Yhtä totta on myös se, että Jokelakin unohtuu useimmilta muilta paitsi heiltä, joita se kosketti jotenkin henkilökohtaisesti. TV:n ja lööpit täyttää kyllä taas uudet tragediat ja karpeloiden avioerot. Toivottavasti kuitenkin sinä aikana, kun Jokela on ollut otsikoissa, on ehditty tehdä jotain tulevaisuuden tragedioiden välttämiseksi.
Mutta miten on, pitäisiköhän itsemurhistakin alkaa uutisoida? Itse olen vielä sitä ikäryhmää oleva mies, että itsemurhat ovat liikennekuolemien ohella suurin kuolinsyy. Suomessa tehdään itsemurhia hirvittävän paljon. En tiedä lukuja, mutta olemme maailman kärkipäätä. Tuon linkittämäni uutisen mukaan junat myöhästelivät 10-15 minuuttia yliajoa seuranneen puolen tunnin aikana. Jos ruumiiden siivoaminen on noin tehokasta, yliajoja täytyy tapahtua ihan helvetin paljon. Miksi niistä ei uutisoida? Eikö näillä uhreilla ole väliä? Uutisointia rajoitetaan kai sen takia, että ihmiset eivät saisi toimintamalleja. Vähän ontuva perustelu mielestäni. Uutisista voi saada monenlaisia tyhmiä ideoita, miksi juuri itsareita vältellään aiheena?
Itsemurhien syyt ovat muualla kuin uutisissa. Aihetta välttämällä niitä ei estetä, sen huomaa, kun katsoo tilastoja. Voitaisiinkohan uutisoinnin lisäämisellä vähentää itsemurhia? Ehkä jos itsemurhistakin puhuttaisiin yhtä paljon kuin massamurhista, niin niille voitaisiin tehdä jotain. Nykyään tämä ongelma on lakaistu maton alle, samalla kun monella muulla aiheella mässäillään ja kollektiivijeesustellaan. Oksettavaa, mielestäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Murhaaja on kuitenkin vähän eri asia kuin itsemurhaaja. Jokelan koulusurmien kohdalla vaikeneminen olisi varmasti herättänyt ihmetystä ja aivan turhia pelkoja. Median yksi rooleistahan on tunnetusti helpottaa ihmisten surutyötä ja hämmennystä tällaisten tapausten yhteydessä. Ainahan helpottaa, kun suree jonkun kanssa yhdessä ja puhuu mieltä vaivaavista asioista.
Osaltaan median käytös meni Jokelan kohdalla vähän yli siinä, että yksittäisten henkilöiden kohtaloita nostettiin esille liikaa. Sensaatioita ja tunnekuohuja haettiin keinolla millä hyvänsä. Kärsivät ihmiset olisi pitänyt jättää rauhaan, ja käsitellä asiaa hieman kauempaa. Sama asia pätee mielestäni itsemurhauutisointiin. Asiasta pitäisi kyllä puhua, mutta yleisellä tasolla. Yksittäisiä itsemurhia on turha nostaa esille, sillä muuten sorrutaan samaan tirkistelyyn ja tungetteluun, mistä Jokelan nuoret nyt ovat valittaneet.
En tarkoita, että pitäisi tungetella itsemurha-asioissa. Ei suinkaan. Mutta voisi niistä ehkä uutisoida, asian voisi mainita myös tuollaisessa kuusirivisessä uutisessa. Nykyään ei missään koskaan ikinä lue, että "poliisi epäilee syyksi itsemurhaa" tmv. Ei, se on tabu. Murha-itsemurhat ovat ainoa poikkeus.
Toisaalta, jos media auttaa ihmisten surutyössä ja hämmennyksessä, eikö se voisi auttaa itsemurhien osalla samoissa asioissa?
Itsemurha on tabu myös esimerkiksi muistokirjoituksissa. Joskus ne on jopa varsin kummallisia, jos vainaja on tappanut itsensä. Kuolema sivuutetaan kirjoituksissa täysin..
No ei ollut kauheesti lehtien palstoilla, kun keski-ikäinen nainen "taisikin" olla Auvisen äiti ja nuorempi henkilö ammuskelussa kaksi ystäväänsä menettänyt nuori mies. Että tässä ehkä syitä lehtien uutisoinnin varovaisuuteen ko. tapauksissa. . . .
Anonyymi on oikeassa, niin se meni ja tuska on entistä laajempi.
Lähetä kommentti